Tilusten pieneneminen

 

Kuva: MML ilmakuva vuodelta 1950

Tätä kirjoitusta tehdessä törmäsin vanhaan pinta-alamerkintään tynnyrinala. Vanhat maanmittausasiakirjat ovat ruotsiksi ja niissä käytetään pinta-alatermiä tunneland eli tynnyrinala.

Wikipedia selventää: Tynnyrinala on vanha pinta-alamitta, joka on ollut käytössä Pohjoismaissa. Alkujaan tynnyrinala oli peltoala, jolle kylvettiin tynnyrillinen viljaa - - - vuoteen 1688 mennessä mitta oli vakiintunut 56 000 neliöjalaksi, joka vastasi - - - noin 0,49 hehtaaria.

Kun Hirvelän tilan ensimmäiset asukkaat muuttivat tilalle, oli se kooltaan useita satoja hehtaareja. Isojaon aikaisessa kartassa näkyy hyvin tilusten koot (K 86). Ne ei mahdu edes samalle kartalle.

Kun isoisopappa ja -mummo Juho ja Brita ostivat Hirvelän tilan vuonna 1892, oli se luultavasti alkuperäisen kokoinen. Kovin tarkkaa kokoa ei muistanut isopappakaan, kun hän Kalevan haastattelussa vuonna 1956 kertoo tilan olleen yli 500 hehtaaria.

Hirvelän asiakirjoista löytyy jäljennös jakokirjasta vuodelta 1864. Jakokirjassa on tarkkaan mitattuna tilan alkuperäiset maat. Ongelma vain on se, etten ymmärrä jakokirjan lukuja. En tiedä onko ne hehtaareja, tynnyrinaloja vai kapanaloja..

Tilan manttaaliluku on kuitenkin 1/8 eli 0,1250.

Isopappa ja -mummo Frans ja Matilda ostivat tilan itselleen vuonna 1911. Lainhuuto tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin alkaen 3.3.1917. Toinen lainhuuto oli 3.9.1917 ja lopullinen kolmas 18.1.1918. Ja kun moitetta tätä lainhuudatusta vastaan ei ole ilmaantunut, vaikka ensimmäisestä huudatuksesta on annettu tieto yleisölle Oikeuden istuntohuoneen ovelle naulatulla ja käräjäkunnan kirkoissa julistetulla kuulutuksella, niin säännösten mukaan ja Kuninkaallisessa asetuksessa maan lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta maalla - - - julistetaan tällä avonaisella kiinnekirjalla edellä mainittu maansaanti vahvaksi ja pysyväksi - - -

Ensimmäinen selkeä paperi tilan pinta-alasta on vuodelta 1934 oleva Maarekisteriote. Siinä kerrotaan tilusalat hehtaareissa: Viljeltyä maata 4,07 ha, Viljelyskelpoista maata 38,36 ha, Varsinaista metsämaata 294,82 ha, joutomaata 136,11 ha eli yhteensä 473,36 ha.

Vuodelta 1916 löytyy kauppakirja, jossa isoisopappa Juho osti noin hehtaarin suuruisen Korpiniitty -nimisen palstan Annanpalon perintötilaan kuuluneesta tilasta. Irrallinen Korpiniitty -palsta sijaitsi Hirvelän naapurissa ja suht kaukana Annanpalon tilasta.

Palstan hinta oli 250 mk (745 e).

Ensimmäinen pieni tilanjako tehtiin vuonna 1939. Maaliskuun lopussa Frans ja Matilda lohkoivat osan tilasta toiseksi vanhimmalle pojalle ja hänen vaimolleen. Kaiku-lehdessä on asiasta pieni ilmoitus ja siinä kerrotaan myyntihinnan olleen 3000 mk (1276 e).

Tilan manttaali väheni 0,0048.

Vuonna 1944 Pohjolan Voima Oy alkoi lunastamaan Iijoen koski- ja vesialueita. Hirvelän tilaan kuuluneiden koski- ja vesialueiden kaupat tehtiin 4.3.1944 (aika tarkalleen 80 vuotta sitten). Kauppahinta oli 14,500 mk (3109 e).

Tilan manttaali väheni tämän kaupan myötä 0,0012.

Nämä kaksi edellämainittua kauppaa vähensivät tilan pinta-alaa yhteensä noin 10 hehtaaria.

Ensimmäinen suurempi jako jälkeläisten kesken tehtiin vuonna 1948. Kyseessä oli reilu 10 hehtaarin viljelty alue. Ensin alue arvottiin kahteen yhtä suureen osaan ja tämän jälkeen osat arvottiin isomummo Matildan ja isopappa Fransin kesken. Frans luovutti omasta osastaan 1/3-osan yhdelle pojalle ja piti itse loput. Matilda jakoi oman osansa seitsemään yhtä suureen osaan, joista yhden osan kooksi tuli 0,72 hehtaaria. Osat arvottiin poikien kesken.

Tyttäret mainitaan tässä jaossa siten, että heille määrättiin maksettavaksi Matildan kuoleman jälkeen kummallekkin 30 000 mk (1645 e vuonna 1948 ja 960 e vuonna 1957).

Vuodesta 1948 lähtien isopappa ja -mummo myivät osuuksia tilastaan pojillensa. Osassa kauppakirjoista on ehto suorittaa tietty rahasumma tyttärille vanhempien kuoleman jälkeen.

Vuonna 1955 tilan pinta-ala oli 463,060 ha, josta Viljeltyä maata 9,215 ha, Luonnonniittyä 6 ha, Metsämaata 302,210 ha, Raiviota 17,525 ha ja Joutomaata 128,110 ha.

Matildan kuoleman jälkeen vuosien 1958-1959 aikana tilasta suoritettiin halkominen veljesten kesken. Toimitus aloitettiin 13.6.1958 ja se saatiin päätökseen reilu vuotta myöhemmin 8.7.1959.

Kuva: MML halkomiskartta v 1958

Nuorin veljeksistä eli minun pappa jäi Hirvelän isännäksi.  Manttaaliosuus oli enää 0,0248 ja se sisälsi:

Peltoa 2,490 ha

Niittyä 0,930 ha

Viljelyskelpoista maata 0,505 ha

Metsämaata 57,760 ha

Joutomaata 37 ha

Yht. 98,684 ha

Pappa kuoli vuonna 1988. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin leski ja lapset jakoivat papan osuuden. Lopullinen jako suoritettiin vuonna 2021 mummon kuoleman jälkeen.

Satojen hehtaarien tilasta on jäljellä reilu 3 ha:n palsta. Hirvelän omistajalla Ainolla on lisäksi metsää ja rantakiinteistö alkuperäisen tilan mailta, mutta itse maatila on kutistunut sadan vuoden aikana vajaasta 500 hehtaarista 3,08 hehtaariin.

Gobeliini

 

Viime reissulla Hirvelään pengoin Niilon kamarin kaappia ja löysin sieltä vanhan gobeliinin. Gobeliini on ollut pikkupuolen vintin kamarin seinällä koko lapsuuteni ajan, mutta jossain vaiheessa se on otettu pois seinältä ja laitettu säilöön.

Otin seinävaatteen kotiini lähempää tarkastelua varten.

Kansanperinteen sanakirja kertoo: Gobeliini on käsin kudottu kuvallinen seinäverho. Nimitys johtuu ransk. Gobelin-suvusta, jonka jäsenet harjoittivat jo 1400-luvulla värjärinammattia. Kutominen suoritetaan taiteilijoiden valmistamien värikarttojen mukaan.

Tuohon aikaan gobeliineja tehtiin käsityönä ja ne olivat hyvin arvokkaita.

Wikipedia jatkaa: Myöhemmin gobeliini-nimeä on käytetty myös muista pystykangaspuissa ns. gobeliinitekniikalla kudotuista kuvakudoksista. Nykyään gobeliinia jäljitteleviä kudonnaisia (mm. kankaita) valmistetaan myös koneellisesti.

Hirvelän gobeliinin aiheena on joutsenet.

Aivan ensimmäiseksi käytin seinävaatteen ulkona tuulettumassa. Näkyvää likaa siinä ei ole, mutta ulkona sattui olemaan nätti keli niin tein seinävaatteelle pienen lumipesun ja -harjauksen.

Olohuoneen lattialla pääsin mittaamaan tekstiilin. Leveys on noin 168cm ja korkeus 63cm.

Gobeliini on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi nurkka repsottaa ja yläosassa on naulan reikiä (eli se on ollut seinässä kiinni nauloilla..). Värit ovat säilyneet hyvinä.

Kuva on kaunis ja siinä on rauhallinen tunnelma. Se tuo mieleen lapsuuden kesäyöt mummolan vintillä. Valoisaan aikaan en aina saanut unta niin tuijottelin joko seinällä olevaa kuvaa tai ikkunasta näkyvää kesäyön maisemaa.

Gobeliinin ikää on hankala arvioida. Samantyylisiä ja -aiheisia löytyy netistä 1940-luvulta alkaen. Katselin Isonpuolen tavaroiden huutokauppavihkoa läpi, mutta en löytänyt sieltä gobeliinia. Muita seinävaatteita ja tekstiilejä isoisovanhemmilta kyllä jäi perinnöksi suuri määrä.

Eräältä Facebook-sivulta löytyi vanha Anttilan postimyyntimainos 1960-luvun alkupuolelta:

Yläkuvassa on hyvin samantyylinen joutsen-aiheinen gobeliini. Se on vain paljon pienempi kooltaan ja siinä on hapsut.

16.4.2020 Meillä kotona -lehdessä kirjoitettiin: Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kesämökkien, maalaistalojen ja kaupunkikotien kamareja koristivat nukkapintaiset seinätekstiilit eli gobeliinit. Iso osa Suomeen tulleista gobeliineista valmistettiin DDR:n tekstiilitehtaissa. Nyt näyttävät retroaarteet ovat nousemassa uuteen suosioon.

En osaa sanoa onko gobeliinien suosio pitänyt vielä vuonna 2024, mutta kyllä niitä löytyy netin myyntipalstoilta edelleen.

Toivottavasti kaunis joutsen-gobeliini löytää paikkansa jostain Hirvelän rakennuksen seinältä.