Hirvelän vanha postilaatikko

 

Ainakin yli kuuden vuoden ajan Hirvelän vanha postilaatikko on ollut navetan nurkassa odottamassa takaisin paikoilleen asentamista. Eräänä talvena vuosia sitten aura-auto oli ohimennessään pyyhkäissyt laatikon ojan pohjalle. Syynä olivat täysin lahonneet jalat.

Eno oli hakenut laatikon talteen, tehnyt siihen uudet jalat ja suunnitellut laatikon takaisinlaittamista, mutta siihen meni lopulta vuosia.

Olimme viime viikolla ajelemassa kohti Yli-Iitä, ja melkein kylän kohdalla sain idean, että laitettaisiinko tänään postilaatikko takaisin paikoilleen. Soitto enolle, ja hän oli valmis lähtemään mukaan asennushommiin.

Eno oli aikoinaan tehnyt uudet postilaatikon jalat. Lisäksi hänellä oli metallista tehdyt tukilevyt ja kaikki kiinnityskohdatkin jo valmiiksi porattuina.

Aluksi meidän täytyi kaivaa laatikon vanhat jalat kokonaan pois. Siinä olikin iso työ, koska jalat menivät todella syvälle maahan ja olivat kiinnitetty usealla isolla naulalla. Tässä työssä meni tunti jos toinenkin, mutta vihdoin vanhat ja osittain lahot jalat saatiin kaivettua pois.

Seuraavaksi kuskasimme mönkijän ja peräkärryn avulla postilaatikon ja uudet jalat navetan nurkalta maantienvarteen. Jalat olivat pitkät, joten niitä täytyi hieman lyhentää. Ja sehän onnistui kätevästi moottorisahalla.

Lopulta jalat olivat tukevasti maassa ja kaikki tukilevyt paikoillaan. Sitten oli aika nostaa postilaatikko takaisin paikalleen. 

Enää tarvittiin muutama mutterin kiristys, ja laatikko oli vihdoin paikoillaan.

Suuri kiitos kaikille asentajille ja apumiehille!

On mukava nähdä maantien mutkasta tullessa vanha postilaatikko taas omalla paikallaan!

Kevätpuuhat etenevät hyvää vauhtia

 

Kellarin katon toinen puoli on nyt muutamaa naulaa vaille valmis, ja olemmekin päässeet aloittamaan jo toistakin puolta. Siinä on edessä sama työ: vanha kattohuopa ja kolmiorimat poistetaan sekä niiden alla oleva pärekatto.

Katon paremmalla puolella pärekatto on säilynyt huomattavasti parempana, ja sitä oli jopa harmillista alkaa purkaa. Muuten katon uusiminen ei kuitenkaan onnistuisi.

Tunsin jopa hieman haikeutta ajatellessani, että yli sata vuotta sitten isopappani - ja kenties myös isoisopappani - ovat olleet rakentamassa kellaria ja sen kattoa. He ovat nähneet kovan vaivan asetellessaan pärekattoa paikoilleen, ja nyt se täytyy purkaa pois uuden katon tieltä.

Isonpuolen kevätsiivous on myös saatu melkein valmiiksi. Osa matoista on tuuletettu, kaikista vanhimpia ja hauraampia ei uskalla, lattiat on imuroitu ja pölyt pyyhitty. Samalla joidenkin huoneiden ilmettä on hieman uudistettu.

Pirttiin on tehty lisää pöytä- ja istumatilaa, koska tulevissa tapahtumissa sille on tarvetta. Pirtin ompelukone siirrettiin isomummon kamariin, jossa ennestään oli jo toinen ompelukone. Ne asetettiin vierekkäin, ja kammarissa ollut pöytä siirrettiin toisen ikkunan eteen. Pöydän jatkopala otettiin käyttöön, jotta sen ääressä mahtuu tarvittaessa istumaan useampikin.

Keittiön pöydän paikkaa siirrettiin hieman sivummalle, koska erityisesti kesällä ikkunasta paistava aurinko osuu suoraan pöytään. Jos pöydällä on tarjottavaa, aurinko paistaa suoraan niihin. Nyt pöytä on hieman varjoisammalla paikalla, ja senkin ympärille mahtuu tarvittaessa hyvin istumaan.

Myös leikkimökin kunnostus on saatu hyvälle alulle. Jo aikaisemmin keväällä, roudan sulattua, mökki aseteltiin perustuksille ja katto putsattiin sammaleesta. Viime lauantaina leikkimökki sai pintaansa punamaalin. Vielä pitää maalata ikkunanpuitteet sekä tehdä sisäsiivous ja sisustaa mökki.

Minulla on jo suunnitelmia tulevaa lastentapahtumaakin varten. Olen keräillyt tarvikkeita keppihevosesterataa varten, ja tapahtumassa tulee olemaan ainakin keppihevosesterata, jonka saa suorittaa omaan tahtiin ja itselle sopivalla korkeudella.

Innolla odotan jo tulevia tapahtumia. Ensimmäinen vierailijaryhmä saapuu jo parin viikon päästä - toivottavasti kellarin katto ehditään saada valmiiksi ennen sitä!