Isonpuolen huutokaupat

 

Isopuoli on ollut historiansa aikana ainakin kaksi kertaa huutokaupattavana. Olin jo aikaisemmin tietoinen vuoden 1982 huutokaupasta ja siitä onkin säilynyt runsaasti tositteita. Sen sijaan vuoden 1961 huutokauppa löytyi vähän yllättäen tutkiessani vanhoja papereita.

Perikunta päätti järjestää huutokaupan ilmeisesti sen jälkeen kun isopappa Frans kuoli keväällä 1960. Isomummo oli kuollut jo muutamaa vuotta aikaisemmin.

Huutokauppa pidettiin sunnuntaina 18.6.1961. En ole lähtenyt kirjastosta etsimään lehti-ilmoituksia, mutta eräästä vihkosta löytämäni kirjanpito osoittaa, että maksetut ilmoitukset olivat Kalevassa ja Liitto-lehdessä.

Vihkoon on luonnosteltu ilmoitus: Huutokaupalla myydään sunnuntaina 18.6.1961 klo 14 Yli-Iin Kollajankylässä (Hirvelä) hyvä kuntoinen 1.kerroksinen hirsinen asuinrakennus. Koko 8.00x19.50 m. 5 huonetta. Pois siirrettävä. Ehdot huutokaupan alussa. Omistajat.

Toisesta vihkosta löytyvät huutokaupan ehdot.

1. Omistajat pitättää 1/2 tunnin miettimisajan hyväksyä tai hylätä huuto.
2. Kaikki rakennuksesta tuleva jäteaine on vietävä pois. Kivijalka saa jäätä.
3. Rakennusta ei saa särkeä ennenkuin se on maksettu.
4. Rakennus on vietävä pois viimeistään toukokuun loppuun 1962.

Kirjanpitovihkossa on merkintöjä isonpuolen vuokralaisista vuosien 1960-1962 ajalta. Vuokratuloilla pystyttiin hyvin kattamaan menoja joita olivat mm. vakuutukset ja 5.2.1961 ostetut tapetit. Olikohan tapetit tarkoitus laittaa paikoilleen stailausmielessä, koska talo oli menossa huutokaupattavaksi muutaman kuukauden päästä.

Huutokaupan kulusta minulla ei ole muuta tietoa kuin että kukaan ulkopuolinen ei sitä ostanut ja talo sai jäädä paikoilleen. Isonpuolen omistivat huutokaupan jälkeen talon viisi poikaa erisuuruisilla osilla. (Seitsemästä pojasta yksi oli jo kuollut ja yksi ei enää tässä vaiheessa ollut osallisena talosta.)

Vielä yhdestä vihkosta selviää, että Fransin ja Matildan jäämistöstä pidettiin keskinäinen huutokauppa 30.7.1961. Vihkon etusivulla kirjoitetaan: 30.7.1961 Suoritetussa keskinäisessä huutokaupassa sovittiin, että huutot on maksettava viimeistään Vuoden loppuun 1961. Rakennukset on siirrettävä Toukokuun alkuun mennessä. Kaikki jäte on puhdistettava pois.

Isopuoli vuonna 1985

Isopuoli sai olla rauhassa noin kaksikymmentä vuotta. Seuraava huutokauppa koitti vuonna 1982.

Sitä en ole saanut selvitettyä, miksi talo joutui taas huutokaupattavaksi ja juuri marraskuussa 1982. Mitään erityistä ei minun tietojeni mukaan tuona vuonna tapahtunut. Marraskuun Kalevassa vuonna 1982 on kuitenkin seuraava ilmoitus:

Huutokauppaehdot olivat seuraavat:

1. Liikkumatila purkupaikalla 3,5 m sivuseinistä mitattuna sivuilla. Jokipäässä olevaa kellaria varottava. Katon ym. rikkoutumisista on vahingon sattuessa korvattava rahassa. Maantien puoleisessa päässä tiemaahan sekä tiemaa. Mitään rakennustavaraa eikä jätteitä saa panna eikä hajottaa liikkumatilan ulkopuolella. Liikkumatilalta kuten purkupaikalta on jätteet korjattava pois. Ei saa peittää lattian alla oleviin kuoppiin.
2. Rakennuksessa ja rakennuksen alla oleva kivi- ja tiiliaines on kuljetettava pois paikalta. Samoin liikkumatilalta. Ei saa jättää rakennuksen alla oleviin kuoppiin. Niiden tilalle muodostuvat kuopat samoin lattian alla olevat kuopat on täytettävä kivettömällä mullan maalla (ei hiekkamaalla), niin vahvasti, että on 15 sm ylempänä ympärillä olevasta liikkumattomasta maasta.
3. Mitään palavia-aineita ei saa polttaa paikan päällä. Eikä muuta keveää ainetta saa päästää tuulen mukaan, kuten sammalta, päreitä, paperia yms.
4. Purkutyöhön ei saa ryhtyä ennenkuin OULUN OSUUSPANKIN Yli-Iin konttoriin on viidentoistatuhannen markan ( 15.000,- ) hyväksyttävä takuutalletus tehty jätteiden pois viennistä ja tilalle ajettavan maan ajosta, sekä muista puhdistustöistä.

Huutokaupan pöytäkirjasta selviää, että kaupan voitti 17:s tarjous 23.000,00. Summa on nykyrahassa noin 10 500 euroa eli aika hurja summa.

Tarjous hyväksyttiin. Talon voittohuudon teki minun pappa jonka tontilla isopuoli jo oli.

Nyt isopuoli on saanut olla rauhassa paikoillaan jo yli sata vuotta.

Isopapan silmälasikotelo

 

Lapsena isopuoli oli meille serkuksille valtava leikkimökki. Siellä esineitä sai vääntää ja veivata, kaappeja avata ja tutkia ja ihmetellä hienoa isoa rakennusta. Tietenkin jonkinlainen kunnioitus vanhoja esineitä kohtaan oli jo silloin eli esineitä ei koskaan käsitelty liian kovakouraisesti.

Nykyään hymyilyttää, kun tutkin isonpuolen esineitä kaikessa rauhassa. Niitä on säilytetty hujan hajan laatikoissa ja kaapeissa välittämättä esineen arvosta. Yhtenä esimerkkinä voimme tutustua tarkemmin isopapan silmälasikoteloon.

Kotelo on ollut muiden silmälasikoteloiden tapaan postikamarin työpöydän laatikossa. Laatikossa on ollut useat silmälasit ja niitä on lapsena koetettu ja katsottu peilistä lopputulosta. Yleensä naurunremakan säestyksellä.

Kun ensimmäisen kerran tutkin tarkemmin tätä koteloa huomasin, että siinä on hieno kuvio, päivämäärä ja hopean leimat.

Silmaläsikotelon takakannessa on päivämäärä 12/12 1952 ja 75v. Kotelo on siis ollut isopapan syntymäpäivälahja. Tuosta päivästä tulee ensi viikolla kuluneeksi 71 vuotta ja isopapan syntymästä 143 vuotta.

Etukannessa olevat kirjaimet eivät sen sijaan avaudu minulle. Isopapan nimikirjaimet ovat FR, mutta etukannen kirjaimet ovat S ja K tai R.

Silmälasikotelon leimat kertovat, että se on E. Räsäsen valmistama (nimileima E.R:n), hopean pitoisuusleima 813H eli kotelossa on hopeaa 81,3%. Kruunu-leima kertoo, että esineen lainsäädännölliset seikat ovat täyttyneet ja sen hopeapitoisuus on tarkistettu. Vuosilukuleima X6 tarkoittaa, että esine on tehty vuonna 1951.

Yksi leimoista on vähän epäselvä, mutta oletan sen olevan Kuopion nimileima kun vertaan leimoja muihin netistä löytyviin E.Räsäsen hopeaesineisiin.

Aluksi puhdistin kotelon ulkopinnan veteen kastetulla sienellä kevyesti hankaamalla. Pelkästään tällä käsittelyllä kotelo alkoi loistamaan. Kiillotin sitä vielä hopeankiillotusliinalla ja pesin sisäpuolella olevan sametin kevyesti vedellä ja pienellä määrällä saippuaa.

Kotelon likakuoren alta paljastui uutuuttaan hohtava kaunis hopeaesine. 

Silmälasikotelo painaa tasan 100g, joten sen rahallinen arvo ei päätä huimaa. Mutta tunnearvo on korvaamaton, joten se on mukava laittaa puhdistettuna ja kiillotettuna takaisin esille Hirvelän kotimuseon lukolliseen vitriiniin.

Lyhyet loppusyksyn kuulumiset

Kiireiden vuoksi omat käynnit Hirvelässä on viime aikoina olleet vähäisiä. Onneksi vanhemmat ovat olleet ahkeria!

Viime sunnuntaina kävin päiväseltään katsomassa, mitä siellä on saatu aikaiseksi. Sunnuntaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Aino lunasti Hirvelän tilan itselleen.

Syksy on kulunut puuhommissa. Lokakuussa kävi metsuri kaatamassa useita koivuja rantaan menevän ojan varrelta ja niitä vanhemmat ovat karsineet ja pienineet. Toiveena on saada (takaisin) jokinäkymä pikkupuolen pirtin ja kamarin ikkunoista.

Alkutilanne oli tämä:

Matkalta kaadettiin useampi koivu tuomaan takaisin jokinäkymää.

 

Oksat on nyt karsittu ja viety polttopaikalle.

Puita on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä. Pientä mukavaa puuhastelua.

Heidän muistokseen

 

Viime viikolla moni muisteli kuolleita läheisiään ja ystäviään. Ajattelin sen vuoksi koota yhteen ensimmäisten Hirvelään muuttaneiden sukulaisten kuolinilmoitukset ja muut tiedot, mitä heidän kuolemistaan on mahdollista selvittää. Laitan kuvat kuolinilmoituksista mitenkään sensuroimatta, koska ilmoitukset ovat jo hyvin vanhoja ja ne on joskus olleet esillä lehdissä.

Käsittelen tässä siis isoisopapan, isoisomummon ja heidän kolmen lapsensa sekä yhden lapsen puolison kuolemia.

Juho ja Brita sekä lapset Liisa, Frans ja Maria muuttivat Hirvelään vuonna 1892. Hirvelä kuului vielä silloin Pudasjärven alueeseen.

Vanhin lapsista Liisa vihittiin 3.12.1898 naapurinpojan Antin kanssa. Liisa oli tuolloin 22-vuotias.

Liisan ja Antin poika Väinö syntyi 16.11.1899.

Liisa kuoli 28-vuoden ikäisenä 19.10.1904 keuhkotautiin. Liisan kuolinilmoitus löytyy Kaiku-lehdestä 9.11.1904.

Kansallisarkiston digitoidussa aineistossa on luettavissa mm. vanhoja perukirjoja. Liisankin perukirja löytyy sieltä aineistosta Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908.

Liisan ja Antin Väinö-poika kuoli vain puoli vuotta äitiään myöhemmin samaan sairauteen, keuhkotautiin. Hänen kuolinilmoitustaan en löytänyt mistään lehdestä.

Tähän päättyi suku Liisan osalta.

Juhon ja Britan nuorempi tyttö Maria oli noin 12-vuotias perheen muuttaessa Hirvelään. Myös Maria meni naimisiin naapurin pojan kanssa. Heidät vihittiin 2.8.1902 Marian ollessa 22-vuotias.

Maria ja Juho saivat kahdeksan lasta joista kolme kuoli lapsina.

Maria kuoli 42-vuotiaana 9.2.1923. Hän oli juuri edellisenä päivänä synnyttänyt viimeisen lapsensa.

Pudasjärven kirkonkirjassa kuolinsyy on lapsivuode.

Marian kuolinilmoitusta ei löytynyt lehdistä. Kävin läpi lehdet Liitto, Kaiku ja Kaleva pitkältä ajalta.

Vuonna 1928 kuoli isoisomummo Brita. Hänen kuolinilmoitus löytyy Liitto-lehdestä 24.1.1928. Tämäkin lehti löytyy digitoituna kansallisarkiston vanhojen sanomalehtien sivuilta. Harmillisesti digitoitu lehti on ilmeisesti repeytynyt juuri kuolinilmoitusten kohdalta.

Britan kuolinilmoitus löytyy kuitenkin Hirvelän arkistoista.

Kuolinilmoituksesta saa käsityksen, että Britalla oli "hivuttava tauti", jonka takia hän kuoli. Pudasjärven kirkonkirjassa Britan kuolinsyynä on Wanhuus.

Isoisopappa Juho kuoli vuonna 1931. Hänenkin kuolinilmoitus on tallessa Hirvelässä, mutta se löytyy myös digilehdestä Liitto 6.3.1931.

Kirkonkirjassa kuolinsyynä on Wanhuus.

Joulukuussa 1957 kuoli isomummo Matilda. Matildan kuolinilmoitus ei ollut tallessa eikä niin "uusia" lehtiä ole vielä digiarkistossa, joten minun täytyi käyttää perinteisempiä menetelmiä.

Tilasin Yli-Iin kirjastosta kyseisen ajankohdan Liitto-lehden mikrofilmin Oulun keskustaan Pekurin kirjastoon ja aloin käymään lehti lehdeltä mikrofilmiä läpi. Liitto-lehteen päädyin, koska Juhon ja Britan kuolinilmoitukset olivat siinä.

Etsiminen kannatti ja löysin Matildan kuolinilmoituksen lehdestä 27.12.1957.

Viimeisenä perheestä kuoli isopappa Frans. Hän kuoli Hirvelässä 24.6.1960. Hänen kuolinilmoitus on tallessa Hirvelässä.

Fransin ja Matildan leposijat ovat Yli-Iin hautausmaalla.

Yli-Iin kirkonkylän hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1932. Liisa, Maria, Brita ja Juho kuolivat kaikki ennen sitä. Yritin selvittää hautapaikkoja sekä Pudasjärven että Iin seurakunnista, mutta kummassakaan heistä ei löytynyt tietoja.

Oletukseni on, että heidät kaikki on haudattu Pudasjärvelle, mutta hautakirjoja on säästynyt vasta sotien jälkeiseltä ajalta, kerrottiin Pudasjärven seurakunnasta.

Olipa hautapaikka missä vaan, heidän muistonsa ei unohdu.

Pyramidikattoinen kesänavetta

 

Museovirasto on inventoinut Hirvelän rakennuksia ensimmäisen kerran vuonna 1997. Tuolloin alueella sijaitseva pyramidikattoinen kesänavetta mainittiin vain kuvassa samassa yhteydessä muiden rakennusten kanssa.

Kuva: Museoviraston kohdeinventointi 1997.

Vuonna 2009 Museovirasto laati inventoinnin valtakunnallisesti arvokkaista kohteista. Hirvelän pyramidikattoisesta kesänavetasta tuli RKY-kohde. Tämä tarkoittaa sitä, että kesänavetta kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. (Selvennyksenä tähän, Hirvelän rakennukset ja pihapiiri kuuluvat maakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015.)

Rky.fi -sivusto kertoo, että valtakunnallisen RKY-inventoinnin kohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. - - -

Valtioneuvoston valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeva - - - päätös edellyttää, että valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot, kohteiden alueellinen monimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus turvataan maakuntien suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.

Vuoden 2015 Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö -inventoinnissa kesänavetta on mainittu valtakunnallisesti arvokkaana kohteena.

Pyramidikattoiset kesänavetat Hirvelä (RKY 2009) valtakunnallisesti arvokas

Inventoinnissa kirjoitetaan: Pyramidikattoisen kesänavetan ainutlaatuinen rakennustyyppi on kehittynyt Pohjois-Suomessa ja Ruotsissa, jossa kesähyönteisten kiusa on suurin. Karjarakennustyypin tunnusmerkkinä on pyramidinmuotoinen katto. 

Kesäkäyttöön rakennetun navetan rakenne ja muoto on kehitetty suojaamaan karjaa hyönteisiltä. Yöksi suojaan tuodun karjan lämpö aiheuttaa voimakkaan ilmavirran pienessä rakennuksessa, jonka pyramidinmuotoisen katon keskellä olevan ilmanvaihtotorven kautta hyönteiset ajautuvat ulos. Neliömäinen tai pyöreä runko ja kartiomainen katto edesauttavat voimakkaan vedon syntymistä. 

Navettoja on säilynyt Pohjois-Pohjanmaalla - - -

Pyramidikattoisia kesänavettoja rakennetaan edelleen. Navettojen rakenne on pysynyt vanhan tradition mukaisena.

Vanhoista ilmakuvista selviää, että kesänavetta sijaitsi ennen eri paikassa kuin nykyään. Vuonna 1950 on otettu ensimmäinen ilmakuva Hirvelän alueesta ja kesänavetta sijaitsi silloin maantien vieressä.

Kuva: MML ilmakuva vuodelta 1950. Kesänavetta ympyröity.

Vuonna 1953 kesänavetta sijaitsi vielä samassa paikassa, vaikka ympärille oli tehty jo paljon muita rakennuksia. 

Vuoden 1960 ilmakuvasta näkee, että kesänavetta on silloin siirretty nykyiselle paikalleen.

Kuva: MML ilmakuva vuodelta 1960. Kesänavetta ympyröity.

Isopapan kuoleman jälkeen veljekset pitivät huutokaupan, jossa kukin sai huutaa itselleen Fransin ja aiemmin kuolleen Matildan jäämistön. Huutokaupasta on muistona vihko, johon kaikki tavarat on merkitty kauppasummineen. Vihkosta selviää, että tyttäret Katri ja Mari eivät osallistuneet huutokauppaan, mutta he saivat osansa huutokaupan tuotoista.

Huutokaupassa kesänavetan lunasti itselleen Fransin poika Frans, jonka maille kesänavetta olisi muutenkin jäänyt tilan jaossa. Kesänavetasta ei ilmeisesti syntynyt kilpailua, koska hinta oli nimellinen 1000 mk joka nykyrahaksi muutettuna olisi noin 26 e 😀

Toivo Vuorelan toimittamassa Kansanperinteen sanakirjassa on piirroskuva kesänavetasta. Tekstissä mainitaan: Pohjaltaan neliömäinen rakennus, jonka kartiomaisen katon huipussa on puinen ilmatorvi. Karjan navetassa ollessa torven kautta syntyvä voimakas ilmavirta pitää navetan puhtaana sääskistä.

Kuva kirjasta Kansanperinteen sanakirja, Toivo Vuorela. Piirros: Pirkko-Liisa Surojegin

Minua kiinnostaisi tietää, mistä isopappa Frans sai aikanaan idean rakentaa kyseinen kesänavetta. Olikohan idea kenties lähtöisin Tannilasta, jossa on ollut samanlainen kesänavetta aina 1850-luvulta saakka.

Ensimmäiset asukkaat

 

Usein ajaessani kohti Yli-Iitä mietin, mikä on saanut ensimmäiset asukkaat muuttamaan Hirvelän tilalle. Kaunis joki tietenkin kulkee vieressä, mutta muuten paikka on ollut vaikeakulkuisen maaston takana. Paljon soita on ollut uudisasukkailla tallattavana.

Kun aikoinaan kiinnostuin Hirvelän historiasta, halusin tutustua paremmin myös tilan ensimmäisiin asukkaisiin.

Noin neljä vuotta sitten löysin netistä sukuluettelon, josta selvisi Hirvelän ensimmäiset asukkaat. Tästä myös alkoi kipinä selvittää historiaa tarkemmin.

Hirvelän ensimmäiset asukkaat olivat Henric ja Britha. Henric oli syntynyt Iin Pirttitörmällä 2.5.1817. Britha oli syntynyt Iin Karjalassa 8.12.1816. (Jurvansuu.net)

Pariskunta tuli Iistä ensin Kaukonaution tilalle vuonna 1854. Kaukonautio on vanha tila, joka sijaitsee alkuperäisen jakamattoman Hirvelän tilan naapurissa. Kaukonautiosta he muuttivat Hirvelään uudistilallisiksi vuoden 1867 paikkeilla.Vuoden 1905 Oulun läänin maakirjassa kirjoitetaan Hirvelästä: Perintö perustettu ja verollepantu 29 p. tammik. 1867.

Henricillä/Heikillä ja Brithalla/Riitalla oli kahdeksan lasta, jotka kaikki syntyivät ennen muuttoa Hirvelään. Esikoiskaksospojat Erik Ja Henrik kuolivat heti syntymänsä jälkeen. Yksi tytöistä Greta kuoli 13-vuotiaana hinkuyskään. (Jurvansuu.net)

Perheen tyttärestä Mariasta on maininta Toivo Hyyryläisen kirjassa Polkuja. Siinä mainitaan, että Maria vihittiin vuonna 1866 Karjalankylän kylävanhimman kanssa.

Muut lapset olivat nimeltään Henric, Lisa, Brita ja Erik. Vanhoja kirkonkirjoja lukiessa huomaa, että lapselle saatettiin antaa sama nimi kuin kuolleella sisaruksella oli ollut. Tässä tapauksessa perheessä oli siis kaksi Henrik- ja Erik-nimistä lasta.

Hirvelässä asui jonkin aikaa Henricin ja Brithan perheen lisäksi heidän tyttärensä Lisan aviomies Jaakko ja poika Matti. Lisa ja Jaakko muuttivat Iihin vuonna 1895. (Loppuvuodesta 1892 myös Räinän perhe asui jo Hirvelässä. Heidät on merkitty samaan rippikirjaan. Pudasjärvi, rippikirja 1891-1900)

Henricin ja Brithan nuorin poika Erik "Juho" Johan vihittiin vuonna 1883. Erik jäi vaimonsa Annan kanssa asumaan Hirvelään. (Pudasjärvi, vihityt 1880-1884)

Pariskunalle syntyi tytär Hulda Maria. (Pudasjärvi, syntyneet 1880-1885). Hulda Marian tyttärestä Olgasta tuli aikanaan miniä Fransille ja Matildalle.

Hirvelän ensimmäiset asukkaat kuolivat Hirvelässä. Henric kuoli 74-vuotiaana vuonna 1891 (kuolinsyy polte) ja Britha vuotta myöhemmin 75-vuotiaana (kuolinsyy halvaus).

Kaiku-lehdessä 24.4.1892 löytyy seuraava ilmoitus:

Asumaoikeus Hirvelä nimisen 1/2 mantt. Kruununmaahan n:o 14 Kollajan kylässä Pudasjärven pitäjässä Oulun kihlakunnassa valvottava 6 kuukauden kuluessa Maaliskuun 16 p:stä lukien.

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä on ilmoitus 13.4.1892:

Koska Juho Erkki Heikinpoika T. on hakenut asuma-oikeutta Hirvelä-nimiseen 1/8 manttaalin kruunun-maahan, N:o 14 Kollajan kylästä Pudasjärven pitäjästä ja Oulun kihlakunnasta, kehoitetaan niitä, jotka haluavat asukiksi sanotulle maalle eli joilla on alaikäisten etua siihen valvottavana, kuuden kuukauden sisään, tästä päivästä lukien, siitä tänne sisälle jättämään kirjalliset hakemukset ynnä mainetodistukset ja ne muut kirjat, joita hakijat tahtovat hyväksensä käyttää. Oulun läänin Maakonttorista 16 p. Maaliskuuta 1892.

Juhon (Erikin) isä Henric kuoli kesällä 1891, jonka jälkeen julkaistiin ilmoitus asumaoikeudesta Kaiku-lehdessä huhtikuussa 1892. Myös Juhon (Erikin) äiti Britha kuoli kolme kuukautta tämän ilmoituksen jälkeen. Juho (Erik) haki asumaoikeutta, mutta sitä ei hänelle myönetty. Loppuvuodesta 1892 Juho Räinä sai asumaoikeuden tilalle.

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 27.1.1893 on Juho Räinän asumaoikeushakuilmoitus Hirvelän tilaan:

Koska Juho Matinp. Räinä on hakenut asumaoikeutta...

Erik kuoli 37-vuotiaana 28.9.1900 (kuolinsyy rintatauti). Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910.

Pihapiiri oli tyhjä kun uudistilalliset Henric ja Britha tulivat Hirvelään. He asuivat ensin Kaukonaution tilalla ja myöhemmin rakensivat Hirvelään sen ensimmäisen rakennuksen savupirtin.

Nykyisin tämä suhteellisen hyvin säilynyt, mutta monta kertaa purettu ja koottu vanha savupirtti sijaitsee metsän keskellä jaetun Hirvelän mailla. Savupirtin koko on noin 10 x 5,5m.

Hirvelän pihapiiriin tehtiin toinenkin asuinrakennus jossain vaiheessa ensimmäisten asukkaiden toimesta. Se näkyy parissa vanhassa valokuvassa. Tässä rakennuksessa Juho Räinä piti kauppaa 1900-luvun vaiheilla. Kuvassa kyseinen rakennus on keskellä kuvaa.

Punaisen aitan seinässä on kahdessa kohtaa vuosiluku 1873. Aitta voi hyvinkin olla alkuperäisten asukkaiden rakentama.

Kruununtilojen katselmuskortin mukaan Hirvelän tilalla oli mylly vuodesta 1877 eteenpäin.

  

Hirvelän ensimmäiset asukkaat ehtivät asua tilalla noin 25 vuotta. Elämä ei ollut heillä varmastikkaan helppoa, koska Kalevassa vuonna 1956 Frans kertoo: Kun isäni osti tämän Hirvelän talon, oli se silloin niin rappiokunnossa, ettei tässä ollut yhtään sellaista huonetta, jossa olisi sateella kuivana pysynyt. Viljeltyä maata oli vain pieni tilkku siellä täällä ja nekin kasvoi pensaita. - - Pelloista ei saanut leipää eikä heinää. 

Tilan ensimmäiset asukkaat Henric ja Britha kuolivat Hirvelässä. Heidän tyttäristään ainakin Maria ja Lisa jäivät asumaan Yli-Iin seudulle. Henricin ja Brithan nuorin poika Erik (Juho) olisi halunnut jatkaa Hirvelän tilan pitoa, mutta miksi niin ei käynyt, se ei ole selvinnyt minulle.

Erik ja Anna saivat kahdeksan lasta, joista vanhimman eli Hulda Marian tytär tuli miniäksi Hirvelän taloon. Erik kuoli 37-vuotiaana. Hänen leski-vaimo Anna avioitui myöhemmin uudelleen.