Lapsena isopuoli oli meille serkuksille valtava leikkimökki. Siellä esineitä sai vääntää ja veivata, kaappeja avata ja tutkia ja ihmetellä hienoa isoa rakennusta. Tietenkin jonkinlainen kunnioitus vanhoja esineitä kohtaan oli jo silloin eli esineitä ei koskaan käsitelty liian kovakouraisesti.
Nykyään hymyilyttää, kun tutkin isonpuolen esineitä kaikessa rauhassa. Niitä on säilytetty hujan hajan laatikoissa ja kaapeissa välittämättä esineen arvosta. Yhtenä esimerkkinä voimme tutustua tarkemmin isopapan silmälasikoteloon.
Kotelo on ollut muiden silmälasikoteloiden tapaan postikamarin työpöydän laatikossa. Laatikossa on ollut useat silmälasit ja niitä on lapsena koetettu ja katsottu peilistä lopputulosta. Yleensä naurunremakan säestyksellä.
Kun ensimmäisen kerran tutkin tarkemmin tätä koteloa huomasin, että siinä on hieno kuvio, päivämäärä ja hopean leimat.
Silmaläsikotelon takakannessa on päivämäärä 12/12 1952 ja 75v. Kotelo on siis ollut isopapan syntymäpäivälahja. Tuosta päivästä tulee ensi viikolla kuluneeksi 71 vuotta ja isopapan syntymästä 143 vuotta.
Etukannessa olevat kirjaimet eivät sen sijaan avaudu minulle. Isopapan nimikirjaimet ovat FR, mutta etukannen kirjaimet ovat S ja K tai R.
Silmälasikotelon leimat kertovat, että se on E. Räsäsen valmistama (nimileima E.R:n), hopean pitoisuusleima 813H eli kotelossa on hopeaa 81,3%. Kruunu-leima kertoo, että esineen lainsäädännölliset seikat ovat täyttyneet ja sen hopeapitoisuus on tarkistettu. Vuosilukuleima X6 tarkoittaa, että esine on tehty vuonna 1951.
Yksi leimoista on vähän epäselvä, mutta oletan sen olevan Kuopion nimileima kun vertaan leimoja muihin netistä löytyviin E.Räsäsen hopeaesineisiin.
Aluksi puhdistin kotelon ulkopinnan veteen kastetulla sienellä kevyesti hankaamalla. Pelkästään tällä käsittelyllä kotelo alkoi loistamaan. Kiillotin sitä vielä hopeankiillotusliinalla ja pesin sisäpuolella olevan sametin kevyesti vedellä ja pienellä määrällä saippuaa.
Kotelon likakuoren alta paljastui uutuuttaan hohtava kaunis hopeaesine.
Silmälasikotelo painaa tasan 100g, joten sen rahallinen arvo ei päätä huimaa. Mutta tunnearvo on korvaamaton, joten se on mukava laittaa puhdistettuna ja kiillotettuna takaisin esille Hirvelän kotimuseon lukolliseen vitriiniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti