Tekstejä sadan vuoden takaa

 

Mielenkiintoisimpia löytöjä ovat olleet vanhat tekstit, joita putkahtelee esiin milloin mistäkin.

Pirtin lattiaa siivotessa aloin siirtämään vanhaa hirren pätkää, joka on ollut vähän haittona lattialla vuosikausia. Kääntelin hirttä ja huomasin, että siinähän on kirjoitusta. W 1887 ja 1888 oli sate kesä ja - - - 1890

Pahvinpalasesta löytyi toukokuun 4.päivän säätietoja vuodelta 1929. W 19 4/5 29 Toukokuun 4 Päivä Witi Pölisi ja oli Kylmä Ilma ja melko - - - lunta.1929

Melkoinen sattuma oli, kun löysin aitan seinästä säämerkinnän toukokuulta 1929. Pahvinpalan ja aitan seinäkirjoituksen välissä on vain kaksi päivää. Siinä lukee: toukokuun 19 6/5 29 Rupes satamaan Vetä. Tekstin alapuolella on vielä kertauksena 4.päivän säätieto: toukokuun 4/5 29 Viti pötisi ja oli meko kylmä tuuli

Monissa työkaluissa on omistajan nimi tai nimikirjaimet, puusaaveissa valmistusvuosi. Kattohirsien päältä löytyi vanha puinen matkalaukku, joka on kuulunut aikanaan Sortanlahtelaiselle Lydialle. En tiedä, miten laukku on  päätynyt tänne Iijokivarteen.

Rakennuksissa on vuosilukuja, esimerkiksi aitta on tehty vuonna 1873 ja Aitta korjattu Elokuula v.1964. Kesänavetan seinistä löytyy tietoa, mitä viljaa on istutettu minäkin vuonna ja tarkat päivämäärät istutuksista.

Näitä vanhoja muistiinpanoja on mielenkiintoista lukea. Hienoa, että niitä on kirjoitettu ylös ja ne on pysyneet luettavina vuosikymmenien ajan. Toivottavasti tekstejä tulee vielä paljon vastaan siivoustyön edetessä.

Vanhoja tekstejä löytyy myös piirongin laatikoista. Vuokrasopimuksia, kauppakirjoja ja muita virallisia papereita 1900-luvun alkupuolelta. Isoisopappa oli kauppias, joten hän osasi lukea ja kirjoittaa. Maatilan kauppakirjasta vuodelta 1911 huomaa, että isoisomummo ei osannut kirjoittaa. Hänen allekirjoituksena oli vain nimikirjaimet B.R. Rippikirjasta selviää, että hänellä oli kuitenkin lukutaito.

Joillakin kirjoitustaidottomilla oli oma puumerkki, jota he käyttivät allekirjoituksena. Kuvassa yksi esimerkki löytämästäni asiakirjasta.

Isomummo ja isopappa osasivat molemmat lukea sekä kirjoittaa. Isopapalla oli oikein kaunis käsiala, isomummolla selkeä, mutta vähän horjuva.

Isopapan kamari

 

Talon kaksi kamaria on rakennettu valmiiksi noin 10 vuotta myöhemmin (1930-luvulla) kuin muut huoneet. Ne olivat aluksi vain hirsikehikkona. Ensimmäinen purkukohde oli toisen kamarin eli isopapan kamarin seinäpahvien poisto. Kamarin hirsiseiniin oli jossain vaiheessa laitettu pahvit ja niiden päälle kaksi tapettikerrosta.

Tapetit oli vaaleat, joten huone oli valoisa. Koska talo on talvet kylmillään, pahvit ei pysyneet seinissä. Ne kupruilivat ja roikkuivat.

Pahvit irtosi helposti. Oikeastaan vedimme ne vain pois seinistä. Pahvit oli kiinnitetty yläosistaanja saumakohdista nastoilla. Nastojen irrottaminen olikin jo paljon työläämpää ja sitä tullaan jatkamaan kesäkeleillä.

Kahden kamarin välissä on ovi. Toinen kamari on alkuun kuulunut isomummolleni ja myöhemmin isosedälle. Sen seinät on myös tapetoitu ja ovi jää toisessa kamarissa tapetin alle. Ovi on ollut suljettuna ja lukossa vuosikymmeniä. Sattumalta löysimme pirtin eräästä laatikosta vanhoja avaimia. Yksi avaimista sopi tuon oven lukkoon. Oven takaa paljastui pahvia ja eristeenä villaa. Nämä poistetaan, jotta kulku kahden kamarin välillä taas onnistuu.

Isopapan huoneeseen tulee esille tilan omistajien kuvia, kunniakirjoja ja muita vanhoja kuvia. Kunniakirjat ovat putsauksen tarpeessa ja rikkinäiset kehykset vaihdetaan uusiin.

Isopappa oli hyvin ylpeä talostaan. Valmiissa kamarissa voi sitten tutustua kahteen lehtileikkeeseen 1950-luvulta, joissa isopappa kertoo elämästään ja saavutuksistaan. Isopapasta löytyy tietoa myös vanhoista sanomalehdistä, jotka on nykyään kätevästi luettavissa digitoituna netissä Kansalliskirjaston sivuilla.

Vanhoista kartoista ja ilmakuvista näkee, millainen tila ja sen ympäristö on ollut ennen vanhaan. Vanhoja ilmakuvia alueelta on otettu vuosina 1950, 1953 ja 1957. Näitä kuvia vertaamalla näkee jo ison muutoksen rakennuksissa ja ympäristössä. Vuodesta 1996 lähtien ilmakuvia on jo runsaammin. Kaikki nämä on ilmaiseksi nähtävissä Maanmittauslaitoksen sivuilla.

Alkutilanne

Perheeni omistukseen siirtyi isoisoisovanhempieni vanha maatila. Tilan historia alkaa jo 1860-luvulta, mutta sukuni omistuksessa se on ollut vuodesta 1892. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 130 vuotta, kun äidin puolen sukuni on kulkenut tilan rantapolkuja ja kiirehtinyt talon touhuissa.

Tilan nykyisin asumaton päärakennus täyttää tulevana vuonna 100-vuotta. Tarkoitus olisi kunnostaa paikkoja siihen malliin, että koronatilanteen salliessa, voisimme pitää pienet 100-vuotisjuhlat.

Blogi käsittelee suurelta osin tilan päärakennuksen ehostamista takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Rakennukseen on vuosien varrella kertynyt sinne kuulumatonta tavaraa, sitä on yhden huoneen osalta nykyaikaistettu 1970-luvulla ja talon ulkopinta on päässyt rapistumaan. Taloa ei ole tarkoituskaan tehdä asuttavaksi. Päämääränä on, että rakennus voisi taas toimia kesäisin pienenä epävirallisena kotimuseona, jossa on näkyvillä vanhan ajan maataloon ja elinkeinoihin liittyvää esineistöä.

Tervetuloa mukaan matkalle historiaan!

Kun isoisoisovanhempani saapuivat tilalle, siellä ei ollut kuin huonokuntoinen savupirtti ja pieniä tilkkuja viljeltyä maata, jotka nekin kasvoivat pensaita. Isoisoisoisäni rakensi asuintalon, pikkupuolen, ja muita maatilan rakennuksia (navetta, rehulato, sauna, perunakuoppa). Vuonna 1911 isoisoisäni osti tilan itselleen. Hän oli silloin 34-vuotias perheellinen mies.

Vuonna 1922 valmistui noin 200m2 kokoinen hirsirakennus, isopuoli. Talon kaksi kamaria rakennettiin valmiiksi 1930-luvun alussa.

Kuvan lähde: Museoviraston kohdeinventointi 1997.

Maatila vaihtoi omistajaa marraskuun 2021 lopussa. Pohjois-Suomessa on silloin pimeää ja kylmää. Olemme silti innokkaina käyttäneet päivän muutamia valoisia tunteja hyväksi, ja jo aloitelleet päärakennuksen siistimistä.

Ensimmäisenä rakennuksesta tyhjennettiin kaikki nykyaikaiset kalusteet, joita sinne on vuosien varrella kertynyt. Kirjahyllyjä, sohvia, pöytiä ja nojatuoleja. Aikakausi- ja sanomalehtiä kertyi kolme Ikean kassillista. Ne pääsivät kierrätykseen. Vanhat 1950-luvun sanomalehdet saivat jäädä kaappiin.

Keittiötä komistaa vanha iso tupakaappi. Myös sinne oli kertynyt vuosien varrella runsaasti käyttökelvottomia tavaroita (rikkinäisiä kahvinkeittimiä ja astioita, lehtiä ym). Kaappi tyhjennettiin ja vanhat hyllypaperit revittiin irti. Kaappiin laitetaan sieviä aikakauteen sopivia astioita. Alakaapeissa säilytetään tarjoiluastioita mahdollisia juhlia ja illanviettoja varten.