Suuntasimme viikonlopuksi jälleen mökille. Minulla oli vähän inspiraatio kadoksissa ja mietin, jaksanko tehdä isollapuolen tällä kertaa mitään. Motivaatio-ongelma hävisi kuitenkin heti, kun pääsin aukaisemaan isonpuolen oven.
Päätin käydä isomummon eli Niilon kamarin kimppuun. Isoeno uudisti kamaria joskus 1970-luvulla ja asui siinä kesät ja talvet. Uudistuksen yhteydessä isollepuolen vedettiin sähköt.
Koska haluamme rakennuksen olevan mahdollisimman lähellä alkuperäistä, tarkoitus on purkaa ainakin kamarin kalusteet ja kokolattiamatto.
Kamari on marraskuusta asti ollut täynnä sellaista tavaraa, jolle ei vielä ole löytynyt omaa paikkaa. Eli ihan ensimmäiseksi kamari täytyi tyhjentää.
Tyhjennyksen jälkeen otimme verhot ja metalliset verhotangot pois. Tilalle laitetaan puiset verholaudat. Kokeilimme myös aukeaako kamarin toinen ikkuna, jotta voimme sitä kautta nakata purkujätteet ulos. Ikkuna aukesi hyvin.
Seuraavaksi oli vuorossa lattialistojen irrotus. Se kävi näppärästi minulta ja Ainolta. Saimme yhtä vaille kaikki ehyinä irti, joten listat voi käyttää uudestaan.
Sitten aloimme irrottamaan kokolattiamattoa. Minun mielikuva oli, että kokolattiamaton alta paljastuisi samanlainen komea lankkulattia kun kaikkialla muualla talossa on.
Maton alta paljastui muovimatto.
Muovimaton alta paljastui kyllä lankkulattia, mutta se oli kaukana komeasta. Hetken toivoin vielä, että lankkulattian päälle olisi vain laitettu lautoja ja niiden alla olisi alkuperäinen lattia. Ei ollut.
Lattia oli yhdestä kohtaa tummunut. Kun kävelin siinä lattia vain rasahteli ympärillä.
Ennenkuin jatkoin lattian tutkimista, päätin puhkaista takaisin oviaukon joka aikoinaan oli isomummon ja isopapan kamarien välissä. Nyt oven edessä oli levy ja sen takana eristeenä villaa.
Levy ei meinannut irrota millään. Aikani kokeilin ja päätin vaihtaa taktiikkaa. Menin isopapan kamarin puolelle, aukaisin välioven ja annoin levylle kunnon potkun. Se auttoi. Oviaukko on nyt auki.
Takaisin lattian kimppuun. Otin sorkkaraudan eikä sillä tarvinnut paljoa vääntää kun laho ja haperoitunut lankkulattia alkoi irtoamaan pieninä palasina. Irrotin muutaman palasen ja totesin itsekseni, että nyt on aika pitää ruoka- ja tuumaustauko.
Tauon jälkeen sain taas apuvoimia ja päätimme, että irrotamme kaikki tummuneet lankut. Otimme myös terveitä lankkuja irti nähdäksemme mitä niiden alla on.
Tämän perusteella meille selvisi, miksi tässä kamarissa ei ole komeaa lattiaa. Alkuperäinen lattia on purettu pois, eikä se ilmeisesti ole lähtenyt ehjänä. Lattia on eristetty villalla ja styroxilla, jotta kamarissa on voinut asua myös talvisin. Jossain vaiheessa lattia on ilmeisesti kärsinyt vesivahingon ja sen jälkiä me nyt yritämme purkaa.. Aino muisteli, että kyseisen tummuneen kohdan paikalla olisi aikoinaan tiskattu astioita.
Poistimme siis lattialankkuja, sen alta styroxia ja villaa ja lopulta edessä oli hiekkaa eli maapohja.
Tässä vaiheessa työt oli hyvä lopettaa. Kello oli pitkällä sunnuntai-iltapäivää. Jatkoa seuraa heti kun tiedämme, miten etenemme lattia-asiassa.
P.S. Edellisen postauksen kello pääsi nyt keittiön seinälle vanhan jäljen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti