Minimuseo

Pakkasin Isoltapuolen mukaani kaksi isoa sinistä kassillista tavaroita. Valitsin kotona niistä vielä parhaat ja kävin esittelemässä esineitä ryhmälle iäkkäitä ihmisiä.

Voi kuinka he tykkäsivät ja kuinka paljon esineet toivat mieleen muistoja.

Hevosenkenkä oli tuttu kaikille. Yhden miehen kotona oli ollut neljä hevosta ja tämä mies oli pikkupoikana kengittänyt kaikki talon hevoset. Kenkiä sai jo siihen aikaan kaupasta.

Toinen mies mittaili pitkään kengän kokoa ja tuumasi sen olevan ehkä kokoa 4.

Luistin oli osalle hyvin tuttu ja osa ei tiennyt mikä se on. Siihen varmaan liittyy, onko lapsuudessa asunut vesistön lähellä ja tarvinnut luistimia.

Voivakan tunnisti melkein kaikki yhdestä suusta. Siinä on kuljetettu voita mm. metsätöihin mennessä.

Vähän vieraampi esine oli voilasta. Sitä arvuuteltiin mm. kapustaksi. Sitten kun kerroin, että esine liittyy edelliseen eli voivakkaan alkoi voilastakin muistua mieleen. Eli tällä esineellä on sekoitettu voita, kun siihen on lisätty suola. Ihmiset muistelivat myös minkälaisessa astiassa voita suolattiin.

Päre oli monelle miehelle tuttu. Useaa pärekattoa ovat hekin aikoinaan rakentaneet. Naiset muistelivat, kuinka paloherkkää päre oli ja kuinka tärkeää katto oli kastella leipomispäivänä.

Leipäpistimen tunnisti kaikki. Eräs näytti niin kovasti mallia sen käytöstä, että pelkäsin pöytäpinnan saavan uuden kuosin.

Piippausrauta oli myös tuttu lähes kaikille. Sen käytössä oli tärkeää saada rautaan juuri oikea lämpötila ettei hiukset vahingoitu. Kukaan ei ainakaan tunnustanut hiustuppojen katkenneen kihartaessa.

Aisakello toi monen mieleen matkan joulukirkkoon. Aisakello laitettiin sanamukaisesti aisaan ja lisäksi hevosella oli vielä toinen kello (oululaisittain) tolokassa, näin muisteli eräs rouva.

Hirvelän puohissa on esillä hyvin säilynyt setolkka kelloineen.

Kerroin kotimuseon aisakellon olleen postikäytössä jolloin eräs mies muisteli isänsä myös olleen postinkantaja. Hänellä oli ollut käytössään sukset ja postinjakoalue oli ollut hyvin laaja. Poika oli aina jossain vaiheessa mennyt hevosella isäänsä vastaan ja jakanut loput postit laatikoihin.

Pyykkilauta oli myös hyvin tuttu. Moni hoksasi paikan, jossa kuuluisi olla saippuapala. Isollapuolen on kolme pyykkilautaa ja yhdessä niistä on saippua oikealla paikallaan.

Eräs nainen kertoi naapurin neljän sisaruksen saaaneen lahjaksi omat pyykkilaudat ja se oli herättänyt suurta kateutta tässä naisessa. Hänen kun oli vielä pitänyt jatkaa nyrkkipyykillä pesua. Myöhemmin hänkin oli kyllä saanut oman pyykkilaudan.

Ihmisiä nauratti kun kysyin tarviko pyykkilaudassa käyttää sähköä.

Ladon avainta oli myös suurin osa käyttänyt. Eräs mies muisteli, että siihen aikaan lukot tehtiin itse ja ne oli isoja.

Viimeinen esine oli härkin. Moni arveli esineen liittyvän pyykinpesuun ja näyttivät miten sillä nosteltiin pyykkejä padasta. Kun kerroin, että esinettä on käytetty taikinanteossa niin johan alkoi mukavia muisteluja. Hierrin oli esineelle tutumpi nimi mitä härkin. Ja oksahaaroja siinä piti olla ainakin puolenkymmentä, mitä tässä näytille tuomassanikin oli.

Muisteluhetki oli ihana! Tykkään kovasti vanhoista esineistä ja tarinoista niiden takana. Ja kuka onkaan paras kertomaan niitä tarinoita kun ihminen joka on esinettä käyttänyt päivittäisessä elämässään.