Ensimmäinen vierailijaryhmä

 

Silloin kun mummoni vielä eli ja asui Hirvelän tilalla oli Isopuoli suosittu koululais- ja eläkeläisryhmien vierailukohde. Vanha vieraskirja on täynnä näitä muistoja.

Siksipä oli hienoa, kun eräs ryhmä lähestyi Ainoa ja kysyi mahdollisuutta tulla vierailemaan museoon. Se sopi, tottakai!

Syyskuun alku oli vielä hyvä ajankohta vierailulle. Toki Isopuoli alkaa syksyn myötä viilenemään ja mitään lämmitystähän siellä ei ole, joten säänmukainen pukeutuminen on ehdoton.

Mietimme vierailulle rungon valmiiksi jota voimme käyttää sitten vastaisuudessakin.

Aluksi ryhmän on hyvä kokoontua pirttiin. Laitoimme sinne penkit valmiiksi reilulle 30 henkilölle. 

Pirtissä toivotamme vieraat tervetulleeksi ja kerromme talosta sekä vierailun kulusta.

Kesäkuun yhteislaulutapahtuman innoittamana ajattelimme isän kanssa laulattaa vierailla kaksi yhteislaulua. Se johti siihen, että päätin aloittaa taas viulunsoiton.

Olen lapsena - teini-ikäisenä soittanut useamman vuoden viulua, mutta sen jälkeen viulu on roikkunut seinäkoristeena lähemmäs 30 vuotta. Otin viulun seinältä, vaihdoin siihen kielet ja aloin soittamaan. Ehdin harjoitella noin viikon verran ennen aikuisiän "ensiesiintymistä".

Olin todella yllättynyt siitä, kuinka soitto palautui mieleen niin nopeasti. Ja kyllä Isonpuolen akustiikka on hieno. Se antaa paljon anteeksi vajavaiselle soittotaidolle. 

Pirtissä on aivan mahtava soittaa ja laulaa!

Toiveissa onkin järjestää enemmän musiikkipitoisempia tapahtumia Hirvelän pirtissä.

Tervetulotoivotusten ja yhteislaulun jälkeen vieraat saivat vapaasti kierrellä museotalossa sekä vanhassa navetassa ja aitassa. Aino kertoili talosta pienemmille ryhmille.

Kahvit oli katettu Isonpuolen keittiöön. Tarjolla oli munkkeja ja kampanisuja. Kampanisut oli suositumpi kahvileipä, joten ajattelimme vastaisuudessa alkaa tarjoamaan vain kampanisuja. Ne on oikein sopivia (ja maukkaita) vanhanajan kahvileipiä tähän miljööseen. Ja onhan ne vieläpä peräpohjalaisia leivonnaisia.

Tämän jälkeen ryhmä evästi vielä uudella nuotiopaikalla. Nuotioon ei tullut laitettua tulia, mutta viihtyisä paikka se oli silti.

Vastaisuudessa siinä voi hyvin paistaa makkaraa yhtenä ohjelmanumerona.

Vierailu oli kaikinpuolin mukava. Jatkossakin otamme mielellämme vastaan ryhmiä.

Ohjelmassa voi olla museokiertelyn lisäksi yhteislaulua, kahvittelua ja makkaranpaistoa. Ja pihapelejäkin löytyy.

Loppukesän kuulumisia

 

Syyskuu on alkanut, mutta ilmat on vielä ihanan kesäisiä. Hirvelässä vietetään tämän kesän viimeistä toimintaviikkoa. Rantamökissä on viimeiset vuokralaiset ja kotimuseoon tulee kesän viimeinen ryhmä tutustumaan.

1960-luvulla rakennetun navetan katto on saanut peitteet päälle. Navetan katto vuotaa ja sitä oli tarkoitus alkaa korjaamaan jo tänä kesänä, mutta aika ei riittänyt siihen. Peitteet suojaavat kattoa nyt jonkin verran ja remontti tehdään ensi kesänä. Kattohuovat odottelevat jo valmiina.

 

 

Siivosin kesän aikana vanhan heppatallin. Tallissa on paikka yhdelle hevoselle. Veljeksillä on ollut yhteinen hevonen joka on vuoroviikoin asunut kunkin tallissa.

Niinkuin muihinkin rakennuksiin oli talliin kertynyt paljon tavaraa. Tyhjensin tallin ja putsasin sen. Irrotin myös pönkän joka piti karsinan oven tiukasti auki.

Lapsena haaveilin aina, että olisipa mummolassa hevonen. Nyt tallissa on tilaa vaikka useammalle hevoselle, nimittäin keppihevoselle.

Tällä hetkellä tallissa on pino nuotiopuita.

Nuotiopuista päästäänkin seuraavaan uudistukseen.

Tilan ainoa nuotiopaikka on rannassa. Koska mökillä on usein vuokralaisia on nuotiopaikka pääosin heidän käytössään.

Hirvelän pihapiirissä on aiemmin ollut nuotiopaikka, joten päätimme tehdä sellaisen taas.

Vanhasta täytetystä kaivosta jäi ylimääräiseksi kaksi kaivonrengasta. Alkukeväällä mietittiin kovasti, mitä niille tehdään. Otin jo renkaista kuvat ja mitat ja olin tekemässä tori.fi -ilmoituksen.

Toiselle renkaalle löytyi kuitenkin pian käyttöä, kun hoksattiin tehdä siitä pihalle kukkapenkki. Kaivonrengas laitettiin vanhan haperoituneen kannon päälle ja nyt siinä on kesän ajan ollut kiva kukkapenkki ja ruma kanto saatiin piiloon.

Toisellekkin kaivonrenkaalle löytyi käyttöä, kun innostuttiin tekemään nuotiopaikka. Sopiva kohta nuotiolle oli vanhan saunan perustukset. Paikka on paloturvallinen ja lähimpiin rakennuksiin on useamman metrin matka.

Ensimmäiset savut sytytettiin pari viikkoa sitten ja grillaukset onnistui erittäin hyvin.