Tilan vanhempi asuinrakennus on pikkupuoli. Se sijaitsee joen suuntaisesti samassa pihapiirissä isonpuolen ja navetan kanssa. Isoisopappa rakensi pikkupuolen joskus 1900-luvun vaiheilla. Talo mainitaan kauppakirjassa, jossa isoisopappa myi tilan pojalleen heinäkuussa vuonna 1911.
Pikkupuoli on ilmeisesti rakennettu vanhan savupirtin hirsistä tai se on ollut alkujaan savupirtti, koska sen seinät ovat olleet mustan noen peittämät. Mustia nokisia lautoja näkee vielä vintin sisäkatossa. Peltikaton alla on vanha pärekatto.
Pikkupuolesta löytämäni vanhin kuva on vuodelta 1924. Kuvassa on isoisopappa ja -mummu, isopappa ja -mummu sekä pappa noin vuoden ikäisenä. Kuvassa on myös muita talon asukkaita ja vieraita.
Seuraava perhekuva on vuodelta 1928. Siinäkin pikkupuoli näkyy taustalla. Toisessa kuvassa pikkupuolesta näkyy vain osa. Siitä huomaa kuinka matala rakennus on ollut verrattuna isoonpuoleen.
Vuonna 1951 pikkupuoli siirtyi isovanhempieni käyttöön. Lokakuussa 1950 isopappani oli myynyt puolet pikkupuolesta isosedälle. Tämän kautta luovutan ja myyn minä allekirjoittanut Pojalleni
- - - omistamani pikkupuolen kamaripään iosa on 3 huonetta välillämme sovitulla kauppahinnalla joka on - - - markkaa. - - - - - - Ostaja saa heti huoneet haltuunsa mielensä mukaan käytettäväkseen joka kaikki vakuutetaan omakätisillä allekirjoituksilla Kahteen yhtäpitävään kappaleeseen kirjoitettuna Yli-Iin pitäjän - - - kylässä 21 Lokakuuta 1950.
Pikkupuoli laitettiin kirjaimellisesti puoliksi kenties sahaamalla ja toinen puoli siirrettiin maantien yli isosetäni maille vuonna 1951.
Iäkäs kyläläinen muisteli: Hilasivat monta päivää rakennusta tien yli. Pyöreät puut oli alla ja monta päivää siirsivät. Lupa piti hankkia, että saivat viiä tien yli. Kokonainen rakennus. Iso petäjä tien varressa. Vinssi laitettiin siihen kiinni ja hilattiin.
Pikkupuolen puolikas on edelleen maantien toisella puolella asuinrakennuksena. Sitäkin on laajennettu. Kuvassa talo ennen laajennusta.
Isovanhemmilla oli tämän jälkeen talosta jäljellä vain pirtti. Perhe oli kasvanut jo kolmella lapsella, joten tilaa tarvittiin. Kuvassa syksyltä 1951 olevat rakennuspiirustukset. Laajennuksessa tehtiin kamari ja taloa korotettiin.
Perheeseen oli syntynyt jo neljäs lapsi kun laajennus oli vielä meneillään kesällä 1952. Kuistia ei oltu vielä aloitettu tekemään.
1970-luvulla otetussa kuvassa näkyy vihdoin koko pikkupuoli. Talo oli väriltään vihreä ja siinä oli punertavanruskeat ovet ja ikkunanpielet.
Muistan lapsuudestani kuistilla olleet kahverit eli ruokakaapit. Niitä oli kaksi kappaletta. Tuntui oudolta, kun ruokia ei säilytetty jääkaapissa vaan ne piti hakea kuistin komerosta. Jääkaappi talossa kyllä jo oli, mutta ruokia säilytettiin myös kahvereissa ja kellarissa.
Pirtissä oli naulakko, jonka edessä oli pitkä ja leveä verho. Sama verho on edelleen naulakon edessä.
Eteisessä oli pienenpieni vessa ja siellä hana jossa pystyi pesemään kädet. Hana vain oli niin korkealla etten ylettynyt käyttämään sitä.
Lukitsin kerran itseni vahingossa vessaan. Avain vain pyöri lukkopesässä. Odottelin tovin, että enoni onnistui aukaisemaan oven ja pääsin pälkähästä.
Sähköhella tuli taloon vasta 1980- tai 1990-luvulla. Se ei silti ollut usein käytössä. Mummolassa ollessani heräsin kesäaamuisinkin siihen kun mummo alkoi laittamaan pirtin hellaan tulia. Hellan luukuista ja tulen rätinästä kuului kiva ääni.
Vuonna 1998 pikkupuolelle rakennettiin isompi vessa, sisäsauna ja pesutilat sekä kodinhoitohuone. Talon ulkoväri oli jo muutettu punaiseksi vastaamaan muita tilan pihan rakennuksia.
Vuonna 2007 uusittiin kamarin uuni ja vuonna 2014 leivinuuni.
Pikkupuoli on hyvässä ja täysin asuttavassa kunnossa. Remontoimme sitä sen verran, että maalaamme seinät ja poistamme pirtissä olevan muovimaton. Sen alta pitäisi tällä kertaa paljastua vanha lankkulattia (toisin kuin Niilon kamarissa isollapuolen kävi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti