Hirvelän kotimuseon aarteita - Feuerhand Nr. 323

 

Taidan toistaa hieman itseäni kahden viikon takaisesta, mutta koska tulin hankkineeksi reilusti uutta sydänlankaa ja lamppuöljyä, päätin puhdistaa toisenkin Hirvelän kotimuseon myrskylyhdyistä ja testata sen toimivuutta.

Kattoparruilla roikkuvista vaihtoehdoista valikoitui tällä kertaa Feuerhand Nr. 323. 

Lyhty vaikutti olevan täysin ehjä, ja siinäkin oli onneksi lasi tallella.

Ryhdyin huoltotöihin samalla kaavalla kuin edellisenkin lyhdyn kohdalla: purin osat ja puhdistin ne hammasharjalla (sekä CRC:llä). Tässä mallissa lasin sai kokonaan irti, mikä helpotti puhdistamista huomattavasti.

Huollon päätteeksi vaihdoin uuden sydänlangan, kokosin lyhdyn ja täytin säiliön öljyllä.

Jälleen kerran vanha myrskylyhty heräsi henkiin ja alkoi loistaa pimeässä illassa heti sytytyksen jälkeen.

Feuerhand on arvostettu saksalainen myrskylyhtymerkki. Saksalaisen keskustelufoorumin (www.pelam-forum.de) mukaan mallia 323 on valmistettu vuosina 1926-1939. Harrastajien keskusteluja selailemalla selvisi, että Hirvelän yksilö ajoittuu vuosien 1931-1939 välille. Tämän paljastaa lyhdyn kampinostin: vanhemmissa malleissa nostimen kampi on suora, kun taas tässä mallissa se on mutkainen - muutos, joka tehtiin vuoden 1931 jälkeen.

Keskusteluja lukiessani ja kuvia tutkiessani tein mielenkiintoisen havainnon: lyhdyn lasi ei olekaan alkuperäinen Feuerhand-lasi. Alkuperäisessä lasissa merkinnät olisivat erilaiset, mutta tässä yksilössä lasia koristaa kohokuvioinen lepakko ja sen alla numero 7.

Ratkaisu arvoitukseen löytyi pian. Alkuperäinen lasi on jossain vaiheessa rikkoutunut, ja se on korvattu vastaavan kokoisella kilpailijan valmistamalla varaosalla. Saksalainen Stübgen & Co valmisti korkealaatuisia myrskylyhtyjä, joiden tunnuksena oli Fledermaus eli lepakko (englanniksi BAT). Lepakko-kuvion alla oleva numero 7 viittaa lasin kokoon, joka vastaa tällaista normaalikokoista myrskylyhtyä.

Lasi on joka tapauksessa täysin ehjä ja mahdollisesti jopa vanhempi kuin itse lyhty. Foorumitietojen mukaan tällainen yksinkertaisella lepakko-kohokuvioinnilla varustettu lasi saattaa olla peräisin jopa ajalta ennen vuotta 1918.

Tämä hieno vanha myrskylyhty on edelleen täysin toimiva kapistus, ja se onkin ollut suurena apuna Hirvelän pimeän pirtin valaisemisessa. Harvinainen kampinostinmalli yhdistettynä vielä vanhempaan lepakko-lasiin on erinomainen esimerkki siitä, miten laadukkaita työkaluja huollettiin ja pidettiin käytössä vuosikymmenestä toiseen.

Hauskana yksityiskohtana lyhdyssä on vielä vihreitä maaliroiskeita - todennäköisesti samasta maalista, jolla keittiön kalusteet on aikoinaan maalattu. Lyhty on siis selvästi valaissut tietä myös entisajan maalarille.

Myrskylyhty

 

Hirvelän kotimuseossa on paljon erilaisia esineitä, ja välillä otan jonkun niistä tarkempaan esittelyyn.

Tänään vuorossa on Meva-merkkinen myrskylyhty, malliltaan 863. Lyhty on ehyt, mutta hieman ruosteinen - juuri sellainen, jonka patina kertoo eletyistä vuosikymmenistä.

Lyhty on roikkunut muiden kaltaistensa joukossa Hirvelän isossa pirtissä. Sen viimeisintä käyttöaikaa ei ole tiedossa.

Meva on Tšekkoslovakiassa vuonna 1898 perustettu metallituoteteollisuuden yhtiö. Lyhtyjä sen katalogeissa mainitaan vuodesta 1920 alkaen, ja toisen maailmansodan jälkeen kerosiinilamppujen tuotanto lisääntyi merkittävästi. Muita Mevan tuotteita olivat muun muassa tynnyrit, jäteastiat ja kylpyammeet.

Yrityksen tavaramerkkinä olivat kolme ristikkäistä soihtua. Tässä myrskylyhdyssä ne löytyvät öljysäiliön korkista.

Finna.fi-sivustolta löytyy samanlainen lyhty, ja sen tietojen perusteella tämäkin yksilö on valmistettu vuosien 1940-1959 välillä.

Tarkoituksena ei ole entisöidä lyhtyä, vaan puhdistaa se liasta ja kokeilla, saisinko sen jälleen toimimaan. Lyhty on nimittäin kaikin puolin ehyt, lasikupu mukaan lukien, mikä on aika harvinaista.

Puhdistan lyhdyn sievästi hammasharjalla ja rievulla, poistaen irtolian. Lasikuvun annan olla hetken aikaa miedossa tiskiainevedessä ilman sen kummenpaa hankaamista. Irrotan vanhan sydänlangan, joka on jo tehnyt tehtävänsä ajat sitten.

Ostoksilla lähi-Prismassa mukaani tarttuu paketti uutta sydänlankaa sekä lamppuöljyä.

Aluksi sydänlanka ei meinaa millään mennä polttimon läpi. Alan jo tuskastuneena katsella uutta poltinta vaihtoehtona, mutta onneksi puoliso tulee hätiin. Polttimossa oleva vipu, joka pyörittää sydänlankaa ohjaavia hammasrattaita, kyllä toimii, mutta polttimon pää on ilmeisesti niin karstainen, ettei lanka mahdu siitä läpi. Puoliso puhdistaa osan, ja pian lanka saadaan rullaamaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Seuraavaksi kasaan lyhdyn jälleen kerran ja kaadan lamppuöljyä säiliöön. Odotettuani hetken, tarkistan, ettei säiliö vuoda mistään, ja olen valmis sytyttämään myrskylyhdyn.

Varovaisuuden vuoksi lyhty viedään ulos.

 

Nostan lasikuvun ylös omalla vivullaan ja sytytän lyhdyn. Myrskylyhty syttyy heti ja alkaa loimuta kauniisti pimenevässä illassa. Lasken kuvun takaisin paikoilleen ja jään hetkeksi katselemaan liekin tasaista valoa.

Näin saatiin henkiin taas yksi Hirvelän esine.