Siivoustyöt jatkuu, masiinihuone

 

Kesälomalla ei vetelehditä! Suoraan sanottuna minä olisin voinut vaikka tehdä niin, mutta puolison into sai ajamaan jälleen muutamaksi päiväksi Hirvelään.

Tällä kertaa otettiin käsittelyyn masiinihuone.

Masiinihuone koostuu ladosta jonka hirret ovat sisältä täysin mustat eli se on joskus ehkä ollut riihi. Sen kylkeen on rakennettu 1960-luvulla kesänavetta. Tilan alkuperäinen kesänavetta on maantien toisella puolella sijaitseva pyramidikattoinen kesänavetta. Museovirasto on luokitellut sen valtakunnallisesti merkittäväksi RKY-kohteeksi.

Pyramidikattoinen kesänavetta

Masiinihuoneen kylkeisenä olevassa kesänavetassa ei ollut kovin paljoa ylimääräistä tavaraa. Ensiksi pinosin heinäseipäät yhteen kasaan. Sen jälkeen käytin kaikki tavarat ulkona, jotta pystyin lakaisemaan lattialta enimmät roskat. Harjasin myös vanhat perunalaatikot ja laitoin ne takaisin omille paikoilleen.

 

Kesänavetasta löytyi kahdet vanhat ovenkarmit. Oletan toisien olevan jopa isoisopapan Juhon ensimmäisen asuinrakennuksen karmit. Ne olivat paksut, painavat ja kirveellä veistetyt. Meinasin ensin laittaa karmit polttokasaan, mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin.

Kesänavetassa on myös iso laatikko, jossa on kruununleima ja vuosiluku 1886. Minulle ei vielä selvinnyt, mikä laatikon tarkoitus aikoinaan on ollut.

 

 

Masiinihuoneeseen oli kerätty vuosien varrella tavaraa lattiasta kattoon. Siihen oli tehty myös yläkerta johon oli kerätty tavaraa lattia täyteen.

 

Ihan ensimmäiseksi aloin tyhjentämään yläkertaa. Vanhoja vaatteita, kenkiä, koulukirjoja, metallia, moottoreita, pyörän raato jne jne. Suunnilleen puoli päivää siinä meni enkä siltikään ehtinyt kaikkea lajittelemaan.

Seuraavana päivänä tyhjensimme masiinihuoneen alakerran. Erottelimme jätteen sekä metallin ja sähköromun. Metalli- ja sähköromua tuli lopulta peräkärryllinen vietäväksi Ruskon jätekeskukseen.

Sitten alkoikin ryskäys. Puoliso otti tarvittavat työkalut ja alkoi irrottamaan masiinihuoneen yläkerran lattialautoja. Työskentely oli sen verran tehokasta, että kohta yläkerta oli jo purettu ja lattialla odotti valtava lautakasa.

Lautakasa siivottiin yhdessä ja sen jälkeen puoliso irrotti vielä katto- ja seinäpalkit. Ne olikin lujassa! Tämän jälkeen minä aloin tekemään loppusiivousta. Siivosin yksi kerrallaan vanhat viljalaarit. Yhden laarin kyljestä olen jo aiemmin bongannut tekijän nimen ja vuosiluvun.

Lopuksi putsasin masiinihuoneen seinät ja lattian lakaisemalla. Lopputulos näkyy kuvista.

  

Juhlaviikonloppu 2023

 

Meillä oli jälleen työläs, mutta mukava avoimien ovien -tapahtuma. Viikonlopun aikana noin 130 vierailijaa kävi tutustumassa taloon ja sen ympäristöön. Toki tiedossa on vielä ryhmiä, jotka eivät päässeet paikalle viikonloppuna ja ovat tulossa myöhemmin.

Kerronpa ensin, mitä viikon aikana tapahtui.

Maarit-sisko saapui Helsingistä maanantaina Ouluun. Pakkasimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme vielä samana päivänä Maaritin ja puolisoni kanssa Hirvelään laittamaan paikkoja kuntoon.

Puoliso innostui jatkamaan maalaushommia. Hän maalasi ensin isonpuolen julkisivun valkoiset pinnat ja jatkoi siitä vanhan ja uuden navetan kimppuun. Tahti oli hirmuinen ja loppuviikosta kun vanhemmat pääsivät paikanpäälle, isäkin jatkoi maalaushommia kaverina.

Olin aivan yllättynyt siitä, että miehet saivat maalattua melkein kaikki rakennukset ja hienoa jälkeä tulikin!

Minä ja Maarit siivottiin isopuoli, pikkupuoli ja puohi. Aitasta laastiin kihvelin kanssa enimmät roskat.

Maarit teki koristelut ja minä järjestelin isonpuolen esittelykuntoon. Aino hoiti kahvitusasiat ja teki loppusilauksen.

Isopuoli oli aikalailla ennallaan viime vuoteen verrattuna. Laatikkokamera oli paremmin esillä sen jälkeen, kun se viime syksynä oli todettu toimivaksi peliksi. Seinillä oleviin valokuviin sekä joihinkin vitriinin esineisiin liitin kuvatekstejä. Keittiön "uuteen" patakaappiin tuli oma hylly palkintolusikoille.

 

Yhdestä ladosta siirsin esille talvella löytämäni vanhan arkun, joka on ilmeisesti ollut työkalukäytössä. Arkussa on vuosiluku 1872 ja nimikirjaimet J.H. Arkun kannessa on hauska laskutoimitus. Vuonna 1938 joku on laskenut arkun iän vähentämällä 1938-1872. Arkun ikä on tuolloin ollut 65 vuotta.

Arkku pääsi esille toiseen eteiseen.

Avoimet ovet olivat siis perjantaista sunnuntaihin. Kelit suosivat meitä.

Minä ja Maarit pukeuduttiin jälleen kansallispukuihin. Niitä on hyvä tuulettaa kerran vuodessa. Aino viihtyi omissa nykyaikaisissa vaatteissa eikä edes suostunut kokeilemaan minun ja Maaritin ehdottamia talosta löytyneitä vaatteita 😀. 

Oli mukava tavata uusia ja vanhoja sukulaisia sekä kaikkia muita talosta kiinnostuneita. Erityisesti mieltä lämmitti kaikki kehut ja kiitokset siitä, miten kova urakka me ollaan tehty isonpuolen eteen ja jaksetaan esitellä sitä ihmisille.

Miksipä ei, on se niin upea paikka!

Isonpuolen maalaus

 

Ennen avoimia ovia 7-9.7 oli tarkoitus ehtiä maalata Isonpuolen julkisivu ja siinä onnistuttiin. Loppuosa talosta maalataan vielä tämän kesän aikana.

Maalaaminen aloitettiin keltaisesta kuistiosasta. Pitkälle jatkovarrelle oli käyttöä. 

Maalaamisen vaikutuksen taloon huomaa ennen ja jälkeen kuvista.

Tämmönen pieni tirri seurasi maalauspuuhia.

Seuraavaksi vaihdettiin punamultamaaliin. Talon pirtin ja kamarien julkisivut saivat väriä pintaan.

Lopputulos näyttää tältä. Ennen ja jälkeen.

Tätä kirjoittaessa on enää muutama päivä avoimiin oviin ja valmistelut on hyvässä vauhdissa. Löysin entisestä navetasta erikokoisia vanhoja Tyrvään keramiikan ruukkuja. Pesin ja öljysin ruukut ja istutin niihin pelargoneja. Nyt ne odottaa mummon akkunalla tulevaa juhlaviikonloppua.