Toukokuu on ollut omissa hommissa niin kiireistä, että en ole kovin monesti päässyt käymään tilalla. Onneksi vanhempani ovat olleet sitäkin ahkerampia.
Niilon kamarin lattia on nyt paikattu ja sen hiominen on aloitettu. Lattia täytyy vielä maalata ja kamarin seinät tapetoida/maalata.
Kamareiden ja keittiön ikkunat on rapattu ja maalattu sisäpuolelta. Talo on luututtu raikkaaksi mäntysuovalla ja vedellä. Etupihaa on haravoitu ja siistitty. Takapiha onkin omanlainen työmaa kun sinne asti päästään.
Maakellaria on tuuletettu ja sinne on viety lautoja odottamaan kellarin katon korjausta.
Aittaa on sisustettu tilalta löytyneiltä pahkatöillä ja muilla esineillä. Tila sijaitsee Pahkakoskella, joten pahka on sopiva sisustusmateriaali.
Museossa kävi kuukauden viimeisenä lauantaina vieras. Jotta talo oli siistissä kunnossa, veimme kaiken ylimääräisen tavaran jälleen piiloon Niilon kamariin ja suljimme oven tiukasti lukkoon.
Pirtissä on vanha pöytä jonka ympärillä istuneista ihmisistä on otettu valokuvia talon satavuotisen historian aikana. Pöytä on laitettu samalle paikalle missä se on kuvien perusteella aina ollut. Vieraan äiti ja isovanhemmat on kuvattu pöydän ääressä melkein 90 vuotta sitten ja nyt otimme valokuvia missä vieras istuu saman pöydän ääressä.
Aluksi tuntui siltä, että talosta löytyy tarpeeksi huonekaluja jokaiseen kamariin. Siivouksen edetessä olemme kuitenkin peranneet liian uusia kalusteita pois ja huomanneet, että kalusteet ei riitäkään. Siksi hankimme käytettyjä vanhoja huonekaluja lähinnä netin myyntipalstoilta.
Löysimme valkoisen pöytäryhmän joka tulee myöhemmin Niilon kamariin sekä vitriinin pieniä esineitä varten. Vitriini ei ole vanha, mutta se oli kohtuuhintainen ja lukollinen.
Viime käynnillä päätin vaihtaa pirtin eteisen portaiden alla olevan kaapinoven salvan. Salpa on ollut vuosikausia rikki. Vieläpä kun Aino oli löytänyt vanhempien talon siivouksen yhteydessä samanlaisen korvasalvan, vaihdoin rikkinäisen salvan uuteen.
Salpa vaihtui hyvin, mutta oven kanssa oli ongelmia. Se ei sulkeutunut. Sahasimme ensin väärää kohtaa Ainon kanssa, mutta sitten hoksasin, että jumittava kohta onkin kaapinoven tukipuussa. Lyhensin sitä ja sen jälkeen ovi sulkeutui jälleen hyvin. Meinasin jo yhdessä vaiheessa antaa periksi, mutta onneksi en luovuttanut. Nyt ovi ja salpa on korjattu.
Kellot ei jätä minua rauhaan. Yhdestä kömmänästä löytyi ei yksi vaan kaksi uutta kelloprojektia. Niillä ei ole kiirettä. Tutkailen kelloja sitten syksyn jälkeen jos ei ole muuta tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti