Ensimmäiset asukkaat

 

Usein ajaessani kohti Yli-Iitä mietin, mikä on saanut ensimmäiset asukkaat muuttamaan Hirvelän tilalle. Kaunis joki tietenkin kulkee vieressä, mutta muuten paikka on ollut vaikeakulkuisen maaston takana. Paljon soita on ollut uudisasukkailla tallattavana.

Kun aikoinaan kiinnostuin Hirvelän historiasta, halusin tutustua paremmin myös tilan ensimmäisiin asukkaisiin.

Noin neljä vuotta sitten löysin netistä sukuluettelon, josta selvisi Hirvelän ensimmäiset asukkaat. Tästä myös alkoi kipinä selvittää historiaa tarkemmin.

Hirvelän ensimmäiset asukkaat olivat Henric ja Britha. Henric oli syntynyt Iin Pirttitörmällä 2.5.1817. Britha oli syntynyt Iin Karjalassa 8.12.1816. (Jurvansuu.net)

Pariskunta tuli Iistä ensin Kaukonaution tilalle vuonna 1854. Kaukonautio on vanha tila, joka sijaitsee alkuperäisen jakamattoman Hirvelän tilan naapurissa. Kaukonautiosta he muuttivat Hirvelään uudistilallisiksi vuoden 1867 paikkeilla.Vuoden 1905 Oulun läänin maakirjassa kirjoitetaan Hirvelästä: Perintö perustettu ja verollepantu 29 p. tammik. 1867.

Henricillä/Heikillä ja Brithalla/Riitalla oli kahdeksan lasta, jotka kaikki syntyivät ennen muuttoa Hirvelään. Esikoiskaksospojat Erik Ja Henrik kuolivat heti syntymänsä jälkeen. Yksi tytöistä Greta kuoli 13-vuotiaana hinkuyskään. (Jurvansuu.net)

Perheen tyttärestä Mariasta on maininta Toivo Hyyryläisen kirjassa Polkuja. Siinä mainitaan, että Maria vihittiin vuonna 1866 Karjalankylän kylävanhimman kanssa.

Muut lapset olivat nimeltään Henric, Lisa, Brita ja Erik. Vanhoja kirkonkirjoja lukiessa huomaa, että lapselle saatettiin antaa sama nimi kuin kuolleella sisaruksella oli ollut. Tässä tapauksessa perheessä oli siis kaksi Henrik- ja Erik-nimistä lasta.

Hirvelässä asui jonkin aikaa Henricin ja Brithan perheen lisäksi heidän tyttärensä Lisan aviomies Jaakko ja poika Matti. Lisa ja Jaakko muuttivat Iihin vuonna 1895. (Loppuvuodesta 1892 myös Räinän perhe asui jo Hirvelässä. Heidät on merkitty samaan rippikirjaan. Pudasjärvi, rippikirja 1891-1900)

Henricin ja Brithan nuorin poika Erik "Juho" Johan vihittiin vuonna 1883. Erik jäi vaimonsa Annan kanssa asumaan Hirvelään. (Pudasjärvi, vihityt 1880-1884)

Pariskunalle syntyi tytär Hulda Maria. (Pudasjärvi, syntyneet 1880-1885). Hulda Marian tyttärestä Olgasta tuli aikanaan miniä Fransille ja Matildalle.

Hirvelän ensimmäiset asukkaat kuolivat Hirvelässä. Henric kuoli 74-vuotiaana vuonna 1891 (kuolinsyy polte) ja Britha vuotta myöhemmin 75-vuotiaana (kuolinsyy halvaus).

Kaiku-lehdessä 24.4.1892 löytyy seuraava ilmoitus:

Asumaoikeus Hirvelä nimisen 1/2 mantt. Kruununmaahan n:o 14 Kollajan kylässä Pudasjärven pitäjässä Oulun kihlakunnassa valvottava 6 kuukauden kuluessa Maaliskuun 16 p:stä lukien.

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä on ilmoitus 13.4.1892:

Koska Juho Erkki Heikinpoika T. on hakenut asuma-oikeutta Hirvelä-nimiseen 1/8 manttaalin kruunun-maahan, N:o 14 Kollajan kylästä Pudasjärven pitäjästä ja Oulun kihlakunnasta, kehoitetaan niitä, jotka haluavat asukiksi sanotulle maalle eli joilla on alaikäisten etua siihen valvottavana, kuuden kuukauden sisään, tästä päivästä lukien, siitä tänne sisälle jättämään kirjalliset hakemukset ynnä mainetodistukset ja ne muut kirjat, joita hakijat tahtovat hyväksensä käyttää. Oulun läänin Maakonttorista 16 p. Maaliskuuta 1892.

Juhon (Erikin) isä Henric kuoli kesällä 1891, jonka jälkeen julkaistiin ilmoitus asumaoikeudesta Kaiku-lehdessä huhtikuussa 1892. Myös Juhon (Erikin) äiti Britha kuoli kolme kuukautta tämän ilmoituksen jälkeen. Juho (Erik) haki asumaoikeutta, mutta sitä ei hänelle myönetty. Loppuvuodesta 1892 Juho Räinä sai asumaoikeuden tilalle.

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 27.1.1893 on Juho Räinän asumaoikeushakuilmoitus Hirvelän tilaan:

Koska Juho Matinp. Räinä on hakenut asumaoikeutta...

Erik kuoli 37-vuotiaana 28.9.1900 (kuolinsyy rintatauti). Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910.

Pihapiiri oli tyhjä kun uudistilalliset Henric ja Britha tulivat Hirvelään. He asuivat ensin Kaukonaution tilalla ja myöhemmin rakensivat Hirvelään sen ensimmäisen rakennuksen savupirtin.

Nykyisin tämä suhteellisen hyvin säilynyt, mutta monta kertaa purettu ja koottu vanha savupirtti sijaitsee metsän keskellä jaetun Hirvelän mailla. Savupirtin koko on noin 10 x 5,5m.

Hirvelän pihapiiriin tehtiin toinenkin asuinrakennus jossain vaiheessa ensimmäisten asukkaiden toimesta. Se näkyy parissa vanhassa valokuvassa. Tässä rakennuksessa Juho Räinä piti kauppaa 1900-luvun vaiheilla. Kuvassa kyseinen rakennus on keskellä kuvaa.

Punaisen aitan seinässä on kahdessa kohtaa vuosiluku 1873. Aitta voi hyvinkin olla alkuperäisten asukkaiden rakentama.

Kruununtilojen katselmuskortin mukaan Hirvelän tilalla oli mylly vuodesta 1877 eteenpäin.

  

Hirvelän ensimmäiset asukkaat ehtivät asua tilalla noin 25 vuotta. Elämä ei ollut heillä varmastikkaan helppoa, koska Kalevassa vuonna 1956 Frans kertoo: Kun isäni osti tämän Hirvelän talon, oli se silloin niin rappiokunnossa, ettei tässä ollut yhtään sellaista huonetta, jossa olisi sateella kuivana pysynyt. Viljeltyä maata oli vain pieni tilkku siellä täällä ja nekin kasvoi pensaita. - - Pelloista ei saanut leipää eikä heinää. 

Tilan ensimmäiset asukkaat Henric ja Britha kuolivat Hirvelässä. Heidän tyttäristään ainakin Maria ja Lisa jäivät asumaan Yli-Iin seudulle. Henricin ja Brithan nuorin poika Erik (Juho) olisi halunnut jatkaa Hirvelän tilan pitoa, mutta miksi niin ei käynyt, se ei ole selvinnyt minulle.

Erik ja Anna saivat kahdeksan lasta, joista vanhimman eli Hulda Marian tytär tuli miniäksi Hirvelän taloon. Erik kuoli 37-vuotiaana. Hänen leski-vaimo Anna avioitui myöhemmin uudelleen.

(Iso)Pappani Frans

 

Isopappa Frans on merkittävä henkilö Hirvelän historiassa. Ensinnäkin hänestä on lähtöisin todella laaja suku, joista moniin olen saanut tutustua parin viime vuoden aikana paremmin.

Toisekseen hänen rakennuttama Isopuoli on säilynyt upeana rakennuksena jo vuosikymmenien ajan.

Kolmanneksi isopappa oli elämänsä aikana monessa mukana ja oli aikansa arvostettu henkilö asuinseudullaan.

Tutustutaanpa isopappaan hieman tarkemmin.

Frans oli syntyjään Iistä, Räinän talosta. Hän syntyi 12.12.1877 Juhon ja Britan toisena lapsena. Isosisko Lisa oli syntynyt edellisen vuoden maaliskuussa. 

Pian Fransin syntymän jälkeen perhe muutti Etelä-Iihin Kestilän taloon, jossa perheen nuorin lapsi Maria syntyi.

Frans itse kertoi Kalevassa vuonna 1956: Minä olen syntynyt Iin jokisuulla lähellä Kestilän sahaa josta nyt on jäljellä enää vain piippu.

Fransin lapsuusajasta ei minulle ole kertynyt tietoa, mutta pari tapahtumaa hän itse kertoo (Liitto?) lehdessä vuonna 1954. Muistan aivan elävästi ensimmäisen pyörän ilmestymisen Iin Haminaan. Se oli ihmeellinen kapistus. Joukolla sitä riennettiin katsomaan ja ihmeteltiin, kun se pysyi pystyssä vain kahden pyörän varassa.

Siipirataslaiva* välitti liikennettä Oulun ja Iin välillä. Se oli rikkaitten laiva. Jolla oli rahaa, se matkusti laivalla ja oli ylpeän näköinen. Muut katselivat heitä kadehtien ja tarpeen tullen - kävelivät Ouluun. Kinttupolkuja risteili nykyisten maanteitten paikoilla ja kengänpohjan alkaessa irvistää otettiin narua ja sidottiin kiinni.

Nämä tapahtumat olivat jääneet pienen pojan mieleen pysyvästi omakohtaisina kokemuksina.

Perhe muutti Hirvelän tilalle marraskuussa 1892. Frans täytti saman vuoden joulukuussa 15 vuotta.

Fransin isän Juhon vihkoista selviää, että Frans työskenteli nuorena isälleen ja sai työstä palkkaa samoin kuin muut työmiehet. Esimerkiksi lokakuun 30. päivä vuonna 1900 Frans sai työpäivistä palkkaa 26 mk ja 64 penniä (noin 136 e). Tammikuun 30. päivä vuonna 1901 työpäivien palkka oli 100 mk (noin 518 e).

Vuonna 1903 Pudasjärven Kipinän kautta kulkenut mies oli käynyt Hirvelän talossa kertomassa tietävänsä Fransille emännän. Seuraava kertomus on luettavissa Rantapohjassa 5.8.2014. Kirjoitan sen tähän lyhennettynä ja hieman muokattuna:

Matildan koti oli syrjäisellä paikalla - - - talossa oli kolme tytärtä. Eräänä päivänä oli joelta alkanut kuulua aisakellon helinää. Tytöt olivat ikkunasta nähneet, että taloa lähestyi hevonen, jonka porontaljalla vuoratussa kirkkoreessä istuu pyhäpukineisiin sonnustautunut mies ja reen kannoilla seisoo talossa aiemmin käynyt kulkumies.

Tytöt istuvat hiiren hiljaa sydän jännityksestä läpättäen tuvassa ja odottavat, kenet vie tuo outo komea mies, johon tyttäret ihastuivat heti.

Valituksi tulee Matilda. Kammarissa Frans kosii häntä ja myöntävän vastauksen annettuaan saa Matilda silkkihuivin, kihlakellon ja sormuksen Fransilta jonka hän ensimmäisen kerran elämässään näkee!

Matilda ja Frans vihittiin 11.3.1904. He asettuivat asumaan Hirvelän tilalle vanhaisännän ja -emännän eli Juhon ja Britan kanssa.

Fransin alkuperäinen tarkoitus ei ilmeisesti ollut jäädä isännäksi Hirvelän taloon. Vanhoista asiakirjoista löytyy kauppakirja marraskuulta vuodelta 1904 eli samalta vuodelta kun Frans avioitui.

Kauppakirjassa Matildan äiti Kaisa myy vävylleen Fransille omistamansa osan kotitilastaan. Kauppaan kuului lisäksi irtaimistona kaksi lypsävää lehmää. Ostaja saa maatilan heti haltuunsa kaikkein etuin ja omaisuutten kanssa mitä sille entuudestaan kuuluu.

Kauppoihin tyytymätön sukulainen vei kuitenkin asian oikeuteen ja kauppoja käsiteltiin käräjillä vuonna 1905. Maatilakaupat peruuntuivat ja Kaisa-anopin sukulainen sai tilan omaan käyttöönsä.

Vuonna 1911 Frans lunasti Hirvelän tilan itselleen vanhemmiltaan. Frans oli tällöin 33-vuotias neljän lapsen isä. Kaupat tehtiin 26.6.1911. Tilan hinta kirjoineen ja karjoineen oli 6000 mk (n. 27 000 e).

Frans maksoi Hirvelää vanhemmilleen pikkuhiljaa, kunnes lopullinen kauppasumma oli kuitattu 22.3.1915.

Hirvelän postipysäkkitoiminta alkoi vuonna 1913, Frans toimi postipysäkin hoitajana. Sen historiasta voit lukea täältä.

Vuosiin 1915-1917 sisältyy Hirvelän jääkäriaika. Siitä lisää täällä.

Vuonna 1919 alkoi Fransin suuri rakennusprojekti, Isopuoli. Hän oli projektin alkaessa 42-vuotias seitsemän lapsen isä. Isopuoli valmistui muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1922.

Frans kertoo elämästään näin: Työtä riitti, jos aikoi hengissä pysyä. Talvet olin aina savotoissa ja tulinkin niinä aikoina tutkineeksi melkoisen tarkkaan sellaiset kuin Ranuan, Suomussalmen, Kuusamon ja Pudasjärven tukkisavotat. - - - Alkuaikoina syötiin ateriat perheessä suolapiimään kastetun leipäpalasen ja suolaveden kanssa nautittujen paistettujen perunoiden muodossa.

(Liitto? 1954)

Fransin aikana Isonpuolen pirtti oli aina auki ja ruokaa pöydällä. Hirvelä oli epävirallinen kestikievari. Penkille tai lattialle sai jäädä nukkumaan ja hevoselle oli tilaa tallissa. Kenenkään ei tarvinnut lähteä Hirvelästä yönselkään.

12.12.1937 Frans täytti 60-vuotta. Moni sanomalehti kirjoitti maanviljelijästä ja suojeluskuntaveteraanista lyhyen tekstin Fransin juhlapäivän kunniaksi. Lahjaksi Frans sai mm. keinutuolin.

Vuoden 1954 lehdessä Fransin ollessa jo lähempänä 80-vuotias kirjoitetaan: Talostaan hän kertoo kuin lapsestaan ja se on varmasti mielessä elävänä saavutuksena, jonka saavuttaakseen täytyi pahojakin karikoita luovia. - - - Rikkautta on tavallaan sekin, että maanviljelijän lastenlasten lukumäärä on jo 34 ja heidän lisäkseen on jo uusi sukupolvi nousemassa kahdessa lastenlastenlapsessa. Elämän saavutuksia kaikki, joita korpimaahan pureutunut uurastaja nyt nykyajan tuulien alla voi katsella - tyytyväisenä kuljettuun tiehensä.

Kaikesta kirjallisesta materiaalista, lehtileikkeistä ja ihmisten kertomuksista olen voinut muodostaa jonkinlaisen kuvan isopapasta. Tiedostan hyvin, mistä omakin välillä kipakka luonteeni on peräisin. Asiakirjojen joukossa on oikeusjuttuja mm. alussa mainitsemani maatilakaupat, hovioikeusjuttu, Paskanlammen niityltä Fransilta varastetut heinät, metsävarkaus ja erilaisia kirjeitä, joista huomaa Fransilla olleen nokkapokkaa joidenkin henkilöiden kanssa.

Suoranaista surua Fransin elämään toi oman pojan kuolema sota-aikaan. Sitä ennen hän oli menettänyt vanhempansa ja molemmat siskonsa. Eläessään hän menetti myös ainakin kolme lastenlastaan.

Pappansa muistavilta lapsilta on jäänyt mieleen, kun he pyysivät papalta karamelliä. Pappa vastasi vitsikkäästi: Ei minulla ole mitään kalavelliä."

Seuraava vanha kirjoitus on Isonpuolen vieraskirjasta:

Niin tuttu tie ja rakkaat muistot veti tänne mummolaan. Kun astun tuolle pihalle ja näen tämän rakkaan talon ja tanhuan, tunnen syvällä sisälläni lämpimän läikähdyksen siitä ajasta jolloin juoksin tuolla pihalla. Navetassa lehmiä "kiusattiin", tallissa hevonen hirnahteli, juostiin savusaunaan, kellarista lohta haettiin ja kesäpirtin hellalla lohen nahkaa paistettiin. Mummo ja pappa täällä pirtissä touhus, näen silmissäin mummon tuossa hellan ääressä puuroa keittämässä ja pappa keinumassa tuossa keinutuolissa lehtensä kanssa. Ihanaa lapsuuden aikaa muistelemassa.

Loppuun vielä yksi kertomus isopapasta, jonka sain kuulla omakohtaisesti:

Eräs tyttö oli koulumatkalla yötä Hirvelässä. Frans oli edellisenä iltana sanonut tytölle, että tulla aamulla käymään hänen luonaan. Tyttö oli mielessään ihmetellyt, miksi hänen pitää mennä kun piti Fransia vähän pelottavana miehenä.

Frans oli aamulla käynyt kaupassa ja antanut tytölle ison ruokakassin ja sanonut, että tässä on kotiinviemisiä.

Tyttö oli äidilleen ihmetellyt, miten joku voi antaa ruokakassin. Äiti oli todennut, että jotkut ovat hyviä ihmisiä.

Frans kuoli rauhallisesti 82-vuoden ikäisenä 24.5.1960 omassa kammarissaan.

* Googlasin jutussa mainitun siipirataslaivan. Ainakin kirjoittamisen hetkellä Huuto.netissä löytyy myynnissä oleva kohde, jossa on kuva kyseisestä aluksesta. Kuvan yhteydessä on tiedot:

Wellamo. Raudasta rakennettu yksimastoinen siipihöyryalus.- Rakennettu Tukholmassa 1865 ja ostettu 1875 Ouluun.

Omistajia: Aluksen omisti 1875-1902 Uleåborgs Kustångfartygs bolag - - -

Matkoja: Wellamo teki matkoja Oulusta Tornioon poiketen Kemiin ja Iihin.

Jääkärietappi Hirvelä

 

Hirvelän historiaan sisältyy paljon mielenkiintoisia asioita ja tapahtumia. Eräs niistä on sen toimiminen jääkärietappina.

Syrjäisten erämaaseutujen kautta Ruotsin puolelle johtavia etappireittejä kulki vuosina 1915-1916 nuoria miehiä matkallaan Saksaan saamaan sotilaskoulutusta, jota ehkä tarvittaisiin kamppailtaessa Suomen irroittamiseksi Venäjästä.

(Kaleva 21.8.1991)

Samassa artikkelissa kerrotaan, miksi etappeja tarvittiin: Vain ensimmäinen ryhmä jääkäreitä, 150 pfadfinder-kurssille lähtenyttä ylioppilasta pääsi matkustamaan normaaliin tapaan ulkomaanpasseilla. Lopputalvesta 1915 alkaen passeja ei enää myönnetty asekuntoisille miehille. Ainoa tapa poistua Suomesta oli luvaton tie.

Toivo Hyyryläinen kirjoittaa kirjassaan Polkuja aiheesta Jääkäriliike Yli-Iissä: Voidaan kysellä, miksi tietyt paikkakunnat ja niissä tietyt talot valikoituivat jääkäreiden tukikohdiksi ja majapaikoiksi. - - - Hirvelä Yli-Iin Kollajalla oli Iijokivarressa tunnetuin jääkärien etappitalo Pudasjärven ja Yli-Iin rajalla. 

- - -

Nuoren Frans-isännän maine isänmaan parasta ajattelevana miehenä oli levinnyt ympäristöön niin, että hänelle uskottiin huippusalaisena pidettävä jääkäreiden ja jääkärivärväreiden eli etappimiesten majoittaminen ja piilottaminen.

Jääkärit tulivat taloon yleensä työtä etsien hälventääkseen epäilyjä. Hirvelässä he saivat ruokaa ja juomaa sekä yösijan.

K.A Wegeliuksen kirjoissa Aseveljet (I ja II) kerrotaan jääkäriliikkeestä perusteellisesti. Seuraavat lainaukset ovat osasta I.

Hirvelä kuului läntiseen etappiin.

Hirvelään tultiin etelästä salopolkua pitkin, joka alkoi Oulun-Pudasjärven maantieltä Kaarelan kievarista noin 4 km Pudasjärvellepäin.

Kartta kirjasta Aseveljet I

Etappimiehenä toimi jääkäri Edvard Nurmi (27.5.1892-12.11.1966). Wikipedia: Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 22.8.1916 etappitehtäviin Suomeen. Suomessa Nurmi toimi läntisellä etapilla.

Saksalaisten auttaminen oli hengenvaarallista. Siitä esimerkkinä kirjassa kerrottu Taavetti Lukkarisen murhenäytelmä. Taavetti Lukkarisen nimi on monelle Oululaiselle tuttu Kontinkankaalla sijaitsevasta hirttopuusta.

Kuva: Wikipedia

Taavetti Lukkarinen jäi kiinni 26.12.1915 autettuaan kolmea saksalaista venäjältä paennutta sotavankia. Lukkarinen pääsi pakenemaan Ruotsiin. Lukkarinen kaipasi luonnollisesti kotiansa ja kesäkuun alussa 1916 hän päätti pistäytyä siellä. Oulussa hänet kuitenkin pidätettiin heti ja hirttotuomio pantiin täytäntöön 2.10.1016.

Tämän jälkeen julkaistiin seuraava kiertokirje:

Jääkäreillä oli paljon vihollisia.

Jääkärimme ei kuitenkaan ennättänyt olla talossa kuin pari päivää, kun Hirvelä, joka postinkuljettajana oli saanut tietoonsa outoja uutisia, kutsui Nurmen huoneeseensa ja vedettyään alas ikkunaverhot sanoi: "Nyt on sinun heti lähdettävä talosta, sillä Iijoen tienoilla rannikolla on yritetty räjäyttää venäläisten laivoja, ja nyt santarmit poliisein kera kiertelevät ympäri etsien räjäyttäjiä."

- Hirvelä kyllä tiesi, ettei Nurmi ollut voinut olla mukana moisessa teossa, mutta kun paikkakunnalle oli levinnyt tieto, että Nurmi on jääkäri, ei hänellä näyttänyt olevan täällä turvapaikkaa missään.

Tämän tapahtuman jälkeen Edvard Nurmi joutui lähtemään pakoon etappitalostaan.

(Einar) Wichmann jatkoi matkaa Hirvelään Iijokivarteen varoittaakseen siellä olevia jääkärien ystäviä asian mahdollisesta ilmijoutumisesta ja ottaakseen selkoa, olisiko jääkäri Nurmi palannut etappiasemalleen Hirvelään. Täällä hän kuuli, että talossa oli pari päivää aikaisemmin käynyt kaksi oululaista salapoliisia. - - - Nämä olivat kyselleet jääkärien nimiä ja kulkuteitä  - saamatta mitään tietää.

Wichmann - - - kulki salojen halki jalkaisin Hirvelään Iijokivarteen, missä hän varovaisuussyistä eräässä ladossa, noin 2:n kilometrin päässä talosta, Hirvelän eväillä varustettuna, sopimuksen mukaan odotti 1,5 vuorokautta - - - Kätkettyään ladon luo muutamia pommeja ja vähän levähdettyään lähtivät he - - - Veskaan.

Isollapuolen on tallessa kaksi lehtileikettä, joissa isopappa sivuaa kokemuksiaan jääkäriajasta. Ne löytyvät Kalevasta vuosilta 1954 ja 1956.

Takaa-ajettuna viikon heinäladossa kertoi (isopappa) olleensa. Hän osallistui aktiivisesti jääkäriliikkeen toimintaan ja asuttaen heitä, joutui luonnollisesti vastapuolen vihan kohteeksi. Yöetsinnät alkoivat ja kertojamme sai asiasta vihiä. Ei auttanut muu kuin paeta keskellä talven pakkasia erääseen syrjäiseen latoon ja asua siellä viikon päivät. "Kun aamuisin heräsin siellä ladossa, tuntui kuin leukani pitäisi avata puukolla", kertoo hän ja naurahtaa itsekseen. "Se oli kovaa aikaa, mutta sitä muistelee vieläkin mielellään, sillä se jätti niitä muistoja, jotka eivät koskaan unohdu ihmisen eliniän aikana." (1954)

Kerronpa lopuksi muutaman muistelman jääkäriliikkeen ajoilta. Kylässämme oli siihen aikaan eräs mies, joka toimi silloisten poliisien ja santarmien kätyrinä ja ilmiantajana. - - - Erään kerran, kun tulin tavanmukaiselta opastusmatkaltani, tavoitin hevosella ajaen kyseellisen ilmiantajan, joka oli suksilla hiihtäen palaamassa ilmiantomatkalta. Hän pyysi päästä rekeen, johon pyyntöön suostuin. Rekeen päästyään hän alkoi kertoa, millaiselta matkalta hän oli tulossa, jolloin vihani leimahti. Mutta hän oli suuri, voimakas mies ja minä pieni, joten hyvät neuvot olivat tarpeen. Hivuttelin hiljakseen hänen suksensa niin reen laidalle, että ne putosivat hankeen. Kun hän kumartui suksiansa ottamaan, löin häntä taskussani olleella pirtupullolla niskaan niin lujasti, että vain pullon kaula jäi käteeni ja hän tuupertui tienpuoleen. Taputtelin häntä vielä puupalikalla paljaille pakaroille ja läksin ajamaan. (1956)

Jääkäriaktivistimitali eli Viribus Pro patria Unitis myönnettiin isopapalle 25. helmikuuta 1938.

 

21.8.1991 isonpuolen seinälle asetettiin jääkärietapin muistolaatta. Laatta on isonpuolen seinällä, vaikka sitä ei vielä jääkäriaikaan oltu rakennettu. Jääkärit majoittuivat siis pikkupuolella. Museoviraston kohdeinventoinnissa vuodelta 1997 sanotaankin: Vanhemmalla uudistetulla rakennuksella (pikkupuolella) on historiallista arvoa sen toimittua jääkärietappina.

Loppuun vielä ote vanhasta vieraskirjasta vuodelta 2006. Voi kumpa minäkin löytäisin jostain nuo kirjoitukset!

Hirvelässä käymässä ja muistelemassa menneitä aikoja. Olen ollut täällä nuorena poikana paperipuuleimauksella isäni mukana. Aikaa siitä on kulunut lähes kuusikymmentä vuotta. Nukuin silloin jääkärikamarissa ja luin seinältä silloista historiaa. - - - Kyllä tämä talo on historiaa täynnä ja seinät huokaavat menneisyydestä. - - -

Isopuoli 100 vuotta (1922-2022)

 

Nyt on pirttikin saatu siivottua. Pirtin tuplaikkunat poistettiin ja ikkunoiden välit putsattiin. Aino kerkesi vielä maalata ikkunoita kertaalleen.

Pirtin vanhat matot on pesty varovasti, verhot silitetty ja laitettu takaisin paikoilleen.

Talo on valmis ottamaan vieraat vastaan!

 

Lainaus Museoviraston kohdeinventoinnista vuodelta 1997: Alkuperäisimmässä asussaan Hirvelän pihapiirissä on Frans R:n vuonna 1922 rakennuttama asuinrakennus. Talon hirsiä alettiin salvota vuonna 1919, kirvesmiehenä toimi Jussi T. Talo käsitti aluksi vain nykyisen pirttipäädyn ja keittiön kohdan, perällä olevat kaksi kamaria olivat kehikkona kymmenisen vuotta ennen valmiiksi rakentamista. - - - 

Rakennuksen sisustus on säilytetty mahdollisimman alkuperäisessä asussaan ja huoneissa on esillä runsaasti vanhoihin elinkeinoihin ja puhdetöihin liittyvää esineistöä. Rakennus onkin mm. koululais- ja eläkeläisryhmien suosittu tutustumiskohde.

Maanviljelyksen lisäksi lohenkalastus, metsästys ja talvisin metsäsavotalla käynti olivat tärkeitä elinkeinoja. Talo toimi myös majapaikkana ja eräänlaisena epävirallisena kestikievarina kesäisin uittomiehille ja talvisin metsäsavottalaisille. Kulkijoita oli aikanaan paljon, sillä pitkän aikaa maantie päättyi Hirvelän kohdalle joen toimiessa pääkulkuväylänä.

Vuonna 2015 uudistetussa kohdeinventoinnissa Hirvelä on arvotettu maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi:

Hirvelä on hieno esimerkki Iijokivarren talonpoikaisesta rakentamisperinteestä. Pihapiiri sijaitsee komealla paikalla rantatöyräällä. - - -    - - -   Hirvelän pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Rakennuksista vanhempi on rakennettu 1900-luvun vaihteessa, mutta se on nykyään 1900-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevassa asussa. Rakennus on toiminut jääkärietappina vuosina 1915-1917.

Uudempi, vuonna 1922 rakennettu ja 1930-luvulla laajennettu asuinrakennus on säilynyt perinteisessä asussaan. Rakennuksessa on kotimuseo ja paljon vanhaa esineistöä. Rakennuksessa on Yli-Iin seudulle tyypilinen korkea kuisti. - - -   - - -

Pirtissä järjestettiin erilaisia tapahtumia, mm. seuroja ja laulajaisia kylän väelle tai kastettiin useita lapsia kerralla papin käydessä paikalla. Pirtissä järjestettiin myös maatalousnaisten kutomakursseja, ja tuolloin siellä oli parhaimmillaan kahdettoista kangaspuut yhtä aikaa.

Isopuoli oli asuttuna pääasiallisesti vuodesta 1922 vuoteen 1977. Talon rakennuttaja Frans ja vaimonsa Matilda asuivat talossa kuolemaansa saakka (1957 ja 1960). Tämän jälkeen talossa oli useita vuokralaisia erityisesti Iijoen voimalaitosten rakentamisen aikaan. Isosetä Niilo asui omassa kamarissaan vuoteen 1977 saakka. Kesäasuntona isopuoli oli vielä 1990-luvulla.

Isonpuolen lisäksi olemme saaneet kuntoon myös muita rakennuksia, joten niitäkin voi käydä vilkaisemassa.

Isonpuolen päädyssä on maakellari. Kellarissa on vuosilukuja 1919, 1926 ja 1943. Kellari on siis ollut olemassa jo isonpuolen rakentamisen aikaan.

Vanhassa aitassa (vuosiluku 1873) on esillä erilaisia pahkatöitä ja muita tilalta löytyneitä puuesineitä.

Puohissa ja vanhassa navetassa on kalastus- ja hevosesineitä sekä sekalaista vanhaa maataloustavaraa.

Pikkupuolelta voi hakea kupin kahvia ja palan pullaa. Siellä on myös wc-tilat.

Isollapuolen on vuosikymmeniä ollut vieraskirja. Vieraskirja alkoi kesästä 1990 ja kävijöitä oli paljon aina vuoteen 2008. Tämän jälkeen merkinnät kuitenkin harvenivat vuosi vuodelta päättyen juhannukseen 2013.

Nyt alkaa uusi aikakausi ja uusi vieraskirja. Hirvelän kotimuseo jatkaa vuosien tauon jälkeen pienimuotoista toimintaa. Ensimmäisenä tapahtumana siis avoimien ovien viikko 18-24.7.

Aikanaan eräässä lehtihaastattelussa Frans R. kertoi olevansa ylpeä saavutuksistaan, erityisesti komeasta talostaan. Luulen, että isopappa Frans olisi nyt ylpeä jälkipolvestaan joka haluaa pitää talosta hyvää huolta vielä sadankin vuoden jälkeen.

Pikkupuoli

 

Tilan vanhempi asuinrakennus on pikkupuoli. Se sijaitsee joen suuntaisesti samassa pihapiirissä isonpuolen ja navetan kanssa. Isoisopappa rakensi pikkupuolen joskus 1900-luvun vaiheilla. Talo mainitaan kauppakirjassa, jossa isoisopappa myi tilan pojalleen heinäkuussa vuonna 1911.

Pikkupuoli on ilmeisesti rakennettu vanhan savupirtin hirsistä tai se on ollut alkujaan savupirtti, koska sen seinät ovat olleet mustan noen peittämät. Mustia nokisia lautoja näkee vielä vintin sisäkatossa. Peltikaton alla on vanha pärekatto.

Pikkupuolesta löytämäni vanhin kuva on vuodelta 1924. Kuvassa on isoisopappa ja -mummu, isopappa ja -mummu sekä pappa noin vuoden ikäisenä. Kuvassa on myös muita talon asukkaita ja vieraita.

Seuraava perhekuva on vuodelta 1928. Siinäkin pikkupuoli näkyy taustalla. Toisessa kuvassa pikkupuolesta näkyy vain osa. Siitä huomaa kuinka matala rakennus on ollut verrattuna isoonpuoleen.

Pikkupuoli käsitti pirtinpuolen ja kamaripään, jossa oli kolme huonetta. Yksi huoneista, pikkukamari, oli isoisopapan ja -mummun käytössä.

Vuonna 1951 pikkupuoli siirtyi isovanhempieni käyttöön. Lokakuussa 1950 isopappani oli myynyt puolet pikkupuolesta isosedälle. Tämän kautta luovutan ja myyn minä allekirjoittanut Pojalleni 

- - - omistamani pikkupuolen kamaripään iosa on 3 huonetta välillämme sovitulla kauppahinnalla joka on - - - markkaa. - - -  - - -  Ostaja saa heti huoneet haltuunsa mielensä mukaan käytettäväkseen joka kaikki vakuutetaan omakätisillä allekirjoituksilla Kahteen yhtäpitävään kappaleeseen kirjoitettuna Yli-Iin pitäjän - - - kylässä 21 Lokakuuta 1950.

Pikkupuoli laitettiin kirjaimellisesti puoliksi kenties sahaamalla ja toinen puoli siirrettiin maantien yli isosetäni maille vuonna 1951.

Iäkäs kyläläinen muisteli: Hilasivat monta päivää rakennusta tien yli. Pyöreät puut oli alla ja monta päivää siirsivät. Lupa piti hankkia, että saivat viiä tien yli. Kokonainen rakennus. Iso petäjä tien varressa. Vinssi laitettiin siihen kiinni ja hilattiin.

Pikkupuolen puolikas on edelleen maantien toisella puolella asuinrakennuksena. Sitäkin on laajennettu. Kuvassa talo ennen laajennusta.

Isovanhemmilla oli tämän jälkeen talosta jäljellä vain pirtti. Perhe oli kasvanut jo kolmella lapsella, joten tilaa tarvittiin. Kuvassa syksyltä 1951 olevat rakennuspiirustukset. Laajennuksessa tehtiin kamari ja taloa korotettiin.

Perheeseen oli syntynyt jo neljäs lapsi kun laajennus oli vielä meneillään kesällä 1952. Kuistia ei oltu vielä aloitettu tekemään.

1970-luvulla otetussa kuvassa näkyy vihdoin koko pikkupuoli. Talo oli väriltään vihreä ja siinä oli punertavanruskeat ovet ja ikkunanpielet.

Muistan lapsuudestani kuistilla olleet kahverit eli ruokakaapit. Niitä oli kaksi kappaletta. Tuntui oudolta, kun ruokia ei säilytetty jääkaapissa vaan ne piti hakea kuistin komerosta. Jääkaappi talossa kyllä jo oli, mutta ruokia säilytettiin myös kahvereissa ja kellarissa.

Pirtissä oli naulakko, jonka edessä oli pitkä ja leveä verho. Sama verho on edelleen naulakon edessä.

Eteisessä oli pienenpieni vessa ja siellä hana jossa pystyi pesemään kädet. Hana vain oli niin korkealla etten ylettynyt käyttämään sitä.

Lukitsin kerran itseni vahingossa vessaan. Avain vain pyöri lukkopesässä. Odottelin tovin, että enoni onnistui aukaisemaan oven ja pääsin pälkähästä.

Sähköhella tuli taloon vasta 1980- tai 1990-luvulla. Se ei silti ollut usein käytössä. Mummolassa ollessani heräsin kesäaamuisinkin siihen kun mummo alkoi laittamaan pirtin hellaan tulia. Hellan luukuista ja tulen rätinästä kuului kiva ääni.

Vuonna 1998 pikkupuolelle rakennettiin isompi vessa, sisäsauna ja pesutilat sekä kodinhoitohuone. Talon ulkoväri oli jo muutettu punaiseksi vastaamaan muita tilan pihan rakennuksia.

Vuonna 2007 uusittiin kamarin uuni ja vuonna 2014 leivinuuni.

 

 

Pikkupuoli on hyvässä ja täysin asuttavassa kunnossa. Remontoimme sitä sen verran, että maalaamme seinät ja poistamme pirtissä olevan muovimaton. Sen alta pitäisi tällä kertaa paljastua vanha lankkulattia (toisin kuin Niilon kamarissa isollapuolen kävi).