Saunan purkutöiden aloitus

 

Viime viikolla alkoi pihasaunan purkaminen. Tämä oli täysin miesten eli isän ja puolison hommaa, joten itse keskityin navetan siivoiluun ja mustaherukoiden poimintaan (sekä valokuvien ottamiseen).

Ihan ensimmäiseksi sauna täytyi tyhjentää kaikesta sinne varastoidusta tavarajätteestä. Sitähän kertyi heti talvella ensin isoltapuolen ja myöhemmin muistakin rakennuksista. Kuormaa tuli sopivasti peräkärryllinen ja se vietiin Ruskon jätekeskukseen.

Seuraavaksi puoliso poisti saunarakennuksesta kaikki sähköjohdot ja -laitteet. Saunahan on ollut sähkötön jo pidemmän aikaa, joten mitään sähkötöitä ei tarvitse tehdä.

Tämän jälkeen alkoivat purkutyöt. Pukuhuoneesta irrotettiin ikkuna. Saunasta ja pukuhuoneesta lähti kaikki seinäpaneelit. Saunan kattolevyä sorkkaraudalla koskiessa katosta tuli litrakaupalla vettä..

Pukuhuoneen ja saunan välinen seinä oli täysin hapero ja homeinen. Ei ihmekään, että saunassa on tuoksahtanut jo pidemmän aikaa. Yritän pelastaa pukuhuoneessa olleet punaisen saunapuulaatikon ja samanvärisen kaapin, mutta en vielä tiedä onnistuuko se. Ne on kuitenkin nostettu erilleen odottamaan kunnon puunausta.

Lopuksi miehet tyhjensivät vielä pukuhuoneen sisäkaton päältä eristeenä olleet muhut. Nämä muhut olivat kuivia, mutta saunan välikaton päällä olevat muhut ovat todennäköisesti hyvin märkiä.

Tähän vaiheeseen purkuhommat jäivät odottamaan.

Isonpuolen takapihaa on myös alettu raivaamaan. Siellä on useita viinimarjapensaita odottamassa poimimista.

Trimmeröinnin ja ruohonleikkauksen jälkeen marjapensaisiin pääsee nyt hyvin käsiksi.

Kesäkuun kuulumisia

 

Kesäkuu on jo lopuillaan. Tässä kuussa vanhemmat ovat laittaneet kuntoon pikkupuolta ja isollapuolen Niilon kamaria. Minä olen toiminut sekatyöläisenä monenlaisissa hommissa ruohonleikkuusta mökin huussin siivoukseen. Kesäisin vuokraamme tilan läheisyydessä olevaa mökkiä, joten tekemistä riittää.

Pikkupuolen pirtin ja kamarin seinät on maalattu. Kamarin yhdelle seinälle on laitettu tapetti. Ikkunat on maalattu sisäpuolelta ja ikkunoihin on asennettu pimennysverhot. Pirtin lattialistat ja kamarin lattia on maalattu.

 

Toiveeni vanhoista lattialankuista pirtin lattialla ei toteutunut tälläkään kertaa. Onneksi en aloittanut lattian purkua samalla innolla kuin Niilon kamarissa aikanaan. Pirtin lattiana on hyvin paksu levy ja sitä ei kannata alkaa purkamaan pois. Ehkä vaihdamme joskus levyn päällä olevan muovimaton uuteen.

Pikkupuolen pirtti on sisustettu talosta löytyneillä huonekaluilla. Mielenkiintoisin esine on vanha piironki. Piironki oli vuosikymmeniä isonpuolen postikamarissa kunnes 1990-luvulla se kunnostettiin ja maalattiin. Sen jälkeen piironkia on säilytetty lämpimässä pikkupuolella. Piirongin päällä on piianpeili joka ei todennäköisesti ole samaa sarjaa piirongin kanssa. 

Pirtin puusohva kunnostettiin yhtäaikaa piirongin kanssa.

Piirongin takana on vuosilukuja ja entisen omistajan? nimi. Vanhin vuosiluku on 1859. Harmi, kun kukaan ei enää tunne piirongin tarinaa ja sitä, miten se on päätynyt tilalle.

 

Niilon kamarin purkutyöt on vihdoin saatu päätökseen. Kamari olikin paljon työläämpi mitä olimme osanneet ajatella. Seinälevyjen vuoksi ikkunoiden ja ovien karmit sekä kattolistat täytyi käyttää irti. Ja niiden tuli pysyä ehyinä. Lattiaa täytyi korjailla vielä lisää, jotta lattian ja seinän väliin ei jäisi kovin suurta rakoa. 

Nyt karmit ja listat on paikoillaan. Seinille ei tarvitse tehdä muuta, kun poistaa levyjen alla olleet tapetin jämät. Vanhat hirret saavat jäädä tässäkin kamarissa esille. Lattia täytyy vielä maalata, siihen on maali jo valmiina.

Kaksiovinen kaappi jää paikoilleen, koska tarvitsemme kamarissa kaappitilaa. Kamariin tulee myös jääkaappi, joten se on sekoitus historiaa ja nykyaikaa.

Olemme alkaneet hankkimaan tarvikkeita myös tulevaa avoimien ovien viikkoa varten. Avoimet ovet ovat 18. - 24.7. Tapahtumasta kirjoitan myöhemmin lisää blogissa.

Purkuja ja pukuja

 

Viikonloppuna lähdettiin taas puolison kanssa mökkimaisemiin siivoamaan ja järjestelemään paikkoja. Ehdittiin me vähän nauttia kauniista kesäpäivistäkin.

Avoimien ovien päivämäärä on nyt päätetty. Ne pidetään 18 - 24.7. Jos kaikkea suunniteltua ei ehditä sitä ennen tehdä, ei se meidän maailmaa kaada.

Minä aloitin hommat Niilon kamarista. Tarkoitus oli irrotella tapetit pois seinäpahveista. Tunnin verran tuskastelin työn hidasta etenemistä. Lyhyen neuvottelupuhelun jälkeen otin sorkkaraudan käteen ja pahvit sai kyytiä. Pahvi oli oikeastaan paksuhkoa levyä, joka irtosi hyvin seinistä.

Ennen purkutöitä kytkin sähköt pois päältä, mutta pistorasioiden ja sähköjohtojen irrotustyöt jätän ammattilaiselle. Sähköjohdot kulkevat seinälevyjen pinnalla, joten työ oli hidasta ja kaikkea en saanut purettua parin päivän aikana.

Seinälevyjen alta paljastui siisti vanha hirsiseinä.

 

Puolisoni alkoi siivoamaan pihapiirissä olevaa puohia. Puohi on tilan alkuperäisimpiä rakennuksia. Sen seinällä on vuosiluku 1902 (tai 1909). Tuntui siltä, että tuosta vuodesta lähtien puohiin oli kerätty tavaraa eikä sieltä oltu koskaan viety mitään pois. Puohi oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa.

Joku aika sitten puohista tyhjennettiin kaikki pahvilaatikot joita oli kertynyt vuosien varrella. Myös tilaa vienyt henkilöauto lähti.

Puolisoni teki valtavan työn kun hän tyhjensi rakennusta nurkka kerrallaan, seinä kerrallaan ja hylly kerrallaan. Hän vieläpä imuroi lattian sitä mukaa kun työ eteni.

Puohin yhteydessä ollut koirankoppi purettiin. Talossa ehti olla kolme Pike-nimistä koiraa minun lapsuudessa ja nuoruudessa. Sillä ei ollut väliä, oliko koira uros vai narttu. Nimi oli aina Pike.

Puohiin on tarkoitus jättää esille iso vene, hevosreki, vanha polkupyörä, olkisilppuri ja muita pienempiä esineitä. 

Ja nyt näyttäisi siltä, että puohi ainakin saadaan kuntoon avoimien ovien ajaksi. Siitä suuri kiitos puolisolleni, joka on innolla mukana tässä projektissa!

Tilan vanha asuinrakennus on 100-vuotias. Avoimien ovien viikko lähestyy. Olen ajatellut pukeutua silloin kansallispukuun. Sitä on hyvä välillä tuulettaa. Toinen hyvä syy on se, että isonpuolen lisäksi myös Peräpohjolan kansallispukumalli täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Molemmilla edesmenneillä mummoillani on ollut Peräpohjolan kansallispuku. Toinen oli syntyjään Sallasta ja toinen Iistä (myöhemmin Yli-Ii). Oman pukuni olen saanut lahjaksi puolisoni mummolta. Toinen puku on ostopuku ja se on sopivan kokoinen siskolleni.

Kamarin yllätyslattia

 

Suuntasimme viikonlopuksi jälleen mökille. Minulla oli vähän inspiraatio kadoksissa ja mietin, jaksanko tehdä isollapuolen tällä kertaa mitään. Motivaatio-ongelma hävisi kuitenkin heti, kun pääsin aukaisemaan isonpuolen oven.

Päätin käydä isomummon eli Niilon kamarin kimppuun. Isoeno uudisti kamaria joskus 1970-luvulla ja asui siinä kesät ja talvet. Uudistuksen yhteydessä isollepuolen vedettiin sähköt.

Koska haluamme rakennuksen olevan mahdollisimman lähellä alkuperäistä, tarkoitus on purkaa ainakin kamarin kalusteet ja kokolattiamatto.

Kamari on marraskuusta asti ollut täynnä sellaista tavaraa, jolle ei vielä ole löytynyt omaa paikkaa. Eli ihan ensimmäiseksi kamari täytyi tyhjentää.

Tyhjennyksen jälkeen otimme verhot ja metalliset verhotangot pois. Tilalle laitetaan puiset verholaudat. Kokeilimme myös aukeaako kamarin toinen ikkuna, jotta voimme sitä kautta nakata purkujätteet ulos. Ikkuna aukesi hyvin.

Seuraavaksi oli vuorossa lattialistojen irrotus. Se kävi näppärästi minulta ja Ainolta. Saimme yhtä vaille kaikki ehyinä irti, joten listat voi käyttää uudestaan.

Sitten aloimme irrottamaan kokolattiamattoa. Minun mielikuva oli, että kokolattiamaton alta paljastuisi samanlainen komea lankkulattia kun kaikkialla muualla talossa on.

Maton alta paljastui muovimatto.

Muovimaton alta paljastui kyllä lankkulattia, mutta se oli kaukana komeasta. Hetken toivoin vielä, että lankkulattian päälle olisi vain laitettu lautoja ja niiden alla olisi alkuperäinen lattia. Ei ollut.

Lattia oli yhdestä kohtaa tummunut. Kun kävelin siinä lattia vain rasahteli ympärillä.

Ennenkuin jatkoin lattian tutkimista, päätin puhkaista takaisin oviaukon joka aikoinaan oli isomummon ja isopapan kamarien välissä. Nyt oven edessä oli levy ja sen takana eristeenä villaa.

Levy ei meinannut irrota millään. Aikani kokeilin ja päätin vaihtaa taktiikkaa. Menin isopapan kamarin puolelle, aukaisin välioven ja annoin levylle kunnon potkun. Se auttoi. Oviaukko on nyt auki.

 

Takaisin lattian kimppuun. Otin sorkkaraudan eikä sillä tarvinnut paljoa vääntää kun laho ja haperoitunut lankkulattia alkoi irtoamaan pieninä palasina. Irrotin muutaman palasen ja totesin itsekseni, että nyt on aika pitää ruoka- ja tuumaustauko.

Tauon jälkeen sain taas apuvoimia ja päätimme, että irrotamme kaikki tummuneet lankut. Otimme myös terveitä lankkuja irti nähdäksemme mitä niiden alla on.

Tämän perusteella meille selvisi, miksi tässä kamarissa ei ole komeaa lattiaa. Alkuperäinen lattia on purettu pois, eikä se ilmeisesti ole lähtenyt ehjänä. Lattia on eristetty villalla ja styroxilla, jotta kamarissa on voinut asua myös talvisin. Jossain vaiheessa lattia on ilmeisesti kärsinyt vesivahingon ja sen jälkiä me nyt yritämme purkaa.. Aino muisteli, että kyseisen tummuneen kohdan paikalla olisi aikoinaan tiskattu astioita.

Poistimme siis lattialankkuja, sen alta styroxia ja villaa ja lopulta edessä oli hiekkaa eli maapohja.

Tässä vaiheessa työt oli hyvä lopettaa. Kello oli pitkällä sunnuntai-iltapäivää. Jatkoa seuraa heti kun tiedämme, miten etenemme lattia-asiassa.

P.S. Edellisen postauksen kello pääsi nyt keittiön seinälle vanhan jäljen päälle.