Myrskylyhty

 

Hirvelän kotimuseossa on paljon erilaisia esineitä, ja välillä otan jonkun niistä tarkempaan esittelyyn.

Tänään vuorossa on Meva-merkkinen myrskylyhty, malliltaan 863. Lyhty on ehyt, mutta hieman ruosteinen - juuri sellainen, jonka patina kertoo eletyistä vuosikymmenistä.

Lyhty on roikkunut muiden kaltaistensa joukossa Hirvelän isossa pirtissä. Sen viimeisintä käyttöaikaa ei ole tiedossa.

Meva on Tšekkoslovakiassa vuonna 1898 perustettu metallituoteteollisuuden yhtiö. Lyhtyjä sen katalogeissa mainitaan vuodesta 1920 alkaen, ja toisen maailmansodan jälkeen kerosiinilamppujen tuotanto lisääntyi merkittävästi. Muita Mevan tuotteita olivat muun muassa tynnyrit, jäteastiat ja kylpyammeet.

Yrityksen tavaramerkkinä olivat kolme ristikkäistä soihtua. Tässä myrskylyhdyssä ne löytyvät öljysäiliön korkista.

Finna.fi-sivustolta löytyy samanlainen lyhty, ja sen tietojen perusteella tämäkin yksilö on valmistettu vuosien 1940-1959 välillä.

Tarkoituksena ei ole entisöidä lyhtyä, vaan puhdistaa se liasta ja kokeilla, saisinko sen jälleen toimimaan. Lyhty on nimittäin kaikin puolin ehyt, lasikupu mukaan lukien, mikä on aika harvinaista.

Puhdistan lyhdyn sievästi hammasharjalla ja rievulla, poistaen irtolian. Lasikuvun annan olla hetken aikaa miedossa tiskiainevedessä ilman sen kummenpaa hankaamista. Irrotan vanhan sydänlangan, joka on jo tehnyt tehtävänsä ajat sitten.

Ostoksilla lähi-Prismassa mukaani tarttuu paketti uutta sydänlankaa sekä lamppuöljyä.

Aluksi sydänlanka ei meinaa millään mennä polttimon läpi. Alan jo tuskastuneena katsella uutta poltinta vaihtoehtona, mutta onneksi puoliso tulee hätiin. Polttimossa oleva vipu, joka pyörittää sydänlankaa ohjaavia hammasrattaita, kyllä toimii, mutta polttimon pää on ilmeisesti niin karstainen, ettei lanka mahdu siitä läpi. Puoliso puhdistaa osan, ja pian lanka saadaan rullaamaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Seuraavaksi kasaan lyhdyn jälleen kerran ja kaadan lamppuöljyä säiliöön. Odotettuani hetken, tarkistan, ettei säiliö vuoda mistään, ja olen valmis sytyttämään myrskylyhdyn.

Varovaisuuden vuoksi lyhty viedään ulos.

 

Nostan lasikuvun ylös omalla vivullaan ja sytytän lyhdyn. Myrskylyhty syttyy heti ja alkaa loimuta kauniisti pimenevässä illassa. Lasken kuvun takaisin paikoilleen ja jään hetkeksi katselemaan liekin tasaista valoa.

Näin saatiin henkiin taas yksi Hirvelän esine.

Kulttuurivuosi 2026

 

Vuosi 2026 on lähtenyt käyntiin, ja Oululle sekä ympäristökunnille se merkitsee juhlahumua koko vuodelle. Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Viikonloppuna Oulun keskustassa vietettiin kulttuurivuoden avajaisia, ja olin itsekin puolisoni kanssa  paikan päällä aistimassa tunnelmia.

Perjantaina kävimme kuuntelemassa 96-vuotiaan harmonikkataiteilijan Veikko Ahvenaisen konsertin. Uskomatonta, miten hänen ikäisenään sorminäppäryys on yhä taiturimaista ja kunto kestää leikiten 60 minuutin konsertin.

Itsellänikin on lahjaksi saatu haitari odottelemassa, että joskus vielä säestän sillä yhteislauluja Hirvelässä.

Lauantaina ohjelmassa oli kansanmusiikkia. Ensin kuuntelimme kansanmusiikin jameja ja myöhemmin seurasimme yhteistansseja torilla. Vetäjillä oli yllään kauniita kansallispukuja.

Tulipa myös maisteltua torin ruoka- ja herkkukojujen tarjontaa sekä ihasteltua eri puolilla toria palaneita jätkänkynttilöitä ja nuotioita sekä hienoja valoteoksia.

Miten kulttuuri näkyy ja on näkynyt Hirvelässä?

Hirvelässä on eletty vuosikymmeniä perinteistä maaseutukulttuuria, joka on näkynyt ihmisten elämässä ja vahvassa yhteydessä luontoon. Yhteisöllisyys on ilmennyt tiiviinä naapuruussuhteina ja talkoohenkenä. Työt ovat jakautuneet vuodenaikojen kierron mukaan.

Perinteitä on pidetty yllä muun muassa käsityötaitojen siirtämisessä jälkipolville. Myös erilaiset perhe- ja kyläjuhlat ovat kuuluneet olennaisena osana Hirvelän perinteisiin ja kulttuuriin.

Paljon tästä on jäänyt historiaan, mutta jotakin on myös säilynyt. Varsinaisia maatilan töitä Hirvelässä ei enää ole: karja hävitettiin 1970-luvulla ja peltojen vuokraviljely loppui 2000-luvulla.

Talkoohenkeä löytyy silti yhä perhepiiristä, ja sen avulla on saatu paljon aikaan, esimerkiksi remontoimalla paikkoja yhdessä.

Hirvelän vanha elämäntapa on nykyään kulttuurihistoriaa. Tätä olen saanut tutkia harrastajamaisesti jo useiden vuosien ajan, ja kuinka mielenkiintoista se onkaan ollut.

Tutkittavaa riittää vielä vuosiksi eteenpäin, niin rikasta elämää Hirvelän tilalla on eletty. Myös paikallishistoria on tullut tutuksi kirjojen, valokuvien, lehtileikkeiden ja erityisesti vanhojen ihmisten kertomusten kautta.

Yhteisöllisyys näkyy nykyään myös erilaisissa tapahtumissa, joita Hirvelässä on jo neljän vuoden ajan järjestetty: avoimia ovia, yhteislaulutapahtumia ja vierailuja.

Hirvelän tila on nykyään kotimuseo, jossa voi tutustua vanhaan aikaan suomalaisella maaseudulla - sellaiseen, joka on jo pitkälti unohtunut nykyajan ihmisiltä. Tätä vanhaa elämäntapaa ja vanhoja esineitä haluamme museossa tuoda esille niin hyvin kuin pienessä perhepiirissä pystymme, ja tuottaa iloa vierailijoille.

Tälle vuodelle, Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodelle, olemme jälleen suunnitelleet erilaisia tapahtumia. Luvassa on avoimia ovia, yhteislaulutapahtumia ja muuta mukavaa, kaikenikäisille sopivaa ohjelmaa.

Erityisen innoissamme olemme Yli-Iihin liittyvästä Oulu2026-ohjelman osasta, josta osa toteutuu Hirvelässä 13.6.2026. Tästä kävi oopperalaulaja Virpi Räisänen kertomassa meille eräänä hyisenä pakkaspäivänä tammikuun alussa.

Olen hyvin onnellinen siitä, että Hirvelä Isopuoli - tuo lapsuuden rakas "leikkimökki" - on saanut uuden elämän pienimuotoisena, mutta rikkaana kulttuurin kehtona.

Leikkimökin siirto

 

Perjantaina kokoonnuimme Hirvelään tarkoituksena siirtää leikkimökki rantatontilta Hirvelän pihapiiriin. Uudessa paikassa se ilahduttaa paremmin pienempiä lapsivieraita.

Vanhemmat olivat syksyn aikana tyhjentäneet mökin, ja isä oli purkanut mökin edessä olleen terassin.

Mökki oli nyt tyhjä ja valmiina siirrettäväksi.

Enolla oli hyvä ja selkeä suunnitelma siirtoa varten, ja hän ottikin päävastuun projektista. Aamupäivän aikana miehet valmistelivat mökkiä kuljetuskuntoon irrottamalla sen alta lankut ja harkot sekä kiinnittämällä siirtohihnat paikoilleen. Hihnat kiristettiin mönkijän avulla, ja muutamassa tunnissa paketti oli valmis siirrettäväksi.

Toinen sukulaismies saapui traktorin kanssa, ja siirtohihnat kiinnittettiin siihen. Perää piti mönkijä, johon oli sidottu köysi ja jonka tehtävänä oli hidastaa vauhtia alamäissä. 

Juuri ennen traktorin saapumista pohdimme Ainon kanssa vielä kerran mökin tulevaa paikkaa. Olimme jo päättäneet, että se sijoitetaan pihapiiriin pikkupuolen ja Isonpuolen väliin. Viime hetkellä kuitenkin muutimme mielemme ja päätimme, että mökki jää lähelle aittaa ja nuotiopaikkaa. Siihen mökki sitten asettuikin - ja paikka tuntuu edelleen juuri oikealta.

Leikkimökki ajettiin kerralla täsmälleen kohdilleen, joten ylimääräistä säätämistä ei tarvittu.

Keväällä, kun routa on sulanut, mökin alle asennetaan lankut ja harkot, jotta se saadaan kunnolla tasapainoon. Mökki myös maalataan ja sisustetaan sekä katto puhdistetaan. Tarkoitus on järjestää viralliset avajaiset myöhemmin kesällä.

Tämä on samalla vuoden viimeinen blogikirjoitukseni. Hirvelän vuosi on ollut jälleen mielenkiintoinen ja täynnä mukavaa toimintaa. Ensi vuosi 2026 aloittaa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden, ja Hirveläkin tulee juhlimaan sitä muiden mukana tulevan kesän aikana.

Ihanaa talven jatkoa kaikille lukijoille - nähdään ensi vuonna!

Räinä-nimen alkuperä ja sukujuuret

 

Olen työstänyt tätä kirjoitusta pitkään ja viettänyt tuntikausia kirkonkirjojen äärellä silmät sikkurassa. Minua on pitkään kiinnostanut Hirvelään liittyen Räinän suvun historia ja erityisesti isoisopappani sukujuuret - hänhän oli ensimmäinen Räinä, joka muutti Hirvelän tilalle. Aineistona olen käyttänyt vanhoja kirkonkirjoja, paria sukututkimusta sekä Geni.comin tietoja ja vertaillut niitä keskenään. Ymmärrän toki, että kaikki kirkonkirjojen merkinnät eivät aina pidä tarkasti paikkaansa, mutta tässä kirjoituksessa etenen niiden antamien tietojen perusteella.

Alkutilanne ja ristiriita sukututkimuksessa

Käytössäni olevissa sukututkimuksissa kerrotaan, että isoisopappani Juho Räinän isovanhemmat Gustaf ja Caisa olisivat muuttaneet Iihin Räinän taloon nro 32 vuonna 1833. Heillä olisi tämän tutkimuksen mukaan poika Mats/Matti (s.1828), ja Matilla myöhemmin Juho (s.1853).

Kun aloin tarkemmin selvittää asiaa, huomasin kuitenkin pian, ettei tieto voinut pitää paikkaansa. Juhon isä on kyllä Matti, mutta Matin isä ei ole Gustaf. Tämä selvisi Matin nimestä: hänen kastenimensä on Matts Andersson, mikä osoittaa, että hänen isänsä nimi on ollut Anders, ei Gustaf. Tämän jälkeen vietin tuntikausia Iin vanhoja kirkonkirjoja tutkien, ja lopulta löysin oikean sukuhaaran ja lisätietoa suvun alkuperästä 1700-luvun lopusta alkaen.

Suvun juuret Etelä-Iissä

Kirkonkirjoista selviää, että Juhon esivanhemmat ovat alunperin Etelä-Iin Räinänperän asukkaita, eivät muualta muuttaneita. He asuivat Räinän tilalla jo vuodesta 1795 alkaen. Epäselvyyttä aiheuttivat paikoin huono käsiala ja skannausjälki, mutta tutkimus vei minut ajassa kauas taaksepäin ja palaset loksahtelivat pikkuhiljaa yhteen. Avoimia kysymyksiä jäi silti yhä - ehkä tutkin niitä vielä myöhemmin.

Räinän suvun polveutuminen (käänteisesssä aikajärjestyksessä)

Pappa

• Reino Räinä (1923-1988), syntyi ja kuoli Hirvelän tilalla

Reinon isä

• Frans Räinä (1877-1960), syntyi Etelä-Iissä, kuoli Hirvelässä

Fransin isä

• Juho Räinä / Paan (1853-1931), syntyi Etelä-Iissä Räinän talossa, kuoli Hirvelässä

Toisena nimenä esiintyy joskus Paan - palaan tähän myöhemmin.

Juhon isä

• Matts/Matti Andersson Räinä / Paan (1829-1858), syntyi ja kuoli Etelä-Iissä Räinän talossa

Tässä vaiheessa aiemmin mainittu sukututkimus menee pieleen: siinä Mattsin isäksi merkitään Gustaf Olofsson, mutta koska Mattsin toinen nimi on Andersson, hänen isänsä on ollut Anders, ei Gustaf. Samassa taloudessa he tosin asuivat, mikä selittää sekaannuksen.

Mattsin isä

• Anders Mattsson Räinä (1805-1829), syntyi ja kuoli Etelä-Iissä Räinän talossa

Sukunimi Paan - mistä se tulee?

Kun Anders kuoli vuonna 1829 (tuberkuloosiin), hänen leskensä Caisa Lisa avioitui uudelleen miehen nimeltä Gustaf Olofsson Paan kanssa. Tämä isäpuolen sukunimi Paan esiintyy myös lasten yhteydessä kirkonkirjoissa, mikä on ilmeisesti aiheuttanut sekaannusta joissain sukututkimuksissa. Gustaf ei kuitenkaan ole esi-isäni, vaan esi-isäpuoli.

Andersin lesken Caisa Lisan uuden avioliiton kautta Räinän talossa asui sekä Paaneja että esi-isäni Matts Andersson Räinä.

Suvun edellinen polvi: Mathias

Anderssin isä

• Mathias/Matts Johansson (1781-1819)

Hänet oli vaikea löytää, sillä sukunimi ei tuolloin ollut vielä Räinä. Lopulta löysin Iin rippikirjoista Mathiaksen ja hänen vanhempansa:

• Johan Johansson (1756-1808)
• Anna Andersdotter Puolakka (1761-1809)

He asuivat Etelä-Iissä Puolakan talossa nro 30, ja käyttivät talon nimeä sukunimenään. Anna oli talon tytär.

Tämä herätti uuden kysymyksen: Mikä oli Johanin alkuperäinen sukunimi ennen Puolakkaa? Se löytyi Iin vihittyjen kirjasta, jossa hänet mainitaan nimellä:

• Renki Johan Johansson Jusslin

Niinpä vanhin löytämäni esi-isän sukunimi mieslinjassa on Jusslin. Sukunimi vaihtui Puolakaksi, kun Johan ja Anna asuivat vaimon kotitilalla.

Etelä-Iissä sijaitsevan Räinän tilan synty

Uudistila on perustettu vuonna 1760. Sen ensimmäiset asukkaat olivat Johan Isakson ja Maria Matsdotter Räinä. Nämä Räinät eivät tietääkseni ole sukulaisiani.

Tilan nimi näyttää tulleen Johanin sukunimestä. Räinän perhettä asui tilalla vuodesta 1760 vuoteen 1795, jolloin he muuttivat Kelloon.

Pian tämän jälkeen, loppuvuonna 1795, tilalle muuttivat Johan ja Anna Puolakka. He ottivat talon nimen Räinä sukunimekseen, ja tästä pariskunnasta saa alkunsa Hirvelän Räinän-suvun haarauma.

Kirkonkirjojen mukaan Räinän sukua asui tilalla ainakin vuoteen 1890. Tilan myöhempiä vaiheita en ole toistaiseksi tutkinut.

Yhteenveto

• Vanhin mieslinjassa löytynyt sukunimi on Jusslin.
• Sukunimi muuttui Puolakaksi, kun perhe asui Puolakan talossa.
• Vuonna 1795 he muuttivat Etelä-Iihin Räinän uudistilalle ja ottivat käyttöönsä talon nimen Räinä.
• Osa sukuhaarasta käytti myöhemmin myös nimeä Paan, joka tuli isäpuolen kautta.
• Isoisopapan suku on siis ollut Etelä-Iissä Räinänperällä jo 1700-luvun lopulta lähtien aina 1890-luvulle saakka.

🌳 Räinä-suvun sukupuu 🌳 

Johan Johansson Jusslin/Puolakka/Räinä (1756-1808) 

 ↓ 

Matts Johansson Puolakka/Räinä (1781-1819) 

↓ 

Anders Mattsson Räinä (1805-1829) 

↓ 

Matts Andersson Räinä (1829-1858) 

↓ 

Juho Räinä (1853-1931) 

↓ 

Frans Räinä (1877-1960)

↓ 

Reino Räinä (1923-1988)