Meillä oli jälleen työläs, mutta mukava avoimien ovien -tapahtuma. Viikonlopun aikana noin 130 vierailijaa kävi tutustumassa taloon ja sen ympäristöön. Toki tiedossa on vielä ryhmiä, jotka eivät päässeet paikalle viikonloppuna ja ovat tulossa myöhemmin.
Kerronpa ensin, mitä viikon aikana tapahtui.
Maarit-sisko saapui Helsingistä maanantaina Ouluun. Pakkasimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme vielä samana päivänä Maaritin ja puolisoni kanssa Hirvelään laittamaan paikkoja kuntoon.
Puoliso innostui jatkamaan maalaushommia. Hän maalasi ensin isonpuolen julkisivun valkoiset pinnat ja jatkoi siitä vanhan ja uuden navetan kimppuun. Tahti oli hirmuinen ja loppuviikosta kun vanhemmat pääsivät paikanpäälle, isäkin jatkoi maalaushommia kaverina.
Olin aivan yllättynyt siitä, että miehet saivat maalattua melkein kaikki rakennukset ja hienoa jälkeä tulikin!
Minä ja Maarit siivottiin isopuoli, pikkupuoli ja puohi. Aitasta laastiin kihvelin kanssa enimmät roskat.
Maarit teki koristelut ja minä järjestelin isonpuolen esittelykuntoon. Aino hoiti kahvitusasiat ja teki loppusilauksen.
Isopuoli oli aikalailla ennallaan viime vuoteen verrattuna. Laatikkokamera oli paremmin esillä sen jälkeen, kun se viime syksynä oli todettu toimivaksi peliksi. Seinillä oleviin valokuviin sekä joihinkin vitriinin esineisiin liitin kuvatekstejä. Keittiön "uuteen" patakaappiin tuli oma hylly palkintolusikoille.
Yhdestä ladosta siirsin esille talvella löytämäni vanhan arkun, joka on ilmeisesti ollut työkalukäytössä. Arkussa on vuosiluku 1872 ja nimikirjaimet J.H. Arkun kannessa on hauska laskutoimitus. Vuonna 1938 joku on laskenut arkun iän vähentämällä 1938-1872. Arkun ikä on tuolloin ollut 65 vuotta.
Arkku pääsi esille toiseen eteiseen.
Minä ja Maarit pukeuduttiin jälleen kansallispukuihin. Niitä on hyvä tuulettaa kerran vuodessa. Aino viihtyi omissa nykyaikaisissa vaatteissa eikä edes suostunut kokeilemaan minun ja Maaritin ehdottamia talosta löytyneitä vaatteita 😀.
Oli mukava tavata uusia ja vanhoja sukulaisia sekä kaikkia muita talosta kiinnostuneita. Erityisesti mieltä lämmitti kaikki kehut ja kiitokset siitä, miten kova urakka me ollaan tehty isonpuolen eteen ja jaksetaan esitellä sitä ihmisille.
Miksipä ei, on se niin upea paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti