Tulisijat ja museon ensimmäiset vieraat

 

Talon jokaisessa huoneessa on ollut lämmönlähteenä uuni tai hella. Tulisijojen tekijästä/tekijöistä minulla ei ole tietoa. Sen sijaan uuneihin käytetyt tiilet on talon rakennuttaja tehnyt itse. Tiiliä olisi tarvittu kaikkiaan 15 000 kappaletta.

Kaikki tulisijat ovat oman aikansa taideteoksia ja kestäneet paikoillaan nyt sata vuotta.

Isomummon ja isopapan kamareissa sekä postikamarissa on kaikissa samantyyliset uunit. Isomummon kamarin uunia on lämmitetty pisimpään, vielä 1990-luvulla. Talossa syntynyt Aino muistaa vuosikymmenten jälkeen, kun postikamariin tultaessa uunissa näkyi tuli. Uuninluukut olivat auki ja tulen ja Ainon välissä oli kipinäsuoja.

Keittiössä on hella. Sen levyillä on paahdettu kahvipapuja, kokkailtu suurille ihmisjoukoille, lämmitetty silitysrautoja ja kuumennettu hiuskäherrintä.

Hellan uuninluukut ovat hienoja erilaisine yksityiskohtineen. Yksi luukku puuttuu. Otan tehtäväksi selvittää, millainen puuttuva luukku on ollut ja yritän etsiä samanlaisen tilalle.

  

Pirtissä on valtavan iso tulisija. En tiedä, milloin se oli käytössä viimeisen kerran. Ennen siinä paistui leivät ja ruuat. Se antoi lämpöä ja valoa. Uunin vieressä oli mukava nukkua, siinä oli isopapan sänky. Uuninpankolla mahtui myös nukkumaan. Siellä olikin monen työmiehen paikka. Muistona tästä löysin uuninpankolta vanhan tuhkakupin vuodelta 1936.

Lapsuudessani uuninpankolle vievien portaiden edessä oli verho. Siskoani pelotti mennä kurkistamaan verhon taakse, koska hän kuvitteli työmiesten nukkuvan siellä vieläkin.

 

Kuva Museoviraston kohdeinventointi 1997

Muutama viikko sitten otimme urakaksi putsata pirtin uuni. Tyhjensimme sen tavaroista ja roskista. Imuroimme ympäristön ja kaiken irtoavan aineksen. Uuni ja hellan sisus oli täynnä roskia, tuhkaa ja tiilipölyä.

Samalla tutkailimme tulisijan kuntoa. Se oli alkanut painumaan maata kohti. Uuni on vinossa ja sen rappaukset lohkeilee.

Uunista ei ole tarkoituskaan tehdä käyttökuntoista. Mutta sen tulisi olla turvallinen ja mielellään kaunis. Niinpä otimme yhteyttä paikallisen maakuntamuseon rakennustutkijaan. Hän laittoi heti pyörät pyörimään ja kolme ammattilaista kävi katsomassa taloa. Saimme heiltä paljon hyviä vinkkejä tulevaan toimintaan ja ohjeistusta uunia varten. On helpottavaa tietää, että uuni ei ole romahtamassa vaan sen voi korjata. Uunista voisi ohjeiden mukaan ammattilainen tehdä vielä jopa täysin toimivan, mutta se vaatisi runsaasti työtä. Tyydymme siihen, että tuemme uunin ja rappautamme sen laastikerroksella.

Uusi vieraskirja sai kansiensa väliin ensimmäiset nimet. Kiitos vierailijoille!

Huoneiden uudet ilmeet

 

Viikko sitten viikonloppuna laitoimme Ainon kanssa ns ison remmin päälle ja siivosimme ja järjestelimme huoneet. Tätä edesauttoi se, että taloa oli tulossa katsomaan vieraita.

Olin yllättynyt, kuinka sutjakasti kaikki kävi vaikka tekemistä oli paljon. Ja se auttoi myös, että isomummon eli Niilon kamarille ei vielä tehty mitään vaan kaikki ylimääräiset tavarat sai viedä sinne ja laittaa oven visusti kiinni.

Työt alkoivat perjantaiaamuna. Aino aloitti poistamaan isopapan kamarin tapetin jäänteet ylähirsistä ja lattiarajasta. Minua vähän hirvitti katsoa, kun jo kahdeksallakympillä oleva äitini kiipeili pöydän päällä ja kurotteli kattoa kohden.

Minä aloitin siirtämällä kaikki lajitellut roskat pois. Olimme lajitelleet muovia, pahvia, puuta ja metallia talon toiseen eteiseen, mutta siirsin ne nyt kokonaan pois talosta seuraavaan varastoon eli pikkusaunaan.

Tämän jälkeen siirryin pirtin kimppuun. Imuroin paikkoja ja Aino kävi välillä neuvottelemassa, mitä mihinkin laitetaan. Päädyimme siirtämään yhden sängyn pirtin nurkkaan ja toimme uunin lähelle sängyn isopapan kamarista. Tämän sängyn viereen laitoimme samanvärisen pirttikaluston. Käänsimme pöytälevyn leivonta-asentoon ja laitoimme kaikki leivontatarvikkeet siihen esille. Taikina-astia tuli pöydän viereen.

Pirttiin jäi vielä kolme poljettavaa ompelukonetta, joista yksi toimii pöytänä kaulauslaudalle ja -tukille. Kaksi muuta joutaa varastoon, kun tuomme pirttiin talon vanhimman ompelukoneen pikkupuolelta. Kolmesta rukista yksi sai jäädä pirttiin kangaspuiden viereen.

Pirtin alkuperäinen vanha ja pitkä pöytä ei kuulu enää talon kalustoon. Yritämme etsiä tilalle "uuden" ja sillä aikaa käytämme niitä kalusteita, mitä on saatavilla. Onneksi pöytäliinoilla voi peittää liian nykyaikaiset pöydät.

Pirttiin jäi esille kaksi kiikkutuolia. Me mallailtiin yhden ja kahden kiikkutuolin välillä, mutta todettiin, että kaksi sopii paremmin. Ja molemmissa voi istua.

Keittiö imuroitiin ja talosta löytyneitä pulloja laitettiin esille. Seinälle vaihdettiin erilainen raanu. Vanhan raanun alta paljastui seinässä oleva jälki. Siinä paikalla on joskus ollut kello.

Postikamariin tuotiin pöytä jonka päälle laitettiin vanhoja sanomalehtiä. Tarkoitus on demonstroida sitä aikaa, kun kyläläisten posti todella jaettiin pöydälle odottamaan hakua. Postikamarin pimeään nurkkaan laitettiin vanha ruskea hyllykaappi. Hyllyjen täytteeksi löysin pikkupuolen vintiltä vanhoja koulukirjoja.

Isopapan kamariin tuli kaksi sänkyä, pöytä tuolineen, rukki vuodelta 1899, vanha radio ja seinähylly. Hyllyyn tulee esille valokuvia ja kunniatauluja.

Tässä kaikessa työssä kului kaksi pitkää päivää, mutta olimme tyytyväisiä lopputulokseen. En meinannut malttaa lähteä isoltapuolen pois, kun minusta oli niin mukava istuskella eri huoneissa ja katsella vanhoja esineitä.

Käyttöesineitä osa III

 

Talosta löytyy kolme rukkia.

Puunvärinen rukki vaikuttaisi olevan kokonainen eli siinä on kaikki osat tallessa. Siirsin sen yhteyteen myös löytämäni vanhan värttinän. Tämä rukki ja värttinä pääsevät näytille pirttiin. Löysin rekvisiitaksi vähän villaa ja ehjät karstat.

Toinen sinisistä rukeista sisältää myös kaikki tarvittavat osat, kun vertaan sitä Wikipedian rukkikuvaan. Rukista ei löydy mitään merkintöjä. Sen sijaan toisen sinisen rukin pohjassa on vuosiluku 1899. Rukki on siis vanha eikä sen kaikki osat näytä olevan tallessa. Oletan tämän rukin olevan talon alkuperäinen, koska talossa on ollut tapana merkitä vuosilukuja esineisiin. Rukki on mahdollisesti kuulunut isoisomummolleni Britalle. Brita ja Juho tulivat tilalle vuonna 1892. Rukki pääsee esille isopapan kamariin.

Talon kangaspuut on vanhat. Valitettavasti niiden historia ei (vielä) ole selvillä. Mummoni oli innokas kutoja ja kangaspuissa onkin keskeneräiseksi jäänyt poppana.

Vaatteet ja petivaatteet pestiin joenrannassa pyykkilaudoilla. Talosta löytyy kolme pyykkilautaa joista kaksi on ehjiä. Vanhempani toivat museoon isän kotona olleen pyykkilaudan, joten kolme pyykkilautaa laitetaan esille. Yksi rikkinäinen menee varastoon.

Pyykkien mankeloinnissa käytettiin apuna kaulauslautaa ja -tukkia.

Viime viikonloppuna olimme Ainon kanssa siivoamassa isoapuolta ja samalla järjestelimme huonekaluja paikoilleen. Tähän loppuun voisinkin esitellä talon sängyt.

Pirtissä on matala olkipatjainen sänky. Sänky ehdittiin kertaalleen siirtää pirtin uunin viereen ja viikonloppuna se sai vielä uuden paikan pirtin nurkasta.

Patjan sisältö on olkea joka tuntuu pistelevän ikävästi patjan läpi. Onneksi patjan päällä pidettiin paksua mattomaista alusta.

Pirttiin tuotiin toinen sänky isopapan kamarista. Sängyn takalevystä paljastui useampi vuosiluku, milloin sänkyä on maalattu. Ensimmäisen kerran vuonna 1955, sitten 1974 ja viimeisimmäksi 1991. Muistan hyvin tuon vuosiluvun, olinhan itse maalaamassa kalusteita. Maalikin uhkasi loppua, joten jouduimme sekoittamaan loppuvaiheessa runsaasti valkoista maalia joukkoon. Maalasimme pikkupuolen pirtin astiakaapin, pöydän ja tuolit, penkin ja tämän kyseisen sängyn.

Väri on pysynyt kalusteissa yli 30 vuotta.

Keittiössä on vihertävä sivustavedettävä sänky/itulaatikko. Sänky on muualta tuotu, mutta sopii hyvin keittiön kalusteiden väriin. Kalusteet on maalattu vuonna 1951.

Postikamarin ruskea sänky siirrettiin viikonloppuna isopapan kamariin. Isopapan kamarissa on nyt kaksi sänkyä. Valkoinen sänky on uusin ostos. Aino osti sen, koska sänky on yhtä vanha kun hän itse. Vuosiluku löytyy sängystä.

Postikamari

Tilalla on aikoinaan toiminut postipysäkki. Postimuseon avoimesta tietokannasta löytyy postin aloituspäivä, 1.4.1913. Koska isopuoli valmistui vasta 1922 on postipysäkin täytynyt toimia aluksi joko pikkupuolella tai tilan muissa rakennuksissa.

Kirjassa Aseveljet I kirjoitetaan tilalla jääkäriaikaan sattuneesta tapauksesta: 

N lähti tällöin Iijoki-varren August H:ään aikoen asettua sinne asumaan. Jääkärimme ei kuitenkaan ennättänyt olla talossa kuin pari päivää, kun H, joka postinkuljettajana oli saanut tietoonsa outoja uutisia, kutsui N:n huoneeseensa ja vedettyään alas ikkunaverhot sanoi: ´Nyt on sinun heti lähdettävä talosta, sillä Iijoen tienoilla rannikolla on yritetty räjäyttää venäläisten laivoja, ja nyt santarmit poliisien kera kiertelevät ympäri etsien räjäyttäjiä.`

- H kyllä tiesi, ettei N ollut voinut olla mukana moisessa teossa, mutta kun paikkakunnalle oli levinnyt tieto, että N on jääkäri, ei hänellä näyttänyt olevan täällä turvapaikkaa missään.

Olen lukenut kyseisen kirjan vuonna 2019 ja siitä asti välillä pohtinut, kuka kumma on August. Järkeilin jopa, että se olisi isopappani salanimi, koska tilalla ei asunut sen nimistä henkilöä. Kirjan mukaan hänellä oli kuitenkin oma huone.

Asia todennäköisesti selvisi vähän aikaa sitten, kun luin tarkemmin Oulun läänin henkikirjoja. Henkikirjoista selviää, että tilalla on asunut kaksi vuotta huonemiehenä August-niminen nuorimies.

Oletan, että August on kuljettanut postia niiden kahden vuoden aikana, jolloin hän asui tilalla. Olisiko postinajo ollut ainakin osakorvaus asumisesta?

Itse postipysäkin hoitajana toimi vuodesta 1913 aina 1950-luvun loppupuolelle saakka isopappani.

Finna.fi-sivustolla on katseltavissa vanhoja postikarttoja. Vuoden 1911 kartassa tila on kuulunut maalaiskirjeenkantolinjalle. Vuoden 1922 kartassa tila näkyy postipysäkkinä. Yli-Ii itsenäistyi vasta myöhemmin, joten Yli-Iin sijaan kartassa lukee Siurua. Posti on haettu Siuruan postiasemalta. Pääposti sijaitsi Iissä.

Kuva: Postikartta vuodelta 1922. Postimuseon kokoelmat.

Postikamari siirtyi isollepuolen sen valmistuttua vuonna 1922. Postikamarissa on tasavallan presidentin myöntämä kunniataulu isopapalleni postipysäkin hoitamisesta. Kuva löytyy postauksesta Seiniltä poimittua. Kamarissa on esillä postipysäkin hoitajan takki ja lakki. Takissa on yksityiskohtana hienot napit. Postimuseon sivuilla mainitaan napeista: Nappeihin ilmaantui postitorven seuraksi salamakimppu merkiksi vuonna 1927 yhdistyneistä posti- ja lennätinlaitoksista. Takin on valmistanut Valtion Pukutehdas.

 

Postipysäkin toiminnan aikaan kamarissa oli iso pöytä. Pöydälle jaettiin kyläläisten postit ja jokainen haki pöydältä omansa. Ennen voimalaitoksia kylään kuului useita taloja.

Vanha kyläläinen muisteli, että isopappa haki postin kirkonkylältä Lippa-nimisellä hevosella. Pirtin seinällä on vanhoja lehmänkelloja ja aisakelloja. Luulin pitkään, että yksi kelloista on ns.soppakello. Tätä postiasiaa tutkiessani Finna.fi-sivustolla tuli vastaan samanlaisia kelloja. Kello on ollut postin aisakello. Aisakelloa on käytetty maantiepostinkuljetuksessa eli kellon helkkyessä hevoskärryjen tai reen aisassa tiedettiin postinkuljettajan lähestyvän.

 

Kellossa on ulkopuolella postitorvet ja vuosiluku 1876. Kellon sisäpuolella on valmistusvuosi 1913 ja merkintä i.ix. Kelloa kiertää kyrillisin kirjaimin kirjoitettu teksti. Sain tekstiin tunnistus- ja käännösapua, kiitos kääntäjälle! Koska kääntäjä näki tekstin vain etänä, se on todennäköisesti näin: купи, не скyпись, еэди, веселись. Suomeksi: Osta, älä kitsastele, ajele, iloitse.