Isopuoli 100 vuotta (1922-2022)

 

Nyt on pirttikin saatu siivottua. Pirtin tuplaikkunat poistettiin ja ikkunoiden välit putsattiin. Aino kerkesi vielä maalata ikkunoita kertaalleen.

Pirtin vanhat matot on pesty varovasti, verhot silitetty ja laitettu takaisin paikoilleen.

Talo on valmis ottamaan vieraat vastaan!

 

Lainaus Museoviraston kohdeinventoinnista vuodelta 1997: Alkuperäisimmässä asussaan Hirvelän pihapiirissä on Frans R:n vuonna 1922 rakennuttama asuinrakennus. Talon hirsiä alettiin salvota vuonna 1919, kirvesmiehenä toimi Jussi T. Talo käsitti aluksi vain nykyisen pirttipäädyn ja keittiön kohdan, perällä olevat kaksi kamaria olivat kehikkona kymmenisen vuotta ennen valmiiksi rakentamista. - - - 

Rakennuksen sisustus on säilytetty mahdollisimman alkuperäisessä asussaan ja huoneissa on esillä runsaasti vanhoihin elinkeinoihin ja puhdetöihin liittyvää esineistöä. Rakennus onkin mm. koululais- ja eläkeläisryhmien suosittu tutustumiskohde.

Maanviljelyksen lisäksi lohenkalastus, metsästys ja talvisin metsäsavotalla käynti olivat tärkeitä elinkeinoja. Talo toimi myös majapaikkana ja eräänlaisena epävirallisena kestikievarina kesäisin uittomiehille ja talvisin metsäsavottalaisille. Kulkijoita oli aikanaan paljon, sillä pitkän aikaa maantie päättyi Hirvelän kohdalle joen toimiessa pääkulkuväylänä.

Vuonna 2015 uudistetussa kohdeinventoinnissa Hirvelä on arvotettu maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi:

Hirvelä on hieno esimerkki Iijokivarren talonpoikaisesta rakentamisperinteestä. Pihapiiri sijaitsee komealla paikalla rantatöyräällä. - - -    - - -   Hirvelän pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Rakennuksista vanhempi on rakennettu 1900-luvun vaihteessa, mutta se on nykyään 1900-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevassa asussa. Rakennus on toiminut jääkärietappina vuosina 1915-1917.

Uudempi, vuonna 1922 rakennettu ja 1930-luvulla laajennettu asuinrakennus on säilynyt perinteisessä asussaan. Rakennuksessa on kotimuseo ja paljon vanhaa esineistöä. Rakennuksessa on Yli-Iin seudulle tyypilinen korkea kuisti. - - -   - - -

Pirtissä järjestettiin erilaisia tapahtumia, mm. seuroja ja laulajaisia kylän väelle tai kastettiin useita lapsia kerralla papin käydessä paikalla. Pirtissä järjestettiin myös maatalousnaisten kutomakursseja, ja tuolloin siellä oli parhaimmillaan kahdettoista kangaspuut yhtä aikaa.

Isopuoli oli asuttuna pääasiallisesti vuodesta 1922 vuoteen 1977. Talon rakennuttaja Frans ja vaimonsa Matilda asuivat talossa kuolemaansa saakka (1957 ja 1960). Tämän jälkeen talossa oli useita vuokralaisia erityisesti Iijoen voimalaitosten rakentamisen aikaan. Isosetä Niilo asui omassa kamarissaan vuoteen 1977 saakka. Kesäasuntona isopuoli oli vielä 1990-luvulla.

Isonpuolen lisäksi olemme saaneet kuntoon myös muita rakennuksia, joten niitäkin voi käydä vilkaisemassa.

Isonpuolen päädyssä on maakellari. Kellarissa on vuosilukuja 1919, 1926 ja 1943. Kellari on siis ollut olemassa jo isonpuolen rakentamisen aikaan.

Vanhassa aitassa (vuosiluku 1873) on esillä erilaisia pahkatöitä ja muita tilalta löytyneitä puuesineitä.

Puohissa ja vanhassa navetassa on kalastus- ja hevosesineitä sekä sekalaista vanhaa maataloustavaraa.

Pikkupuolelta voi hakea kupin kahvia ja palan pullaa. Siellä on myös wc-tilat.

Isollapuolen on vuosikymmeniä ollut vieraskirja. Vieraskirja alkoi kesästä 1990 ja kävijöitä oli paljon aina vuoteen 2008. Tämän jälkeen merkinnät kuitenkin harvenivat vuosi vuodelta päättyen juhannukseen 2013.

Nyt alkaa uusi aikakausi ja uusi vieraskirja. Hirvelän kotimuseo jatkaa vuosien tauon jälkeen pienimuotoista toimintaa. Ensimmäisenä tapahtumana siis avoimien ovien viikko 18-24.7.

Aikanaan eräässä lehtihaastattelussa Frans R. kertoi olevansa ylpeä saavutuksistaan, erityisesti komeasta talostaan. Luulen, että isopappa Frans olisi nyt ylpeä jälkipolvestaan joka haluaa pitää talosta hyvää huolta vielä sadankin vuoden jälkeen.

Iso remmi päällä

 

Kesäkuun lopuksi lähdimme vanhempieni kanssa kolmeksi päiväksi työn touhuun Yli-Iihin. Tarkoitus oli työskennellä tehokkaasti, jotta saisimme mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon ennen avoimien ovien viikkoa.

Keli oli helteinen, joka päivä jopa yli 30°C. Isollapuolen oli onneksi mukavan viileää, maakellarissa vielä viileämpää ja Iijoessa uskalsin vihdoin heittää talviturkin menemään. Kylläpä virkisti!

Pikkupuolella kamarin lattia sai toisen maalikerroksen. Sen jälkeen olikin aika sisustaa kamari.

Pikkupuolen stailaus alakerran osalta on nyt suurelta osin valmis. Maalaamatta on enää vanha eteinen.

Pikkupuolen vintti täytyy jossain vaiheessa siivota. Vintissä on yksi kamari ja avointa tilaa, joissa voi tarvittaessa nukkua muutama henkilö.

Isollapuolen Niilon kamari saatiin vihdoin valmiiksi. Hirsiseinät on puhtaat, listat on paikoillaan, ikkunoiden sisäpuolet ja lattia on maalattu ja koko huone on sisustettu.

Siivosimme jälleen kerran myös muita kamareita ja keittiötä, koska pölyä oli ehtinyt kertyä nurkkiin purkamistöiden vuoksi. Saimme myös tavarat oikeille paikoilleen, joten mikään kamari ei enää ole tavararöykkiöiden peittämä.

Siivoamatta on enää pirtti. Sielläkin järjestelemme vielä paikkoja ennen h-hetkeä.

Huhkin kolmen päivän aikana myös vanhan navetan ja puohin kimpussa. Niissäkin riitti vielä lakaistavaa ja imuroitavaa. Työ kannatti, tilat alkavat olla nyt esittelykunnossa. Navetassa on esillä mm kalastusvälineitä ja hevostarvikkeita. Puohissa on sekalaista vanhaa esineistöä.

Vanha navetta on (oli) pimeä. Tuskailin sitä, miten navettaan saataisiin valoa, koska siellä ei ole minkäänlaista valonlähdettä.

Onneksi puolisoni tuli jälleen apuun sekä suunnittelussa että käytännössä. Kävimme sunnuntaina asentamassa navettaan valaistusta ja siitä tuli kyllä hyvä!

Kesäkuun kuulumisia

 

Kesäkuu on jo lopuillaan. Tässä kuussa vanhemmat ovat laittaneet kuntoon pikkupuolta ja isollapuolen Niilon kamaria. Minä olen toiminut sekatyöläisenä monenlaisissa hommissa ruohonleikkuusta mökin huussin siivoukseen. Kesäisin vuokraamme tilan läheisyydessä olevaa mökkiä, joten tekemistä riittää.

Pikkupuolen pirtin ja kamarin seinät on maalattu. Kamarin yhdelle seinälle on laitettu tapetti. Ikkunat on maalattu sisäpuolelta ja ikkunoihin on asennettu pimennysverhot. Pirtin lattialistat ja kamarin lattia on maalattu.

 

Toiveeni vanhoista lattialankuista pirtin lattialla ei toteutunut tälläkään kertaa. Onneksi en aloittanut lattian purkua samalla innolla kuin Niilon kamarissa aikanaan. Pirtin lattiana on hyvin paksu levy ja sitä ei kannata alkaa purkamaan pois. Ehkä vaihdamme joskus levyn päällä olevan muovimaton uuteen.

Pikkupuolen pirtti on sisustettu talosta löytyneillä huonekaluilla. Mielenkiintoisin esine on vanha piironki. Piironki oli vuosikymmeniä isonpuolen postikamarissa kunnes 1990-luvulla se kunnostettiin ja maalattiin. Sen jälkeen piironkia on säilytetty lämpimässä pikkupuolella. Piirongin päällä on piianpeili joka ei todennäköisesti ole samaa sarjaa piirongin kanssa. 

Pirtin puusohva kunnostettiin yhtäaikaa piirongin kanssa.

Piirongin takana on vuosilukuja ja entisen omistajan? nimi. Vanhin vuosiluku on 1859. Harmi, kun kukaan ei enää tunne piirongin tarinaa ja sitä, miten se on päätynyt tilalle.

 

Niilon kamarin purkutyöt on vihdoin saatu päätökseen. Kamari olikin paljon työläämpi mitä olimme osanneet ajatella. Seinälevyjen vuoksi ikkunoiden ja ovien karmit sekä kattolistat täytyi käyttää irti. Ja niiden tuli pysyä ehyinä. Lattiaa täytyi korjailla vielä lisää, jotta lattian ja seinän väliin ei jäisi kovin suurta rakoa. 

Nyt karmit ja listat on paikoillaan. Seinille ei tarvitse tehdä muuta, kun poistaa levyjen alla olleet tapetin jämät. Vanhat hirret saavat jäädä tässäkin kamarissa esille. Lattia täytyy vielä maalata, siihen on maali jo valmiina.

Kaksiovinen kaappi jää paikoilleen, koska tarvitsemme kamarissa kaappitilaa. Kamariin tulee myös jääkaappi, joten se on sekoitus historiaa ja nykyaikaa.

Olemme alkaneet hankkimaan tarvikkeita myös tulevaa avoimien ovien viikkoa varten. Avoimet ovet ovat 18. - 24.7. Tapahtumasta kirjoitan myöhemmin lisää blogissa.

Isopapan lapsuuden perhe

 

Brita oli kotoisin Haukiputaalta ja Juho Etelä-Iistä. Avioitumisen (16.4.1875) jälkeen Brita muutti asumaan Juhon kotitaloon. Kaksi vanhinta lasta, Liisa ja Frans, syntyivät siellä.

Myöhemmin perhe muutti Etelä-Iissä eri taloon, jossa nuorin lapsi Maria syntyi.

Juho toimi ammatikseen Siuruan sahalla (1881-1891) metsien ostajana. Aikaisemmin hän oli toiminut suurliikemies Hägqvistillä apulaisena mm. lohen suolaajana.

Marraskuussa 1892 perhe muutti Pudasjärvelle (nyk. Yli-Ii) Kollajan kylään tilalle, josta blogi kertoo.

Vuoden 1892 jälkeen Juho toimi kauppiaana. Isonpuolen postikamarin pöydällä on kaksi Juhon myyntikirjaa vuoden 1900 vaiheilta.

Juho oli myös maanviljelijä. Isonpuolen pirtissä on taulu, jossa Oulun läänin talousseura kutsuu maanviljelijä Juhon maksavaksi jäseneksi heinäkuussa 1898.

Britalla ja Juholla oli kolme lasta: Liisa (10.3.1876), Frans (12.12.1877) ja Maria (21.9.1880). Perheen tytöt ehtivät asua tilalla joitain vuosia ennen naimisiinmenoa.

Liisa oli 22-vuotias, kun hän avioitui naapuritilan vanhimman pojan kanssa 3.12.1898. He muuttivat asumaan miehen kotitilalle.

Pariskunnalle syntyi poika Väinö. Hän oli ainoa lapsi.Väinö kuoli viiden ja puolen vuoden ikäisenä keuhkotautiin. Samaan tautiin oli Liisa kuollut jo puolta vuotta aiemmin vuonna 1904 vain 28-vuotiaana. Tämän perheen tarina päättyi lyhyeen.

Liisan puoliso meni myöhemmin uudelleen naimisiin.

2.8.1902 vihittiin perheen nuorempi tytär Maria. Marian ja Liisan miehet olivat veljeksiä eli Mariakin meni naimisiin naapurin pojan kanssa. Vuonna 1899 Marian mies Juho oli myynyt veljillensä oman osuutensa kotitilastaan, joten Maria ja Juho asuivat Juhon kotitilalla huonemiehinä eli vuokralaisina ennen kuin muuttivat omaan kotiin muutaman kilometrin päähän.

Sisarukset Maria ja Liisa asuivat samassa pihapiirissä noin kaksi vuotta ennen kuin Liisa kuoli.

Vuoden 1905 henkikirjassa Maria ja Juho eivät asuneet enää Juhon kotitilalla vaan he olivat muuttaneet kruununtorppareiksi niemeen muutaman kilometrin päähän lähelle Kälkäjänkoskea.

Maria ja Juho saivat kahdeksan lasta, 3 tyttöä ja 5 poikaa. Kolme pojista kuoli nuorina. Yksi poika kuoli sodassa ja hänet on haudattu Yli-Iin sankarihautausmaalle. Nuorin tytöistä meni naimisiin oulunsalolaisen miehen kanssa ja heidän kotitila on lähellä minun kotiani.

Keskimmäinen tytär Maria avioitui yli-iiläisen miehen kanssa. Mies kuitenkin kuoli sodassa. Maria meni uudelleen naimisiin ja tästä avioliitosta syntyneen tyttären kanssa olen voinut olla puhelinyhteydessä.

Isopapan sisar Maria kuoli 42-vuoden ikäisenä 9.2.1923. Hän oli edellisenä päivänä synnyttänyt viimeisen lapsensa.

Isoisopappa ja -mummu joutuivat kohtaamaan molempien tyttöjensä kuoleman. 

Brita kuoli vuonna 1928 ja Juho kolme vuotta myöhemmin vuonna 1931.

Marian leski Juho ei mennyt uudestaan naimisiin. Heidän vanhin tytär muutti perheineen isänsä luokse ja jatkoi tilan pitoa.

Kuva kirjasta Kotini ja juureni. Kuva on Marian ja Juhon kotitilan rannasta

Voimalaitosten rakentamisen aikaan perheen täytyi jättää kotinsa. Uusi koti löytyi noin 10 kilometrin päästä. Tila on vielä nykyäänkin saman suvun hallussa.

Tässä oli pieni katsaus isopapan perheen elämään. Isopapan elämästä teen oman postauksen myöhemmin.