Hirvelän kotimuseon ovet olivat taas auki yleisölle 6.7 sekä 19.-21.7. Kävijöitä riitti mukavasti jokaiselle päivälle jopa perjantain rankkasadepäivälle.
Oli ihana kuulla jälleen uusia vanhoja muistoja talosta, esineistä ja ihmisistä. Koskettavin muisto oli, kun eräs vierailija kertoi käyneensä pihassa viimeksi 80 vuotta sitten polkupyörällä.
Ihastelut sekä kannustavat kommentit tukevat päätöstä jonka aikoinaan teimme, että Hirvelän talo on arvokas ja kiinnostava museokohde.
Lauantaina 6.7 ovet olivat auki Yli-Iin pitäjäpäivien yhteydessä. Laitoimme mehu- ja keksitarjoilun esille Isonpuolen keittiöön ja se sopikin tunnelmaan täydellisesti. Päätimme tehdä saman kahvitarjoilun kanssa, joten viikonlopun tarjoilukin oli museon keittiössä.
Uutena rakennuksena ovi oli auki myös vanhassa masiinihuoneessa joka näkyy alkukuvassa. Siellä oli nähtävillä yli 100 vuotta vanhoja viljalaareja, perunalaatikoita, jauhotynnyri, airojen aihioita sekä iso puulaatikko vuodelta 1886, jonka käyttötarkoitus ei ole vielä selvinnyt.
Museorakennukseen askartelin puolison avustuksella sukutaulun josta näkee isopapan sekä hänen kahden siskonsa sukuhaarat. Tein myös lapsille oman etsintätehtävän. Vanhat pehmolelut kävivät mutkan pesukoneessa ja sen jälkeen ne piiloutuivat museon eri huoneisiin. Pehmoleluja oli etsittävänä yhteensä 6 kappaletta, mutta jos löysi yhdenkin sai palkinnoksi tikkarin.
Postikamarin seinälle kiinnitin perjantaiaamuna kartan jonka olin löytänyt edellisenä iltana. Kartassa näkyy Hirvelän postipysäkki ja siihen on mustekynällä ilmeisesti piirretty se alue jonka asukkaat hakivat Hirvelästä postinsa.
Aino hoiti taas kahvitusasiat valmiiksi, mutta tällä kertaa hän halusi kierrättää ihmisiä museossa joten minä ja Maarit hoidettiin kahvin ja pullan riittävyys juhlapäivinä.
Maarit taiteili minulle, Ainolle ja itselleen kauniit hiuskoristeet. Lisäksi hän teki luonnonkukkakimput museon eri huoneisiin.
Kaikinpuolin oli jälleen työlästä, mutta mukavaa! Eiköhän tästä ala tulla jokavuotinen perinne.
