Matildan ja Fransin yhteiselämän alku

Maaliskuun 11. päivä vuonna 1904 oli isomummoni Matildan ja isopappani Fransin hääpäivä. Siitä on kulunut 120 vuotta!

Matildan ja Fransin kohtaamisesta olen kuullut parikin ihanaa tarinaa. Yksityiskohtana on mainittu, että Kipinän kautta kulkija oli käynyt Hirvelässä kertomassa Särkelästä löytyvän Fransille emäntä. Kosiomatkalla hevosella oli valkoinen liina (kun taas hautajaissaatossa musta). Matilda on kahden sisaruksensa kanssa miettinyt kenethän Frans valitsee ja valinta oli osunut Matildaan. Kihlat oli vaihdettu heti ja morsian on haettu myöhemmin emännäksi Hirvelään.

Toisen kertomuksen mukaan eräänä talvipäivänä vuonna 1904 oli joelta alkanut kuulua aisakellon helinää. Kolme tytärtä olivat nähneet ikkunasta, että taloa lähestyy hevonen jonka kyydissä kirkkoreessä istuu pyhäpukineisiin sonnustautunut mies ja toinen mies. Kammarissa tyttäret odottavat kenet mies valitsee ja valinta osuu Matildaan. Matilda saa kihlalahjaksi silkkihuivin, kihlakellon ja sormuksen Fransilta, jonka hän ensimmäisen kerran elämässään näkee.

Noin puolen vuoden päästä Frans saapuu veneellä hakemaan Matildan vaimokseen vihittäväksi ja Hirvelään emännäksi.

Asia on kiinnostanut minua, joten otin selvää mitä kirkonkirjat ja Oulun läänin henkikirjat asiasta tietävät.

Pudasjärvi, kuulutetut, 1902-1923

Ensimmäisenä aloin etsimään Pudasjärven kirkonkirjasta pariskunnan kuulutuksia. Ne löytyivät heti vuoden 1904 alkusivuilta: Ylkä: Talokkaan poika, nuorimies Juho Frans Juhonpoika Räinä l. Hirvelä ja Morsian: Edesm. talokkaan tytär Matilda Kallentr Särkelä, molemmat Kollajan kylästä. Puhemies: Tal. Antti K. Todistajat: Palvelijat: Hilma M. ja Priita H. Aviok. antoi E. Thauvón.

Kuulutukset on annettu 31/1, 7/2 ja 14/2 (1904).

Kuulutuksien yhteyteen on merkitty myös vihkiminen, joka tapahtui perjantaina 11.3.1904. Pariskunta vihittiin (Pudasjärven) pappilassa ja vihkijänä toimi rovasti E. Thauvón.

Pudasjärvi, vihityt, 1896-1910

Pudasjärven vihkikirjassa on muuten samat vihkimiseen liittyneet asiat, mutta siinä mainitaan vielä puolisoiden iät. Frans 26 vuotta ja Matilda 19 vuotta.

Tässä vaiheessa jo luulen, että toinen tarinoista liittyy vihkipäivän tapahtumiin. Maaliskuisena talvipäivänä vuonna 1904 Frans on reellä tullut hakemaan morsiamensa vihittäväksi. Ylkä eli sulhanen on tietenkin pukeutunut parhaimpiinsa ja kirkkorekikin on vuorattu porontaljoilla. Hirvelästä Pudasjärven pappilaan on ollut matkaa noin 50 kilometriä.

Kertomuksen loppuosa voisi olla kihlajaisajalta. Frans on kihlannut Matildan kesäaikaan, joten veneellä saapuva tuleva sulhanen on jäänyt kertojalla mieleen.

Vanhan navetan seinässä on kirjoitus: Tämä saatiin naitetuksi 19 päivä kesä kuuta 1903.

Fransin molemmat siskot olivat jo tuohon aikaan naimisissa. En keksi ketään muuta kuin Fransin jolle kirjoitus kuuluu ja joka olisi uskaltanut vuoden vanhoihin seinähirsiin kirjoitella. Vieläpä kun Pudasjärven vihkikirjasta selviää ettei kyseisenä päivänä vihitty ketään, ajattelisin tekstin olevan merkki kihlautumisesta eli lupaus avioliitosta.

Entäpä molemmissa kertomuksissa esiintynyt asia, että morsian olisi nähnyt tulevan sulhasensa vasta kihlautumisen yhteydessä?

Tähän sain tietoa vanhoista Oulun läänin henkikirjoista. Tutkin Hirvelän asukkaita vuosina 1901-1904 ja yllätyksekseni Hirvelässä on ollut vuosina 1902 ja 1903 piikana Tilda Särkelä eli Matilda.

Oulun läänin henkikirja 1902

Matildan isä kuoli vuonna 1888, kun Matilda ja kaksoissiskonsa Pieta olivat neljän vuoden ikäisiä. Heillä oli myös vuotta nuorempi pikkusisko. Rahasta on varmasti ollut tiukkaa eikä tyttöjen äiti mennyt uudelleen naimisiin. Siskosten on pitänyt luultavasti työskennellä jo nuoresta alkaen.

Matilda ehti tutustua kaksi vuotta tulevaan mieheensä ja hänen perheeseen ennen kihlausta ja avioliittoa. Tämä oli jotenkin helpottava tieto itselle kun olin aina luullut, että isomummo meni vain suoraan emännäksi uppo-oudolle aviomiehelle.

Varmaan isopappakin näki näinä vuosina miten hyvän emännän hän Matildasta itselleen saapi.

Häätilaisuudesta ei ole muuta tietoa kuin se, että Matilda ja Frans vihittiin pappilassa.

Hääjuhlan vieraslistaakin voi vain arvailla, mutta tehdäänpä niin.

Matildan puolelta häissä oli hänen leskiäitinsä Kaisa ja ehkä Kaisan ainoa elossa oleva veli Sakari, jonka perheen kanssa Kaisa asui. Matildan kaksoissisko Pieta Augusta asui vielä Suomessa, joten hänkin sekä pikkusisko Helmi Katariina olivat todennäköisesti paikalla.

Fransin puolelta häissä olivat hänen isänsä ja äitinsä Juho ja Brita. Fransin siskot Liisa ja Maria olivat myös paikalla puolisoineen sekä Liisan poika Väinö Johannes (s.1899) ja Marian tytär Hilja (s.1902).

Miten postauksen alkukuva liittyy aiheeseen?

Häistä on jäljellä yksi esine joka on omistajilleen todellinen aarre. Sukulaisella on lautanen joka oli isomummon ja -papan häälahja-astiastossa. Sukulainen sai sen häälahjaksi vanhemmiltaan ja hän on edelleen antanut sen häälahjaksi omalle lapselleen.

Ihana että tämmöinen aarre on vielä olemassa ja sitä pidetään arvossa!

Maija ja Maijan ompelukone

 

Kirjoitin blogiin yli kaksi vuotta sitten Hirvelän vanhoista poljettavista ompelukoneista. Silloin yksi ompelukone oli vielä tutkimatta, koska se sijaitsi pikkupuolella ja sen päällä oli paljon tavaraa.

Ompelukone on vanha Singer. Koneen tarina on kiinnostava. Törmäsin aikoinaan sattumalta erääseen Rantapohjan lehtileikkeeseen. Leikkeessä oli kuva mummostani, joka nojasi vanhaan ompelukoneeseen. Kuvatekstistä selvisi, että mummo nojasi siinä isoäitinsä äidin Singeriin.

Ompelukone kuului siis minun äidinäidinäidinäidin äitille Marialle eli Maijalle. Maija eli vuosina 1833-1933. Hän ei ihan ehtinyt täyttää sataa vuotta.

Maija (Pulkkinen) syntyi 19.11.1833 Tannilassa, joka silloin kuului Iihin. Hän meni naimisiin kymmenen vuotta vanhemman miehen Heikin kanssa. Maija ja Heikki saivat kuusi lasta: Kaisa (s.1861), Lisa (s.1863), Anna (s.1866), Johan (s.1869), Saara (s.1872) ja Karl (s.1875), joista kolme kuoli pienokaisina. Kolmanneksi vanhin lapsi Anna on minun esiäiti.

Seuraavassa kuvassa Maijan ja Heikin tytär Anna sekä Annan tytär Aino (s.1899).

Maijan ja Heikin perhe asui Oijärvellä Ruoholan kruununtorpassa. Kirkonkirjoissa tilasta on käytetty lisäksi nimiä Ruoho´aho ja Ruoho´apaja.

Vanhat sanomalehdet netissä ovat todellisia aarteita. Niistä löytyi juttuja Maijastakin.

Kaiku-lehdessä 26.10.1900 on Maijan miehen Heikin kuolinilmoitus.

Liitto 20.4.1927 kirjoittaa Kuivaniemen vanhimmista asukkaista:

Ja vielä kaksi vuotta myöhemmin Maija oli esimerkkinä äänestysinnokkuudesta. Googlasin sen verran, että kyseessä olivat ilmeisesti Suomen 13. eduskuntavaalit, jotka järjestettiin 1.-2. heinäkuuta 1929.

Liitto 5.7.1929.

Mitä sain selville Maijan ompelukoneesta? Se on kaunis ja todella vanha. Netissä on sivusto, josta saa selville vanhan Singerin iän. 

Maijan Singer on vain ongelmallinen, koska sen mallinumeron alussa on A-kirjain (A2369782). Taulukossa ei ole A:lla alkavia vuosilukuja. Jos kirjaimen jättää pois ja katsoo pelkkiä numeroita, kone on vuodelta 1874 eli 150 vuotta vanha. Tämä passais hyvin esiäitini Maijan ikään nähden.

Vaikka ompelukone on vanha, on se vielä täydessä toimintakunnossa. Sillä mummokin ompeli vielä Hirvelässä asuessaan. Koneessa oli lanka ja neula paikoillaan ja kaikki osat toimi ja pyöri, kun otin sen esiin kuvia varten. Tässä olisi esimerkkiä nykylaitteiden kestävyydelle!

(Iso)Pappani Frans

 

Isopappa Frans on merkittävä henkilö Hirvelän historiassa. Ensinnäkin hänestä on lähtöisin todella laaja suku, joista moniin olen saanut tutustua parin viime vuoden aikana paremmin.

Toisekseen hänen rakennuttama Isopuoli on säilynyt upeana rakennuksena jo vuosikymmenien ajan.

Kolmanneksi isopappa oli elämänsä aikana monessa mukana ja oli aikansa arvostettu henkilö asuinseudullaan.

Tutustutaanpa isopappaan hieman tarkemmin.

Frans oli syntyjään Iistä, Räinän talosta. Hän syntyi 12.12.1877 Juhon ja Britan toisena lapsena. Isosisko Lisa oli syntynyt edellisen vuoden maaliskuussa. 

Pian Fransin syntymän jälkeen perhe muutti Etelä-Iihin Kestilän taloon, jossa perheen nuorin lapsi Maria syntyi.

Frans itse kertoi Kalevassa vuonna 1956: Minä olen syntynyt Iin jokisuulla lähellä Kestilän sahaa josta nyt on jäljellä enää vain piippu.

Fransin lapsuusajasta ei minulle ole kertynyt tietoa, mutta pari tapahtumaa hän itse kertoo (Liitto?) lehdessä vuonna 1954. Muistan aivan elävästi ensimmäisen pyörän ilmestymisen Iin Haminaan. Se oli ihmeellinen kapistus. Joukolla sitä riennettiin katsomaan ja ihmeteltiin, kun se pysyi pystyssä vain kahden pyörän varassa.

Siipirataslaiva* välitti liikennettä Oulun ja Iin välillä. Se oli rikkaitten laiva. Jolla oli rahaa, se matkusti laivalla ja oli ylpeän näköinen. Muut katselivat heitä kadehtien ja tarpeen tullen - kävelivät Ouluun. Kinttupolkuja risteili nykyisten maanteitten paikoilla ja kengänpohjan alkaessa irvistää otettiin narua ja sidottiin kiinni.

Nämä tapahtumat olivat jääneet pienen pojan mieleen pysyvästi omakohtaisina kokemuksina.

Perhe muutti Hirvelän tilalle marraskuussa 1892. Frans täytti saman vuoden joulukuussa 15 vuotta.

Fransin isän Juhon vihkoista selviää, että Frans työskenteli nuorena isälleen ja sai työstä palkkaa samoin kuin muut työmiehet. Esimerkiksi lokakuun 30. päivä vuonna 1900 Frans sai työpäivistä palkkaa 26 mk ja 64 penniä (noin 136 e). Tammikuun 30. päivä vuonna 1901 työpäivien palkka oli 100 mk (noin 518 e).

Vuonna 1903 Pudasjärven Kipinän kautta kulkenut mies oli käynyt Hirvelän talossa kertomassa tietävänsä Fransille emännän. Seuraava kertomus on luettavissa Rantapohjassa 5.8.2014. Kirjoitan sen tähän lyhennettynä ja hieman muokattuna:

Matildan koti oli syrjäisellä paikalla - - - talossa oli kolme tytärtä. Eräänä päivänä oli joelta alkanut kuulua aisakellon helinää. Tytöt olivat ikkunasta nähneet, että taloa lähestyi hevonen, jonka porontaljalla vuoratussa kirkkoreessä istuu pyhäpukineisiin sonnustautunut mies ja reen kannoilla seisoo talossa aiemmin käynyt kulkumies.

Tytöt istuvat hiiren hiljaa sydän jännityksestä läpättäen tuvassa ja odottavat, kenet vie tuo outo komea mies, johon tyttäret ihastuivat heti.

Valituksi tulee Matilda. Kammarissa Frans kosii häntä ja myöntävän vastauksen annettuaan saa Matilda silkkihuivin, kihlakellon ja sormuksen Fransilta jonka hän ensimmäisen kerran elämässään näkee!

Matilda ja Frans vihittiin 11.3.1904. He asettuivat asumaan Hirvelän tilalle vanhaisännän ja -emännän eli Juhon ja Britan kanssa.

Fransin alkuperäinen tarkoitus ei ilmeisesti ollut jäädä isännäksi Hirvelän taloon. Vanhoista asiakirjoista löytyy kauppakirja marraskuulta vuodelta 1904 eli samalta vuodelta kun Frans avioitui.

Kauppakirjassa Matildan äiti Kaisa myy vävylleen Fransille omistamansa osan kotitilastaan. Kauppaan kuului lisäksi irtaimistona kaksi lypsävää lehmää. Ostaja saa maatilan heti haltuunsa kaikkein etuin ja omaisuutten kanssa mitä sille entuudestaan kuuluu.

Kauppoihin tyytymätön sukulainen vei kuitenkin asian oikeuteen ja kauppoja käsiteltiin käräjillä vuonna 1905. Maatilakaupat peruuntuivat ja Kaisa-anopin sukulainen sai tilan omaan käyttöönsä.

Vuonna 1911 Frans lunasti Hirvelän tilan itselleen vanhemmiltaan. Frans oli tällöin 33-vuotias neljän lapsen isä. Kaupat tehtiin 26.6.1911. Tilan hinta kirjoineen ja karjoineen oli 6000 mk (n. 27 000 e).

Frans maksoi Hirvelää vanhemmilleen pikkuhiljaa, kunnes lopullinen kauppasumma oli kuitattu 22.3.1915.

Hirvelän postipysäkkitoiminta alkoi vuonna 1913, Frans toimi postipysäkin hoitajana. Sen historiasta voit lukea täältä.

Vuosiin 1915-1917 sisältyy Hirvelän jääkäriaika. Siitä lisää täällä.

Vuonna 1919 alkoi Fransin suuri rakennusprojekti, Isopuoli. Hän oli projektin alkaessa 42-vuotias seitsemän lapsen isä. Isopuoli valmistui muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1922.

Frans kertoo elämästään näin: Työtä riitti, jos aikoi hengissä pysyä. Talvet olin aina savotoissa ja tulinkin niinä aikoina tutkineeksi melkoisen tarkkaan sellaiset kuin Ranuan, Suomussalmen, Kuusamon ja Pudasjärven tukkisavotat. - - - Alkuaikoina syötiin ateriat perheessä suolapiimään kastetun leipäpalasen ja suolaveden kanssa nautittujen paistettujen perunoiden muodossa.

(Liitto? 1954)

Fransin aikana Isonpuolen pirtti oli aina auki ja ruokaa pöydällä. Hirvelä oli epävirallinen kestikievari. Penkille tai lattialle sai jäädä nukkumaan ja hevoselle oli tilaa tallissa. Kenenkään ei tarvinnut lähteä Hirvelästä yönselkään.

12.12.1937 Frans täytti 60-vuotta. Moni sanomalehti kirjoitti maanviljelijästä ja suojeluskuntaveteraanista lyhyen tekstin Fransin juhlapäivän kunniaksi. Lahjaksi Frans sai mm. keinutuolin.

Vuoden 1954 lehdessä Fransin ollessa jo lähempänä 80-vuotias kirjoitetaan: Talostaan hän kertoo kuin lapsestaan ja se on varmasti mielessä elävänä saavutuksena, jonka saavuttaakseen täytyi pahojakin karikoita luovia. - - - Rikkautta on tavallaan sekin, että maanviljelijän lastenlasten lukumäärä on jo 34 ja heidän lisäkseen on jo uusi sukupolvi nousemassa kahdessa lastenlastenlapsessa. Elämän saavutuksia kaikki, joita korpimaahan pureutunut uurastaja nyt nykyajan tuulien alla voi katsella - tyytyväisenä kuljettuun tiehensä.

Kaikesta kirjallisesta materiaalista, lehtileikkeistä ja ihmisten kertomuksista olen voinut muodostaa jonkinlaisen kuvan isopapasta. Tiedostan hyvin, mistä omakin välillä kipakka luonteeni on peräisin. Asiakirjojen joukossa on oikeusjuttuja mm. alussa mainitsemani maatilakaupat, hovioikeusjuttu, Paskanlammen niityltä Fransilta varastetut heinät, metsävarkaus ja erilaisia kirjeitä, joista huomaa Fransilla olleen nokkapokkaa joidenkin henkilöiden kanssa.

Suoranaista surua Fransin elämään toi oman pojan kuolema sota-aikaan. Sitä ennen hän oli menettänyt vanhempansa ja molemmat siskonsa. Eläessään hän menetti myös ainakin kolme lastenlastaan.

Pappansa muistavilta lapsilta on jäänyt mieleen, kun he pyysivät papalta karamelliä. Pappa vastasi vitsikkäästi: Ei minulla ole mitään kalavelliä."

Seuraava vanha kirjoitus on Isonpuolen vieraskirjasta:

Niin tuttu tie ja rakkaat muistot veti tänne mummolaan. Kun astun tuolle pihalle ja näen tämän rakkaan talon ja tanhuan, tunnen syvällä sisälläni lämpimän läikähdyksen siitä ajasta jolloin juoksin tuolla pihalla. Navetassa lehmiä "kiusattiin", tallissa hevonen hirnahteli, juostiin savusaunaan, kellarista lohta haettiin ja kesäpirtin hellalla lohen nahkaa paistettiin. Mummo ja pappa täällä pirtissä touhus, näen silmissäin mummon tuossa hellan ääressä puuroa keittämässä ja pappa keinumassa tuossa keinutuolissa lehtensä kanssa. Ihanaa lapsuuden aikaa muistelemassa.

Loppuun vielä yksi kertomus isopapasta, jonka sain kuulla omakohtaisesti:

Eräs tyttö oli koulumatkalla yötä Hirvelässä. Frans oli edellisenä iltana sanonut tytölle, että tulla aamulla käymään hänen luonaan. Tyttö oli mielessään ihmetellyt, miksi hänen pitää mennä kun piti Fransia vähän pelottavana miehenä.

Frans oli aamulla käynyt kaupassa ja antanut tytölle ison ruokakassin ja sanonut, että tässä on kotiinviemisiä.

Tyttö oli äidilleen ihmetellyt, miten joku voi antaa ruokakassin. Äiti oli todennut, että jotkut ovat hyviä ihmisiä.

Frans kuoli rauhallisesti 82-vuoden ikäisenä 24.5.1960 omassa kammarissaan.

* Googlasin jutussa mainitun siipirataslaivan. Ainakin kirjoittamisen hetkellä Huuto.netissä löytyy myynnissä oleva kohde, jossa on kuva kyseisestä aluksesta. Kuvan yhteydessä on tiedot:

Wellamo. Raudasta rakennettu yksimastoinen siipihöyryalus.- Rakennettu Tukholmassa 1865 ja ostettu 1875 Ouluun.

Omistajia: Aluksen omisti 1875-1902 Uleåborgs Kustångfartygs bolag - - -

Matkoja: Wellamo teki matkoja Oulusta Tornioon poiketen Kemiin ja Iihin.

Vanhat kuvat

 

Olen jo kuukausia sitten ottanut pikkupuolen kamarin seinällä olleet vanhat kuvat kotiin tarkoituksena puhdistaa ne. Viimein sain tehtyä sen.

Kuvissa on mummoni sukulaisia.

Tässä kuvassa on mummon vanhemmat Nestor ja Aino. Kuva on aika kärsinyt. Yritin liimata repsottavia kohtia yhteen, mutta se ei auttanut. Paperi alkoi vain lohkeilemaan. Päätin jättää kuvan tuollaiseksi.

Skannasin kuvan kuitenkin talteen koneelleni.

Putsasin lasin ja kehykset ja laitoin kuvan takaisin paikoilleen.

Olen tuonut kotiini kaikki tilan vanhat valokuvat tarkempaa tutkimista ja skannausta varten. Niiden joukossa on maamieskoulukuva vuodelta 1914-15. Kuvassa seisovat nuorina vierekkäin isoisoäitini Aino ja isoisoisäni Nestor. Eivätpä tainneet nuoret silloin vielä tietää olevansa seitsemän vuotta myöhemmin aviopari.

Seuraava kehystetty kuva tarvitsi myös vähän liimaa. Laitoin sitä, mutta edelleen huonolla menestyksellä. Onneksi revennyt kohta on aika pieni ja huomaamattomassa kohdassa.

Putsasin kehykset ja lasin ja laitoin kuvan takaisin paikoilleen. Tarkoitus ei ole uudistaa kuvia tai kehyksiä millään lailla.

Kuvassa on nuori sotilaspoika ja kuvan takana on päivämäärä 12.5.1914 eli piirros on tehty ennen Suomen itsenäistymistä. Sotilaalla on päällään venäläinen univormu.

Varmaa tietoa kuvan henkilöstä ei ole.

Kolmas kuva on parhaiten säilynyt. Kuvassa on äidinäidinäidin äiti ja isä. Anna eli vuosina 1866-1942 ja Jaakko 1873-1922. Blogissa on ollut aiemmin kuva vielä yhdestä sukupolvesta taaksepäin eli äidinäidinäidinäidinäidistä Maijasta. Hän eli vuosina 1833-1933.

Kuva löytyy täältä.

Kehysten lasi on rikki. Löysin toiset uudemmat kehykset joiden lasia aioin käyttää, mutta lasi olikin liian iso kehyksiin. Siitä sain idean.

Isollapuolen on kaksi vanhaa lasileikkuria. Ajattelin kokeilla niitä käytännössä kunhan pääsen käymään tilalla.

Viime perjantaina pääsin sitten kokeilemaan lasileikkuria. Katsoin ohjeet lasinleikkaukseen netistä (vasta paikanpäällä) ja yritin tehdä kaiken ohjeiden mukaan. Ohjeessa kehotettiin kastamaan leikkurin kärki petrooliin. En siihen hätään keksinyt muuta ratkaisua kun kastaa leikkuri moottorisahan bensatankissa..

Aloin leikkaamaan lasia pyyhkeen päällä, mutta huonosti kävi. Viime senteillä lasi halkesi moneen suuntaan.

Tulipahan kuitenkin kokeiltua!

Nyt kuva on väliaikaisesti ilman lasia. Hankin uuden lasin mahdollisimman pian, jotta vanha kuva pääsee suojaan lasin alle. Lasin mitat on sen verran erikoiset ettei minkään valmiin kehyksen lasia voi käyttää.

Kuvat ja kehykset on aikoinaan tulleet kenties samasta paikasta, Helsingin Valokuvainsuurennos- ja Kehysliikkeestä.

Mietimme Ainon kanssa, mihin sijoitamme kuvat. Kuvien henkilöt eivät varsinaisesti liity tämän maatilan historiaan, mutta olivat tärkeitä ihmisiä tilalla pitkään asuneelle mummolleni.

Päätimme laittaa kuvat isonpuolen pirttiin lähelle väävispuita, joiden parissa mummoni vietti vielä eläkepäivinäänkin paljon aikaa.

Pikkupuoli

 

Tilan vanhempi asuinrakennus on pikkupuoli. Se sijaitsee joen suuntaisesti samassa pihapiirissä isonpuolen ja navetan kanssa. Isoisopappa rakensi pikkupuolen joskus 1900-luvun vaiheilla. Talo mainitaan kauppakirjassa, jossa isoisopappa myi tilan pojalleen heinäkuussa vuonna 1911.

Pikkupuoli on ilmeisesti rakennettu vanhan savupirtin hirsistä tai se on ollut alkujaan savupirtti, koska sen seinät ovat olleet mustan noen peittämät. Mustia nokisia lautoja näkee vielä vintin sisäkatossa. Peltikaton alla on vanha pärekatto.

Pikkupuolesta löytämäni vanhin kuva on vuodelta 1924. Kuvassa on isoisopappa ja -mummu, isopappa ja -mummu sekä pappa noin vuoden ikäisenä. Kuvassa on myös muita talon asukkaita ja vieraita.

Seuraava perhekuva on vuodelta 1928. Siinäkin pikkupuoli näkyy taustalla. Toisessa kuvassa pikkupuolesta näkyy vain osa. Siitä huomaa kuinka matala rakennus on ollut verrattuna isoonpuoleen.

Pikkupuoli käsitti pirtinpuolen ja kamaripään, jossa oli kolme huonetta. Yksi huoneista, pikkukamari, oli isoisopapan ja -mummun käytössä.

Vuonna 1951 pikkupuoli siirtyi isovanhempieni käyttöön. Lokakuussa 1950 isopappani oli myynyt puolet pikkupuolesta isosedälle. Tämän kautta luovutan ja myyn minä allekirjoittanut Pojalleni 

- - - omistamani pikkupuolen kamaripään iosa on 3 huonetta välillämme sovitulla kauppahinnalla joka on - - - markkaa. - - -  - - -  Ostaja saa heti huoneet haltuunsa mielensä mukaan käytettäväkseen joka kaikki vakuutetaan omakätisillä allekirjoituksilla Kahteen yhtäpitävään kappaleeseen kirjoitettuna Yli-Iin pitäjän - - - kylässä 21 Lokakuuta 1950.

Pikkupuoli laitettiin kirjaimellisesti puoliksi kenties sahaamalla ja toinen puoli siirrettiin maantien yli isosetäni maille vuonna 1951.

Iäkäs kyläläinen muisteli: Hilasivat monta päivää rakennusta tien yli. Pyöreät puut oli alla ja monta päivää siirsivät. Lupa piti hankkia, että saivat viiä tien yli. Kokonainen rakennus. Iso petäjä tien varressa. Vinssi laitettiin siihen kiinni ja hilattiin.

Pikkupuolen puolikas on edelleen maantien toisella puolella asuinrakennuksena. Sitäkin on laajennettu. Kuvassa talo ennen laajennusta.

Isovanhemmilla oli tämän jälkeen talosta jäljellä vain pirtti. Perhe oli kasvanut jo kolmella lapsella, joten tilaa tarvittiin. Kuvassa syksyltä 1951 olevat rakennuspiirustukset. Laajennuksessa tehtiin kamari ja taloa korotettiin.

Perheeseen oli syntynyt jo neljäs lapsi kun laajennus oli vielä meneillään kesällä 1952. Kuistia ei oltu vielä aloitettu tekemään.

1970-luvulla otetussa kuvassa näkyy vihdoin koko pikkupuoli. Talo oli väriltään vihreä ja siinä oli punertavanruskeat ovet ja ikkunanpielet.

Muistan lapsuudestani kuistilla olleet kahverit eli ruokakaapit. Niitä oli kaksi kappaletta. Tuntui oudolta, kun ruokia ei säilytetty jääkaapissa vaan ne piti hakea kuistin komerosta. Jääkaappi talossa kyllä jo oli, mutta ruokia säilytettiin myös kahvereissa ja kellarissa.

Pirtissä oli naulakko, jonka edessä oli pitkä ja leveä verho. Sama verho on edelleen naulakon edessä.

Eteisessä oli pienenpieni vessa ja siellä hana jossa pystyi pesemään kädet. Hana vain oli niin korkealla etten ylettynyt käyttämään sitä.

Lukitsin kerran itseni vahingossa vessaan. Avain vain pyöri lukkopesässä. Odottelin tovin, että enoni onnistui aukaisemaan oven ja pääsin pälkähästä.

Sähköhella tuli taloon vasta 1980- tai 1990-luvulla. Se ei silti ollut usein käytössä. Mummolassa ollessani heräsin kesäaamuisinkin siihen kun mummo alkoi laittamaan pirtin hellaan tulia. Hellan luukuista ja tulen rätinästä kuului kiva ääni.

Vuonna 1998 pikkupuolelle rakennettiin isompi vessa, sisäsauna ja pesutilat sekä kodinhoitohuone. Talon ulkoväri oli jo muutettu punaiseksi vastaamaan muita tilan pihan rakennuksia.

Vuonna 2007 uusittiin kamarin uuni ja vuonna 2014 leivinuuni.

 

 

Pikkupuoli on hyvässä ja täysin asuttavassa kunnossa. Remontoimme sitä sen verran, että maalaamme seinät ja poistamme pirtissä olevan muovimaton. Sen alta pitäisi tällä kertaa paljastua vanha lankkulattia (toisin kuin Niilon kamarissa isollapuolen kävi).