Kesän 2024 tapahtumat

 

Tässä yhteydessä ennen pitkän ja pimeän talven tuloa on mukava muistella viime kesän tapahtumia lyhyesti.

Kesän aloitti vanhojen koululaulujen yhteislaulutapahtuma. Idea tähän tuli jo marraskuussa 2022 Ainon serkulta. Innostuin ideasta heti! Tämä pidetty sukulaismies kuitenkin menehtyi ennen idean toteutusta. 

Hänellä oli inspiroiva suhtautuminen elämään. Häneltä sain myös arvokkaita videotallenteita Hirvelästä ja sen asukkaista sekä omakohtaisia muistoja lapsuudesta. Hänen kauttaan pääsin tutustumaan uusiin sukulaisiin, jotka taas jakoivat omia muistojaan Hirvelästä. 

Tästä kaikesta olin ja olen hyvin kiitollinen!

Hirvelän pirtti oli tupaten täynnä innokkaita laulajia vauvasta vaariin. Väliajalla munkit ja kampanisut tekivät kauppansa ja saimme runsaasti positiivista palautetta tapahtuman järjestämisestä.

Ensimmäinen avoimien ovien päivä oli Yli-Iin pitäjäpäivien yhteydessä 6. heinäkuuta. "Viralliset" avoimet ovet olivat heinäkuun loppupuolella 19-21.7.

On hienoa, että Maarit-sisko on päässyt näinä kolmena vuotena auttamaan järjestelyissä välimatkasta huolimatta. Hänen käsissään syntyy tapahtuman kukkakoristeet ja kranssit sekä tänä vuonna superkauniit hiuskoristeet Ainolle ja meille tytöille.

 

 

Kesäkauden päätti Iin eläkkeensaajien vierailu kotimuseossa syyskuun alussa. Bussilastillinen iloisia retkiläisiä vietti mukavan päivän Hirvelässä. Tarjolla oli yhteislaulua, museossa kiertelyä ja pullakahvit museopirtissä. Ennen lähtöä vierailijat nauttivat vielä omat eväät uudella nuotiopaikalla.

Retkestä oli juttu Eläkkeensaajien uusimmassa lehdessä 5/2024. Laitan sen tähän kuvana. Lupa julkaisuun on lehdeltä.

Ensi kesänä Hirvelän kotimuseo on jälleen auki ja joitakin tapahtumia tullaan järjestämään, kuten esimerkiksi vanhojen koululaulujen yhteislaulua. Niistä lähemmin sitten ensi vuoden puolella. 

Halua ja ideoita olisi vaikka miten paljon, mutta realiteetit tulevat vastaan, kun teemme tätä hommaa niin pienellä perhepiirillä. Kuitenkin suurella sydämellä!

Video Fransin ja Matildan elämästä

 

Minun piti tehdä opiskeluihin liittyen taideprojekti. Tein sen omien isovanhempien kuvista. Heidän hääpäivästä tuli kuluneeksi 79 vuotta 7. lokakuuta. 

Innostuin samaa pohjaa käyttämään tässä videossa, jossa on kuvia isoisovanhempien eli Fransin ja Matildan elämän varrelta.

Alkuperäiset kuvat ovat mustavalkoisia ja olen niitä tekoälyn avulla väritellyt.

Videon musiikkina on Koivuvalssi/Koivu-valssi. Halusin soittaa sen viululla, jota olen nyt muutaman viikon ehtinyt harjoitella aloitettuani soittamisen uudestaan tänä syksynä.

Mummoni piti laulusta hyvin paljon. Lauloin sitä usein lapsena alkukuvassa näkyvässä kiikussa ison koivun katveessa yksin tai siskon kanssa. Lauloin sitä myös mummolleni, kun hän oli jo hoivakodissa. Ja Koivuvalssin lauloimme siskon kanssa mummoni muistotilaisuudessa Hirvelän pirtissä kesällä 2021.

Mutta tämän videon kuvat kertovat isopappani Fransin ja isomummoni Matildan elämästä.

Pirtin uusi pöytä

 

Aikalailla tarkalleen kolme vuotta meni kunnes löydettiin pirttiin pöytä. Aikaisempi pirtinpöytä vietiin pois kolme vuotta sitten syyskuussa 2021 ja siitä alkaen meillä on ollut enemmän ja vähemmän hakusessa vanha pitkä pirtinpöytä.

Tilanne oli hauska siinä mielessä, että oli syyskuinen perjantaiaamu. Join aamukahvia oman keittiön pöydän ääressä ja selailin tori.fi:tä löytääkseni itselleni pienen ja kapean pöydän. Jostain syystä hakutuloksiin tuli sitten iso ja leveä vanha pirtinpöytä. Laitoin heti Ainolle viestiä, kun en siihen aikaan kehdannut vielä soittaa. Pian Ainolta tuli vastaus, ostetaan se!

Minulla oli sopivasti vapaata ja vanhemmat ovat eläkeläisiä niin ei muuta, kun auto ja kärry kohti Vaalaa.

Vaalassa meitä odotti ihana pöytä! Pakattiin se kyytiin ja muutama päivä myöhemmin vanhemmat kuskasivat sen Hirvelän pirttiin.

Minä kävin katsomassa tarkemmin tuota ihanuutta viime perjantaina.

Entisestä pöydästä on harmittavan vähän kuvia, mutta se on hyvin samantyylinen. Seuraavat kuvat on entisestä vanhasta pöydästä. Pöytäliinasta näkee, että pöytälevy on pienempi kuin nykyinen pöytä, vaikka liina sopiikin todella hyvin nykyiseenkin pöytään.

Nykyinen pöytä on leveydeltään 273 cm, syvyydeltä 73 cm ja korkeudelta 80 cm. Sen kansi on irtonainen ja kääntöpuolella on leivontapuoli. Jalkaosa on melkein identtinen entisen kanssa.

Seuraavat kuvat ovat nykyisestä pöydästä.

Pöytälevy on tehty kolmesta leveästä lankusta (24-24,5 cm) jotka ovat 3,5 cm paksuja.

Pöytä sopii täydellisesti pirtin kalustukseen!

Tarkistin otsalampun kanssa kaikki mahdolliset paikat pöydästä, mutta en löytänyt mistään vuosilukua. Pöydän myyjä kertoi, että he olivat ostaneet tilan ja entinen tilanomistaja oli jättänyt heille paljon kalusteita, mm tämän pöydän.

Tämä Vaalalainen tila löytyy Pohjois-Pohjanmaan rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnista vuodelta 2015. Inventoinnissa kerrotaan asuinrakennuksen olevan 1800-luvun loppupuolelta. Pöytä voi siis olla hyvin vanha.

Miksi me ei olla aikaisemmin löydetty sopivaa pöytää? Yksi syy on hinta. Vanhoista pitkistä pirtinpöydistä pyydetään helposti monta sataa euroa, jopa yli tuhatta euroa.

Tämä pöytä maksoi 250e, eikä tullut mieleenkään tingata. Pöytä saatiin aikalailla niillä rahoilla, mitä jäätiin plussalle kesän kahvituksista.

Pöytä oli löytö ja sai hyvän kodin!

Ensimmäinen vierailijaryhmä

 

Silloin kun mummoni vielä eli ja asui Hirvelän tilalla oli Isopuoli suosittu koululais- ja eläkeläisryhmien vierailukohde. Vanha vieraskirja on täynnä näitä muistoja.

Siksipä oli hienoa, kun eräs ryhmä lähestyi Ainoa ja kysyi mahdollisuutta tulla vierailemaan museoon. Se sopi, tottakai!

Syyskuun alku oli vielä hyvä ajankohta vierailulle. Toki Isopuoli alkaa syksyn myötä viilenemään ja mitään lämmitystähän siellä ei ole, joten säänmukainen pukeutuminen on ehdoton.

Mietimme vierailulle rungon valmiiksi jota voimme käyttää sitten vastaisuudessakin.

Aluksi ryhmän on hyvä kokoontua pirttiin. Laitoimme sinne penkit valmiiksi reilulle 30 henkilölle. 

Pirtissä toivotamme vieraat tervetulleeksi ja kerromme talosta sekä vierailun kulusta.

Kesäkuun yhteislaulutapahtuman innoittamana ajattelimme isän kanssa laulattaa vierailla kaksi yhteislaulua. Se johti siihen, että päätin aloittaa taas viulunsoiton.

Olen lapsena - teini-ikäisenä soittanut useamman vuoden viulua, mutta sen jälkeen viulu on roikkunut seinäkoristeena lähemmäs 30 vuotta. Otin viulun seinältä, vaihdoin siihen kielet ja aloin soittamaan. Ehdin harjoitella noin viikon verran ennen aikuisiän "ensiesiintymistä".

Olin todella yllättynyt siitä, kuinka soitto palautui mieleen niin nopeasti. Ja kyllä Isonpuolen akustiikka on hieno. Se antaa paljon anteeksi vajavaiselle soittotaidolle. 

Pirtissä on aivan mahtava soittaa ja laulaa!

Toiveissa onkin järjestää enemmän musiikkipitoisempia tapahtumia Hirvelän pirtissä.

Tervetulotoivotusten ja yhteislaulun jälkeen vieraat saivat vapaasti kierrellä museotalossa sekä vanhassa navetassa ja aitassa. Aino kertoili talosta pienemmille ryhmille.

Kahvit oli katettu Isonpuolen keittiöön. Tarjolla oli munkkeja ja kampanisuja. Kampanisut oli suositumpi kahvileipä, joten ajattelimme vastaisuudessa alkaa tarjoamaan vain kampanisuja. Ne on oikein sopivia (ja maukkaita) vanhanajan kahvileipiä tähän miljööseen. Ja onhan ne vieläpä peräpohjalaisia leivonnaisia.

Tämän jälkeen ryhmä evästi vielä uudella nuotiopaikalla. Nuotioon ei tullut laitettua tulia, mutta viihtyisä paikka se oli silti.

Vastaisuudessa siinä voi hyvin paistaa makkaraa yhtenä ohjelmanumerona.

Vierailu oli kaikinpuolin mukava. Jatkossakin otamme mielellämme vastaan ryhmiä.

Ohjelmassa voi olla museokiertelyn lisäksi yhteislaulua, kahvittelua ja makkaranpaistoa. Ja pihapelejäkin löytyy.