Vuoden 2025 suunnitelmia

 

Vuosi on taas lähtenyt vauhdilla käyntiin - aika tuntuu menevän niin nopeasti! Blogikin on ehtinyt täyttää jo kolme vuotta, ja on mukava välillä palata lukemaan vanhoja ensimmäisiä kirjoituksia.

Reilu kolme vuotta sitten, kun tila siirtyi äitini Ainon omistukseen, olimme täynnä intoa laittamassa paikkoja kuntoon. Matkasimme Oulun ja Yli-Iin väliä harva se viikko, eikä paukkupakkaset tai lumipyryt pysäyttäneet meitä. Se oli todella mukavaa ja antoisaa aikaa!

Ensimmäisenä vuotena saimme tehtyä niin paljon, että nykyään suurin osa vapaa-ajastamme ei enää kulu Hirvelässä. Silti siellä käyminen on aina yhtä ihanaa. Aina kun käymme lämmittämässä pikkupuolen uuneja, täytyy Isonpuolenkin ovi avata ja hetki hengähtää vanhan ajan tunnelmissa.

Museorakennus on todellinen aarre.

Vuonna 2025 tärkein tavoitteemme on saada navetan katto kuntoon. Tarvikkeet on jo hankittu, ja hyvä suunnitelma on valmiina. Tänä kesänä on tarkoitus toteuttaa se!

Tulevalle kesälle on luvassa myös muita tapahtumia, kuten vanhojen koululaulujen yhteislaulutilaisuus ja perinteiset avoimet ovet. Näiden tarkemmat ajankohdat selviävät lähempänä kesää, mutta alustavasti avoimet ovet on suunniteltu Yli-Iin pitäjäpäivien yhteyteen - mikäli sellaiset tänä vuonna järjestetään.

Otamme mielellämme vastaan myös vierailijaryhmiä! 

Myös rantamökki on jälleen tulevana kesänä vuokrattavissa Airbnb:n kautta.

Reino-pappa muistoissa - 102 vuotta syntymästä

 

Tänä vuonna 10. tammikuuta tulee kuluneeksi 102 vuotta Reino-pappani syntymästä. Reino Arvid syntyi 10.1.1923 Hirvelän tilalla perheen kuopuksena. Hän jatkoi tilanpitoa kolmannessa polvessa ja eli koko elämänsä rakkaalla kotitilallaan. Isopuoli, lukuun ottamatta kamareita, oli juuri valmistunut edellisenä vuonna.

Reinon syntyessä Matilda-äiti oli 39-vuotias ja Frans-isä 46-vuotias. Reinolla oli kahdeksan vanhempaa sisarusta ja lisäksi tilalla asuivat Fransin vanhemmat Juho ja Brita.

Pudasjärvi syntyneet 1912-1925

Papan lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy jonkin verran kuvia. Moni niistä on ollut jo esillä, mutta keskitytään nyt Reino-pappaan. Kaikki mustavalkokuvat on väritetty tekoälyn avulla.

Varhaisin kuva on kesältä 1924, jolloin Reino on 1,5 vuotta. Hirvelässä oli kuvanottoaikaan käymässä vieraita. Kuvassa on kivasti monta sukupolvea eli pappani Reino, hänen vanhempansa Frans ja Matilda sekä Fransin vanhemmat Juho ja Brita.

Reino-pappa nuorimmaisena kuvan keskellä. Hänen takana Frans-isä. Fransin vieressä Matilda.
Kuvasta katsottuna Fransin oikealla puolella Juho ja Brita.

Seuraavassa perhekuvassa vuodelta 1928 Reino on 5,5-vuotias.

Vasemmalta oikealle: Uuno, Frans jr, Frans, Väinö, Reino, Niilo, Matilda, Mari, Katri, Kaarlo.

Tämä kuva löytyy kirjasta Perinnealbumi. Kuva on vuodelta 1931 ja siinä pappa on 8-vuotias.

Tähän kolmen pojan kuvaan ei ole merkattu vuosilukua, mutta olisiko papalla päällään jo rippipuku eli ikää ainakin 15 vuotta. Pappa istuu kuvassa keskellä.

Kirjasta Kotini ja juureni löytyy kuva, jossa on karjanhoitokurssilaisia Hirvelässä. 5-viikkoiset kurssit pidettiin alkuvuonna 1939 eli pappa on juuri täyttänyt 16 vuotta. Reino-pappa istuu isänsä Fransin vieressä.

Hirvelän papereista löytyy papan vanhoja todistuksia vuosilta 1937-1939. Hän kävi Pahkalan kansakoulua. Oli mielenkiintoista huomata arvosteluista, että tuohon aikaan oppilaita ei liikaa kehuttu. Arvosanat 10 ja 9 olivat hyviä (nykyään erinomainen ja kiitettävä) 8 ja 7 tyydyttäviä (nykyään 8 hyvä).

Todistuksista huomaa, että pappa on ollut hyvä piirustuksessa, urheilussa ja laulamisessa. Paitsi juuri kansakoulun viimeisen luokan todistuksessa laulamisen arvosana on laskenut numeroon 4. Arvostelu on ollut aika ankara, kun oletan papalla olleen juuri äänenmurros tuohon aikaan ja laulu on kuitenkin arvosteltu päättötodistukseen.

Kansakoulun päättötodistuksen Reino sai 24.5.1939. Tämän jälkeen odottivat maatilan työt kotitilalla.

Reinon nuoruusvuodet eivät olleet huolettomia. Talvisota syttyi jo samana vuonna kansakoulun päättymisen jälkeen. Vaikka Reino ei vielä ollut tarpeeksi vanha rintamalle, kaikki hänen veljensä lähtivät sotimaan. Reino liittyi suojeluskuntaan ja toimi siellä vuosina 1939-1942.

Tammikuussa 1942, juuri täytettyään 19 vuotta, Reino astui sotapalvelukseen jatkosodassa. Hänen palvelusaikansa kesti yli kaksi ja puoli vuotta. Sodan aikana Reino toimi lääkintämiehenä, ja hänet kotiutettiin marraskuussa 1944.

Kuva kirjasta Kotiseutuni, Pohjois-Pohjanmaa

Kuva vuodelta 2020

Yli-Iin kirkonkylällä eli keskustassa sijaitsi Osuusliike Turvan myymälä. Myymälän yhteydessä oli kahvila, jonka myyjätär jäi pysyvästi Reinon mieleen.

Rauha-mummo kuvassa oikealla

Lokakuussa 1945 Reino ja Rauha menivät naimisiin. 

Perhe kasvoi kahdeksalla lapsella, joista yksi kuoli vauvana.

Reino-pappa elätti perhettään kirvesmiehenä sekä maanviljelyksellä, karjanpidolla ja savottatöillä. Myöhemmin hän teki pitkän uran Pohjolan Voima Oy:llä Iijoen voimalaitosten rakennustöissä vuosina 1959-1970.

Reino oli urheilullinen ja kannusti lapsiakin liikkumaan. Mummoni muisteli, kuinka kylän lapset tulivat Hirvelään hiihtämään kilpaa. Joskus ajanottokellokin saattoi unohtua pois päältä, mutta se ei ollut niin nuukaa. Jokainen osallistuja sai aina palkinnon.

Pappa oli ystävällinen kaikille kulkijoille ja yösija löytyi Hirvelästä niin kuin isänsä Fransin aikanakin.

1970-luvulla mummolle ja papalle alkoi syntymään lastenlapsia. Pikkuhiljaa karjanpito loppui ja eläkepäivät lähenivät.

Vapaa-aikaansa Reino käytti urheillen, kalastaen ja metsästäen. Pappa toimi myös Kollajanseudun väestönsuojelutehtävissä sekä koulun johtokunnassa.

Omista muistoistani Reino-papasta nousee esiin kuva rauhallisesta ja lempeästä miehestä. Muistan hänet usein pihalla odottamassa Pike-koiran kanssa, kun tulimme mummolaan.

Yksi muisto minulla on pikkupuolen pirtistä. Papalla oli rasia, jossa oli sätkäntekovehkeet. Oli niin hienoa katsella, kun pappa käytti savukkeenkäärijää ja asetteli valmiit sätkät tarkasti hienoon savukerasiaan.

Pappa kehotti minua välttämään tupakanpolttoa, ja olenkin noudattanut tuota ohjetta.

Syksyllä 1988 pappa oli juuri syönyt vatsan täyteen ruokaa. Ruoka oli ollut todella hyvää ja hän pyysi saada lisää. Ruuan syötyä papan sydän petti 65-vuotiaana. Pappaa kaipaamaan jäivät puoliso, seitsemän lasta ja yhdeksän lastenlasta sekä laaja sukulais- ja tuttavapiiri.

Papan kuoleman jälkeen lähetin mummolleni kirjeen, jonka löysin Hirvelän papereiden joukosta.