Pikkupuoli

 

Tilan vanhempi asuinrakennus on pikkupuoli. Se sijaitsee joen suuntaisesti samassa pihapiirissä isonpuolen ja navetan kanssa. Isoisopappa rakensi pikkupuolen joskus 1900-luvun vaiheilla. Talo mainitaan kauppakirjassa, jossa isoisopappa myi tilan pojalleen heinäkuussa vuonna 1911.

Pikkupuoli on ilmeisesti rakennettu vanhan savupirtin hirsistä tai se on ollut alkujaan savupirtti, koska sen seinät ovat olleet mustan noen peittämät. Mustia nokisia lautoja näkee vielä vintin sisäkatossa. Peltikaton alla on vanha pärekatto.

Pikkupuolesta löytämäni vanhin kuva on vuodelta 1924. Kuvassa on isoisopappa ja -mummu, isopappa ja -mummu sekä pappa noin vuoden ikäisenä. Kuvassa on myös muita talon asukkaita ja vieraita.

Seuraava perhekuva on vuodelta 1928. Siinäkin pikkupuoli näkyy taustalla. Toisessa kuvassa pikkupuolesta näkyy vain osa. Siitä huomaa kuinka matala rakennus on ollut verrattuna isoonpuoleen.

Pikkupuoli käsitti pirtinpuolen ja kamaripään, jossa oli kolme huonetta. Yksi huoneista, pikkukamari, oli isoisopapan ja -mummun käytössä.

Vuonna 1951 pikkupuoli siirtyi isovanhempieni käyttöön. Lokakuussa 1950 isopappani oli myynyt puolet pikkupuolesta isosedälle. Tämän kautta luovutan ja myyn minä allekirjoittanut Pojalleni 

- - - omistamani pikkupuolen kamaripään iosa on 3 huonetta välillämme sovitulla kauppahinnalla joka on - - - markkaa. - - -  - - -  Ostaja saa heti huoneet haltuunsa mielensä mukaan käytettäväkseen joka kaikki vakuutetaan omakätisillä allekirjoituksilla Kahteen yhtäpitävään kappaleeseen kirjoitettuna Yli-Iin pitäjän - - - kylässä 21 Lokakuuta 1950.

Pikkupuoli laitettiin kirjaimellisesti puoliksi kenties sahaamalla ja toinen puoli siirrettiin maantien yli isosetäni maille vuonna 1951.

Iäkäs kyläläinen muisteli: Hilasivat monta päivää rakennusta tien yli. Pyöreät puut oli alla ja monta päivää siirsivät. Lupa piti hankkia, että saivat viiä tien yli. Kokonainen rakennus. Iso petäjä tien varressa. Vinssi laitettiin siihen kiinni ja hilattiin.

Pikkupuolen puolikas on edelleen maantien toisella puolella asuinrakennuksena. Sitäkin on laajennettu. Kuvassa talo ennen laajennusta.

Isovanhemmilla oli tämän jälkeen talosta jäljellä vain pirtti. Perhe oli kasvanut jo kolmella lapsella, joten tilaa tarvittiin. Kuvassa syksyltä 1951 olevat rakennuspiirustukset. Laajennuksessa tehtiin kamari ja taloa korotettiin.

Perheeseen oli syntynyt jo neljäs lapsi kun laajennus oli vielä meneillään kesällä 1952. Kuistia ei oltu vielä aloitettu tekemään.

1970-luvulla otetussa kuvassa näkyy vihdoin koko pikkupuoli. Talo oli väriltään vihreä ja siinä oli punertavanruskeat ovet ja ikkunanpielet.

Muistan lapsuudestani kuistilla olleet kahverit eli ruokakaapit. Niitä oli kaksi kappaletta. Tuntui oudolta, kun ruokia ei säilytetty jääkaapissa vaan ne piti hakea kuistin komerosta. Jääkaappi talossa kyllä jo oli, mutta ruokia säilytettiin myös kahvereissa ja kellarissa.

Pirtissä oli naulakko, jonka edessä oli pitkä ja leveä verho. Sama verho on edelleen naulakon edessä.

Eteisessä oli pienenpieni vessa ja siellä hana jossa pystyi pesemään kädet. Hana vain oli niin korkealla etten ylettynyt käyttämään sitä.

Lukitsin kerran itseni vahingossa vessaan. Avain vain pyöri lukkopesässä. Odottelin tovin, että enoni onnistui aukaisemaan oven ja pääsin pälkähästä.

Sähköhella tuli taloon vasta 1980- tai 1990-luvulla. Se ei silti ollut usein käytössä. Mummolassa ollessani heräsin kesäaamuisinkin siihen kun mummo alkoi laittamaan pirtin hellaan tulia. Hellan luukuista ja tulen rätinästä kuului kiva ääni.

Vuonna 1998 pikkupuolelle rakennettiin isompi vessa, sisäsauna ja pesutilat sekä kodinhoitohuone. Talon ulkoväri oli jo muutettu punaiseksi vastaamaan muita tilan pihan rakennuksia.

Vuonna 2007 uusittiin kamarin uuni ja vuonna 2014 leivinuuni.

 

 

Pikkupuoli on hyvässä ja täysin asuttavassa kunnossa. Remontoimme sitä sen verran, että maalaamme seinät ja poistamme pirtissä olevan muovimaton. Sen alta pitäisi tällä kertaa paljastua vanha lankkulattia (toisin kuin Niilon kamarissa isollapuolen kävi).

Toukokuun töitä

 

Toukokuu on ollut omissa hommissa niin kiireistä, että en ole kovin monesti päässyt käymään tilalla. Onneksi vanhempani ovat olleet sitäkin ahkerampia.

Niilon kamarin lattia on nyt paikattu ja sen hiominen on aloitettu. Lattia täytyy vielä maalata ja kamarin seinät tapetoida/maalata.

Kamareiden ja keittiön ikkunat on rapattu ja maalattu sisäpuolelta. Talo on luututtu raikkaaksi mäntysuovalla ja vedellä. Etupihaa on haravoitu ja siistitty. Takapiha onkin omanlainen työmaa kun sinne asti päästään.

Maakellaria on tuuletettu ja sinne on viety lautoja odottamaan kellarin katon korjausta.

 

Aittaa on sisustettu tilalta löytyneiltä pahkatöillä ja muilla esineillä. Tila sijaitsee Pahkakoskella, joten pahka on sopiva sisustusmateriaali.

 

Museossa kävi kuukauden viimeisenä lauantaina vieras. Jotta talo oli siistissä kunnossa, veimme kaiken ylimääräisen tavaran jälleen piiloon Niilon kamariin ja suljimme oven tiukasti lukkoon. 

Pirtissä on vanha pöytä jonka ympärillä istuneista ihmisistä on otettu valokuvia talon satavuotisen historian aikana. Pöytä on laitettu samalle paikalle missä se on kuvien perusteella aina ollut. Vieraan äiti ja isovanhemmat on kuvattu pöydän ääressä melkein 90 vuotta sitten ja nyt otimme valokuvia missä vieras istuu saman pöydän ääressä.

Aluksi tuntui siltä, että talosta löytyy tarpeeksi huonekaluja jokaiseen kamariin. Siivouksen edetessä olemme kuitenkin peranneet liian uusia kalusteita pois ja huomanneet, että kalusteet ei riitäkään. Siksi hankimme käytettyjä vanhoja huonekaluja lähinnä netin myyntipalstoilta.

Löysimme valkoisen pöytäryhmän joka tulee myöhemmin Niilon kamariin sekä vitriinin pieniä esineitä varten. Vitriini ei ole vanha, mutta se oli kohtuuhintainen ja lukollinen.

Viime käynnillä päätin vaihtaa pirtin eteisen portaiden alla olevan kaapinoven salvan. Salpa on ollut vuosikausia rikki. Vieläpä kun Aino oli löytänyt vanhempien talon siivouksen yhteydessä samanlaisen korvasalvan, vaihdoin rikkinäisen salvan uuteen.

Salpa vaihtui hyvin, mutta oven kanssa oli ongelmia. Se ei sulkeutunut. Sahasimme ensin väärää kohtaa Ainon kanssa, mutta sitten hoksasin, että jumittava kohta onkin kaapinoven tukipuussa. Lyhensin sitä ja sen jälkeen ovi sulkeutui jälleen hyvin. Meinasin jo yhdessä vaiheessa antaa periksi, mutta onneksi en luovuttanut. Nyt ovi ja salpa on korjattu.

 

Kellot ei jätä minua rauhaan. Yhdestä kömmänästä löytyi ei yksi vaan kaksi uutta kelloprojektia. Niillä ei ole kiirettä. Tutkailen kelloja sitten syksyn jälkeen jos ei ole muuta tekemistä.

Miten selvitän suvun ja tilan historiaa?

 

Kiinnostukseni esivanhempiani kohtaan alkoi noin kolme vuotta sitten. Olin lähestymässä 40 vuoden ikää ja ilmeisesti se sai miettimään kuka minä olen ja mistä minä tulen. Tutkin sekä isän- että äidinpuolen sukuja, mutta päähuomioni kohdistui äidin sukuun. Tämä siksi, että suvulla on konkreettinen paikka, maatila, jossa esivanhempiani on asunut 130 vuoden ajan.

Ensimmäisiä tutkimuskohteita olivat vanhat sukuluettelot. Niitä löytyi netistä (mm Jurvansuu.net) ja sukulaisilta. Lisäksi luetteloita löytyy painetuista kirjoista, kuten Paavo Saukkosen Vesaisesta nykyaikaan.

Kohdatessani joitain epäselvyyksiä halusin itse tutkia henkilöiden historiaa kirkonkirjoista. Vanhempia kirkonkirjoja voi selailla netissä ilmaiseksi. Halusin kuitenkin laajentaa mahdollisuuksia, joten liityin Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys Ry:n jäseneksi. Jäsenenä pääsen tutkimaan (omalta sohvalta käsin) muun muassa uudempia kirkonkirjoja. Tarkoitus oli olla jäsenenä vain vuoden verran. Kiinnostus ei ole kuitenkaan lopahtanut mihinkään, joten maksan edelleen yhdistyksen jäsenmaksun 17e/vuodessa.

Kirkonkirjoista löytyy paljon tietoa. Käytän esimerkkinä Pudasjärveä, koska tila kuului vuoteen 1926 saakka Pudasjärven alueeseen ennen liittymistään Yli-Iihin.

Seuraavat tiedot löytyvät siis netistä.

Pudasjärven rippikirjoja voi lukea vuodesta 1700 vuoteen 1900 asti. Kuvasta näkyy, mitä tietoja rippikirjassa on:

Lasten syntymät löytyy vuosien 1686-1909 ajalta. Kuvassa on tiedot, mitä näistä kirjoista löytyy:

Pudasjärven syntyneissä aviottomasta lapsesta käytetään lisämerkintää Äpärä. Toisilla paikkakunnilla merkintä on joko avioton tai vanhempien kohdalla lukee vain äidin nimi.

Vihityt on saatavilla vuodesta 1686 vuoteen 1910. Vihkikirjasta löytyvät vihkiaika, nimet, vihkipaikka, vihkijän nimi, vihittyjen ikä sekä tilanne ennen avioitumista (naimaton vai leski).

Pudasjärven kuolleet löytyvät ajalta 1686-1910. Kirjoissa on seuraavat tiedot:

Näiden lisäksi kirkonkirjoista löytyy tietoja muuttaneista, kuulutetuista, rippilapsista, pitäjänkokouksista, perunkirjoista jne. Paljon tutkittavaa.

Suuri apu historian tutkimiseen on vanhat sanomalehdet. Haku-toiminnon avulla löytää hyvin artikkeleja henkilöistä, tiloista ja kylien tapahtumista.

Isoltapuolen on löytynyt useita lehtileikkeitä, joissa kerrotaan tilan tai sen asukkaiden historiasta. Tallessa on myös kauppakirjoja, sopimuksia, rakennuspiirustuksia, vakuutuskirjoja, testamentteja, kuolinilmoituksia, huutokauppavihko, perunkirjoituksia, virkatodistuksia ym ym. Nämä olen tallettanut aarteina.

Hautakiviä voi selailla osoitteessa hautakivitietokanta. 

Kirjoja olen lukenut kymmenittäin. Suurin osa on ollut saatavilla kirjastoista, mutta monia olen halunnut ostaa itselleni kirjahyllyyn. Edelleen on kirjoja, joita metsästän käytettyinä, koska uusia ei ole enää saatavilla.

Yli-Iihin liittyen olen lukenut Toivo Hyyryläisen kirjan Polkuja pohjoissuomalaiseen kulttuurihistoriaan sekä Yli-Iin veteraanikirjan On isät täällä taistelleet.

Väinö Tolonen on toimittanut kolme kirjaa, joihin on kerätty Uutisia Iistä ja Yli-Iistä 1800-1939 väliseltä ajalta.

Kirja Kotini ja juureni on yksi lempikirjoistani liittyen Yli-Iin historiaan. Siinä on mielenkiintoisia kertomuksia ja runsaasti vanhoja valokuvia.

Valokuvia ja nimiä löytyy myös kirjasta Perinnealbumi 3.

K.A. Wegeliuksen kirjoittama Aseveljet I ja II kertoo jääkäriajasta, johon tämäkin tila ja sen silloinen isäntä oli osallisena.

Yksi mielenkiintoinen kirja on Kotiseutuni Pohjois-Pohjanmaa. Siinä esitellään monen muun kunnan lisäksi Yli-Iin keskusta, koulut ja maatilat vuonna 1970. Tilojen kohdalla on lueteltu asukkaat ja syntymävuodet.

Vanhempi maatilakirja on vuodelta 1933 oleva Suomen maatilat V. Siinä esitellään lyhyesti Yli-Iin kuusi suurinta maatilaa. Kirjassa mainitaan blogin tilalle vievä tie, jota rakennettiin vuosien 1922-1928 välisenä aikana. Maantie päättyi vuosien ajan tilan kohdalle

Tilan historiasta kertovat Museoviraston kohdeinventoinnit vuosilta 1997 ja 2015.

Yksi kirja, jota etsin omaksi on Heikki Annanpalon Kaanperäläiset. Lainakirjasta löysin vastauksia joihinkin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sekä selityksen muutamille valokuville, joihin törmäsin skannatessani mummoni vanhoja valokuvia.

Joitain kirjoja olen selaillut löytääkseni kuvia vapaasta Iijoesta. Tällaisia ovat esim Pohjolan voiman historiasta kertovat kirjat.

Kuva kirjasta Pohjolan Voima 1943-1993

Kuva kirjasta Iijoen vonkamies, J.F.Hiivala

Lopuksi on pakko mainita vielä Maanmittauslaitoksen vanhat ilmakuvat, jotka tulivat yleisön saataville noin vuosi sitten. Kuvia voi selata ilmaiseksi MML sivuilla . Kuvista näkee vuosikymmenien aikana tapahtuneet muutokset rakennuksissa ja ympäristössä.

Saunoja ja viimeaikojen touhuja

 

Isoisopappa rakensi tilalle saunan joskus 1900-luvun alkupuolella. Sauna kuului kauppaan, kun isoisopappa myi tilan pojalleen kesäkuussa vuonna 1911. Tilan vanha sauna oli hirsirakenteinen ja pärekattoinen savusauna. Sauna sijaitsi kaukana pihapiiristä luultavasti sen paloherkkyyden vuoksi.

6. helmikuuta vuonna 1956 allekirjoitetulla kauppakirjalla isopappa myi virallisesti puolet savusaunasta isovanhemmilleni. Perhe oli käyttänyt saunaa jo vuosia.

Savusaunassa tuoksui palviliha. Siellä palvattiin ensin lihoja ja sitten saunottiin. Kiuas meni palvatessa hyvin kuumaksi. Lihat roikkuivat saunassa orsilla ja nauloissa.

Talvella ennen saunaan menoa pappa pakkasi lapset koriin ja kelkkaan. Mummu haki pestyn pesueen takaisin kotiin.

Pappa rakensi uuden pihasaunan joskus 1960-luvulla. Vanha savusauna purettiin. Uusi sauna oli jo paljon lähempänä asuinrakennusta.

Muistan hyvin lapsuuden saunareissut mummolassa. Saunan tuoksun. Pienet kylpytakit, jotka puettiin saunan jälkeen päälle kun piti kipaista muutaman kymmenen metrin matka saunasta sisätiloihin. Nuo kylpytakit roikkuvat vieläkin saunan pukuhuoneen seinällä. Punainen halkolaatikko ja ritilät betonisen lattian päällä. Ritilöiden päällä oli pieni kylpyamme, jossa sai loiskutella vettä. Ihania lapsuuden muistoja.

Saunaa ei ole käytetty yli 20 vuoteen. Sen katto vuotaa ja koko rakennus haisee homeelle. Saunalla ei ole enää mitään käyttötarkoitusta, joten se joutuu purkulistalle. Sauna on lautarakenteinen eikä se sisälly Museoviraston inventoitujen rakennusten joukkoon.

Saunan purkamisen myötä kulku pihatiellä helpottuu vähän ja maisema avartuu.

Tilan uusin sauna on sähkökiukainen sisäsauna pikkupuolella. Sauna ja pesutilat rakennettiin vuonna 1998.

Onneksi tilan välittömässä läheisyydessä olevalla mökillä on perinteinen puukiukainen sauna ja savusauna. Muuten miettisimme varmaan toisen kerran, voisiko pihasaunan vielä säästää..

Viimeiset pari viikkoa isollapuolen on tehty sitä sun tätä. Nyt kun ilmat on vihdoin vähän lämmenneet, olemme voineet tarttua luutuun ja alkaa puhdistamaan veden ja mäntysuovan kanssa pölyjä seinistä ja katosta. Sitä varten taloon on viritelty rakennustelineet.

Isopapan kamarin seinän yläosassa oli ilmeisesti pinkopahvin kiinnitystä varten vanerintyylinen levy. Se saatiin irrotettua pois ja alla oli siisti hirsiseinä.

 

Kamarien tuplaikkunat on väliaikaisesti poistettu ja ikkunoita on rapattu ja putsattu maalausta varten. Eilen sainkin jo kuvia maalaustöiden alkamisesta.

  

Joku viikko sitten Aino mietti, mistä taloon saataisiin vanha perinteinen viherkasvi korallibegonia eli enkelinsiipi. Aino muisteli isonpuolen ikkunalla sellaisen joskus olleen.

Pari päivää sitten selailin netissä toria ja sieltähän löytyi pistokas. Vanhemmat haki sen mökkimatkan varrelta kyytiin ja nyt enkelinsiiven pistokas odottaa juurtumista ja pääsyä isopapan kamarin valoisalle ikkunalle.