Isomummon rintasolki

 

Vanhassa mustavalkokuvassa isomummo Matildalla on mekossaan koru. Vähän aikaa sitten huomasin, että sama koru on yhden pojan vaimolla eli ensimmäisellä miniällä. Kuvassa on päivämäärä 24.6.1946. Eli silloin koru on jo vaihtanut omistajaa.

 

Alkuperäisen korun historiasta ei ole sen enempää tietoa, mutta isomummon koru on jäänyt mielen päälle.

Jokin aika sitten näin eräällä iäkkäällä samantyylisen korun ja silloin selvisi, että kyseessä on Kalevala-koru.

Halusin etsiä korusta lisätietoa ja aloin selailemaan eri nettisivuja.

Vanha kuva on hieman epätarkka, mutta etsinnän jälkeen löysin vastaavan korun. Se on malliltaan Osmonsolmu. Koska alkuperäinen kuva on mustavalkoinen en tiennyt oliko isomummon koru pronssinen vai hopeinen. Jotain viitteitä sain kirjastosta lainaamastani teoksesta Kalevala Koru o.y. Koruluettelo 1941. Koruluettelossa on 155:n ensimmäisen tuotantoon otetun korumallin tiedot.

 

Osmonsolmu löytyy heti luettelon alkusivuilta. Siitä on olemassa pyöreää sekä soikeaa mallia. Pyöreä Osmonsolmu on ristiretken ajoilta (eli 1100-1200 luvuilta). Korua on valmistettu kahta eri kokoa. Isompaa on saanut ainoastaan pronssisena ja pienempää sekä pronssisena että hopeisena.

Koruluettelosta ei selviä tämän korumallin löytöpaikkaa, vaikka monesta korusta se kerrotaan. Yhdenlainen pronssinen Osmonsolmu on luettelon mukaan löydetty Konginkankaalta 1000-luvulla.

Kansanperinteen sanakirja kertoo: Osmansolmu, osmonsolmu palmikkomainen pallokoriste, jota esiintyy jo rautakautisissa miekankahvoissa, keskiaikaisen pitopöydän jalassa, sirpin kammessa ja joita merimiehet ovat solmineet köydestä; jokin taidokkaasti tehty solmu; yhdestä säikeestä köyden ympäri letitetty solmu, joka esti käsiä luisumasta köysissä kiivettäessä.

Kaikki vanhat ja monet nykyisetkin Kalevala-korut ovat kopioita muinaisista suomalaisista koruista. Hienon koristeellisuuden lisäksi nämä satoja vuosia vanhat korut ovat aikoinaan symboloineet eri asioita silloin, kun maailmankatsomus on ollut vielä kovin erilaista kuin nykyään. Esimerkkinä juuri osmonsolmu on symboloinut onnea.

Aloin etsimään netistä käytettyä samanlaista solkikorua. Niitä löytyi muutama kappale eri sivustoilta. Huomasin, että uudemmat korut ovat hieman pienempiä ja kevyempiä. Ne eivät ole umpinaisia ja takaosa on muotoiltu kuperaksi.

Sen sijaan vanhemmat korut ovat ympärysmitaltaan 53mm ja umpinaisia.

Tässä vaiheessa sain pienen varmistuksen sille, että isomummon koru on todennäköisesti ollut pronssinen. Pronssiset korut ovat olleet ympärysmitaltaan 53mm kun taas hopeiset ja pienemmät pronssiset 38mm.

Löysin yhden vanhan umpinaisen korun Helsingin kierrätyskeskuksen sivuilta ja tilasin sen itselleni.

Koru saapui parissa päivässä ja on hyvin arvokkaan näköinen.

  

Ihmettelin, kun korussa ei ollutkaan Kalevala-korun leimaa. Taas nettiin etsimään tietoa.

Kalevala.fi -sivustolla kerrotaan korujen tunnistamisen kohdalla näin:

Kaikki Kalevala-korut on aina varustettu nimileimalla. Kaikkein vanhimmissa, ennen vuotta 1942 valmistetuissa Kalevala Koru -tuotteissa leimana oli suorakulmion sisällä oleva yksi iso K-kirjain, jonka alla on sahalaitakuvio. Vuodesta 1942 alkaen Kalevala Korun tuotteissa on ollut leima, jossa on KK ympyrän sisällä. Leima on edelleen käytössä.

Leimat.fi -sivusto kirjoittaa designleimoista: Vuonna 1937 tulivat ensimmäiset Kalevala Korut myyntiin. Mallisto käsitti alussa vain 40 historiallista korua - - - Vuosina 1937-1941 käytettiin Kalevala Koruissa designleimana alareunasta hammastetun neliön sisällä olevaa K-kirjainta. Koska leimaa ei oltu rekisteröity viralliseksi nimileimaksi, lyötiin tämä designleima leimasarjan viimeiseksi.

Tämä kyseinen koru on siis valmistettu ennen vuotta 1942. Siitä löytyy suorakulmion sisällä oleva K-kirjain ja alla sahalaitakuvio. Koru on myös paljon painavampi kuin nykyaikaisemmat. Uudemmat isommat korut ovat ympärysmitaltaan 50mm ja painoa niillä on 30,1g. Pienemmän korun ympärysmitta on 36mm.

Minun hankkima yli 80 vuotta vanha koru on ympärysmitaltaan 53mm ja painoa sillä on 42 grammaa.

Korussa on myös toinen leima, jonka merkitys alkoi selvetä lukiessani vanhojen sanomalehtien artikkeleja Kalevala-koruista. Löysin Lakeus-nimisestä lehdestä 8.12.1938 artikkelin Kalevala-korujen syntyideasta. Artikkelissa kerrottiin, että korut on piirtänyt taiteilija Germund Paaer ja valmistanut kansallispukukoristeiden tekijä kultaseppä Pertti Helske Lahdesta ja vanhojen suomalaisaiheisten valaisinten y.m. kotipiiriesineiden valmistaja Taidetakomo Antti Hakkarainen Helsingistä.

Googlasin molemmat valmistajat ja kuinka ollakaan leima on Taidetakomo A Hakkaraisen. Korun leimasta puuttuu teksti, mutta siinä on selvästi nähtävillä käsi joka pitelee vasaraa.

Kuva: Taidetakomo Antti Hakkarainen hinnasto N:o 2 1933 

Koru on upea sellaisenaan. En aio puhdistaa sitä. Korun ikä vastaa hyvin isomummon alkuperäistä solkea. Se sopii siksi yhdeksi museoesineeksi Hirvelään.

Pidän itsekin Kalevala-koruista, joten oli hienoa huomata, että jo isomummollani on ollut sellainen ihan ensimmäisten suomalaisten joukossa.

Tämä postaus on tämän vuoden viimeinen. Vaikka rakastankin tutkia historiaa on aika pitää pieni hengähdystauko kiireisen syksyn jälkeen. Ensi vuonna taas uudella innolla historian pariin.

Toivotan kaikille lukijoille ihanaa ja rauhallista loppuvuotta <3

Animoidut kuvat

 

Löysin taas niin hienon työkalun valokuvien käsittelemiseen, että pitipä heti laittaa siitä esimerkkejä tänne.

Hankin kahden viikon ilmaisen kokeilujakson MyHeritageen ja huomasin siellä kuvien animointi-toiminnon. Ei muuta kuin kokeilemaan, ja tulokset oli kyllä hämmästyttäviä. Joukossa on toki tosi hyvien lisäksi ei-niin-hyviä, mutta tunnistettavia kuitenkin kaikki. Alkukuvassa on isotätini ja kaimani Katri.

Tämän kuun alkupuolella moni muisteli kuolleita läheisiään ja aloinkin tarkastelemaan, milloin "Hirvelän porukkaa" on nukkunut pois. Todella moni on kuollut lokakuussa. 

Seuraavassa MyHeritagen animoimana isosetiä ja -tätejä nuoruutensa päivissä (+ puolisot). 

Kaarlo 26.6.1905 - 20.9.1943 (38v)

Väinö 26.2.1918 - 29.4.1974 (56v)

Puoliso Olga 1920 - 1992

Niilo 25.6.1908 - 10.10.1977 (69v)

Niilon kaksosveli Uuno 25.6.1908 - 22.11.1977 (69v)

Puoliso Maija 1911 - 1958

Reino-pappa 10.1.1923 - 26.10.1988 (65v)

Puoliso Rauha-mummo 2.2.1923 - 19.6.2021

Lauri 9.7.1911 - 2.10.1996 (85v)

Puoliso Jenny 1911 - 1996

Katri 4.11.1915 - 25.10.1998 (82v)

Puoliso Pasi 1913 - 1971

Frans jr 4.12.1913 - 2.1.1999 (85v)

Puoliso Eeva 1920 - 2007

Mari 4.6.1920 - 25.10.2014 (94v)

Puoliso Aukusti 1908 - 1994

Lopuksi vielä isomummo Matilda ja isopappa Frans

Moni papan sisaruksista eli pitkään. Itseäni harmittaa, että suvun historia alkoi kiinnostamaan vasta niin myöhään. Kuinka hienoja tarinoita olisinkaan voinut kuulla.

Onneksi tarinan rippeitä löytyy monista lehtikirjoituksista, joita on tallella mm. Katrin kertomana.

Kointukon valmistus

Kuvaaja Samuli Paulaharju, 1917. Museovirasto

Otsikko on vähän outo, mutta niin on kyllä ohjekkin jonka löysin Hirvelän vanhojen papereiden joukosta. Pitkään luulin, että kyseessä on kointukAn valmistus eli joku syöpäläisten karkoitukseen käytettävä itsetehty aines jota pidetään tukassa kolme vuorokautta.

Myöhemmin tarkemmin lukiessa huomasin, että kyseessä on kointukko. Mikä ihme se sitten on?

Alkukuvassa on Pudasjärveläinen Kuopus-Jussi, joka oli senaikainen kansanparantaja. 

Kuva on ollut Suomen Kuvalehdessä 7.12.1929. Kuvatekstissä lukee: Kuopus-Jussi tekee kointukkoa. Parempilaatuinen kuva on Finna.fi -sivustolta.

Kansanperinteen sanakirja kertoo koin olevan jäsenien kolotustauti esim. syöpä tai reumatismi. Samuli Paulaharjun kirjassa Kainuun mailta kerrotaan, että koi oli kiusallinen kärsittävä, se kolotti ja kulki kuivien suonien lävitse - - -

Kirjassa kerrotaan monia erilaisia parannuskeinoja ja uskomuksia, joita ihmisillä siihen aikaan

oli varsinkin syrjäseuduilla, joissa ei päässyt lääkäriin tai apteekkiin rohtoja hakemaan vaan piti tulla toimeen omilla kotoisilla konsteilla.

Kirja jatkaa: Voideltiin koita myös karhunrasvalla, käytettiin kointukkoja sekä tehtiin erikoista koinvoidetta. 

Elias Lönnrot kirjoittaa kirjassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri vuonna 1838 ohjeet,

miten karkottaa koi sormesta:

Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen alla pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jouhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.

Seuraava ohje löytyi Hirvelän papereista:

Kointukon valmistus

1. Lieroja 27 kpl

2. Näsiänmarjoja 27 kpl

3. Tulikiviä

4. Alunaa

5. Tervaa

6. Voita

7. Tupakkia

8. Hevosen länkihikeä

9. Keitetään tuhkalipeään

Tukko on pidettävä 3:me vuorokautta. 

Minulle outoja aineita olivat näsiänmarjat ja aluna. 

Kuva Pixabay

Wikipedia kertoo Näsiästä, että sen marjat ovat erittäin myrkyllisiä. Historiallisesti lehtonäsiän osia on käytetty lääkekasvina - - - Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu, että sillä olisi lääkinnällisiä hyötyjä. Se on liian suurissa määrissä syötynä pikemminkin tappava - - -. 

Turun sanomat kirjoittaa 11.5.2010 näsiän marjoista: Näsiän marjat ovat houkuttelevan punaisia ja suurina ryppäinä suorastaan tyrkyttävät itseään pahaa-aavistamattomalle keräilijälle. Marjat ovat kuitenkin hyvin vaarallisia. Jo kahden marjan syömisen tiedetään vieneen lapsen sairaalahoitoon, ja kuusi marjaa on lapselle tappava annos. Aikuinen menehtyy 10–15 marjan myrkyistä. Näsiää ei kannata kosketella paljain käsin, sillä kuoren myrkyt aiheuttavat ainakin herkille ihmisille allergiaa.

Alunasta wikipedia kirjoittaa, että sitä on käytetty lääketieteessä ja kosmetiikassa astringenttina, verenvuotojen tyrehdyttämiseen sekä antiseptisena aineena.

Samassa paperissa on myös ohje Paleltuneeseen:

Tuoretta kuusen pihkaa ja hienoasokeria sekaisin. Asetetaan paleltuneen päälle.

Vielä yksi ohje Syöpätauvinlääke:

Syötävä koivunhiiltä ja koivuntuhka-vettä keitettyä juotava. Ja marjoista jotka kasvavat samanlaisissa varsissa kun puolukat keitetään vettä ja juotaan sitä.

En tiedä, kuka nämä ohjeet on kirjoittanut ja mitä tarkoitusta varten. En myöskään tiedä, kokeiliko joku oikeasti tällaisia kansanparannuskeinoja vai jäikö ne vain ohjeiksi paperille.

Kesän 2024 tapahtumat

 

Tässä yhteydessä ennen pitkän ja pimeän talven tuloa on mukava muistella viime kesän tapahtumia lyhyesti.

Kesän aloitti vanhojen koululaulujen yhteislaulutapahtuma. Idea tähän tuli jo marraskuussa 2022 Ainon serkulta. Innostuin ideasta heti! Tämä pidetty sukulaismies kuitenkin menehtyi ennen idean toteutusta. 

Hänellä oli inspiroiva suhtautuminen elämään. Häneltä sain myös arvokkaita videotallenteita Hirvelästä ja sen asukkaista sekä omakohtaisia muistoja lapsuudesta. Hänen kauttaan pääsin tutustumaan uusiin sukulaisiin, jotka taas jakoivat omia muistojaan Hirvelästä. 

Tästä kaikesta olin ja olen hyvin kiitollinen!

Hirvelän pirtti oli tupaten täynnä innokkaita laulajia vauvasta vaariin. Väliajalla munkit ja kampanisut tekivät kauppansa ja saimme runsaasti positiivista palautetta tapahtuman järjestämisestä.

Ensimmäinen avoimien ovien päivä oli Yli-Iin pitäjäpäivien yhteydessä 6. heinäkuuta. "Viralliset" avoimet ovet olivat heinäkuun loppupuolella 19-21.7.

On hienoa, että Maarit-sisko on päässyt näinä kolmena vuotena auttamaan järjestelyissä välimatkasta huolimatta. Hänen käsissään syntyy tapahtuman kukkakoristeet ja kranssit sekä tänä vuonna superkauniit hiuskoristeet Ainolle ja meille tytöille.

 

 

Kesäkauden päätti Iin eläkkeensaajien vierailu kotimuseossa syyskuun alussa. Bussilastillinen iloisia retkiläisiä vietti mukavan päivän Hirvelässä. Tarjolla oli yhteislaulua, museossa kiertelyä ja pullakahvit museopirtissä. Ennen lähtöä vierailijat nauttivat vielä omat eväät uudella nuotiopaikalla.

Retkestä oli juttu Eläkkeensaajien uusimmassa lehdessä 5/2024. Laitan sen tähän kuvana. Lupa julkaisuun on lehdeltä.

Ensi kesänä Hirvelän kotimuseo on jälleen auki ja joitakin tapahtumia tullaan järjestämään, kuten esimerkiksi vanhojen koululaulujen yhteislaulua. Niistä lähemmin sitten ensi vuoden puolella. 

Halua ja ideoita olisi vaikka miten paljon, mutta realiteetit tulevat vastaan, kun teemme tätä hommaa niin pienellä perhepiirillä. Kuitenkin suurella sydämellä!

Video Fransin ja Matildan elämästä

 

Minun piti tehdä opiskeluihin liittyen taideprojekti. Tein sen omien isovanhempien kuvista. Heidän hääpäivästä tuli kuluneeksi 79 vuotta 7. lokakuuta. 

Innostuin samaa pohjaa käyttämään tässä videossa, jossa on kuvia isoisovanhempien eli Fransin ja Matildan elämän varrelta.

Alkuperäiset kuvat ovat mustavalkoisia ja olen niitä tekoälyn avulla väritellyt.

Videon musiikkina on Koivuvalssi/Koivu-valssi. Halusin soittaa sen viululla, jota olen nyt muutaman viikon ehtinyt harjoitella aloitettuani soittamisen uudestaan tänä syksynä.

Mummoni piti laulusta hyvin paljon. Lauloin sitä usein lapsena alkukuvassa näkyvässä kiikussa ison koivun katveessa yksin tai siskon kanssa. Lauloin sitä myös mummolleni, kun hän oli jo hoivakodissa. Ja Koivuvalssin lauloimme siskon kanssa mummoni muistotilaisuudessa Hirvelän pirtissä kesällä 2021.

Mutta tämän videon kuvat kertovat isopappani Fransin ja isomummoni Matildan elämästä.

Pirtin uusi pöytä

 

Aikalailla tarkalleen kolme vuotta meni kunnes löydettiin pirttiin pöytä. Aikaisempi pirtinpöytä vietiin pois kolme vuotta sitten syyskuussa 2021 ja siitä alkaen meillä on ollut enemmän ja vähemmän hakusessa vanha pitkä pirtinpöytä.

Tilanne oli hauska siinä mielessä, että oli syyskuinen perjantaiaamu. Join aamukahvia oman keittiön pöydän ääressä ja selailin tori.fi:tä löytääkseni itselleni pienen ja kapean pöydän. Jostain syystä hakutuloksiin tuli sitten iso ja leveä vanha pirtinpöytä. Laitoin heti Ainolle viestiä, kun en siihen aikaan kehdannut vielä soittaa. Pian Ainolta tuli vastaus, ostetaan se!

Minulla oli sopivasti vapaata ja vanhemmat ovat eläkeläisiä niin ei muuta, kun auto ja kärry kohti Vaalaa.

Vaalassa meitä odotti ihana pöytä! Pakattiin se kyytiin ja muutama päivä myöhemmin vanhemmat kuskasivat sen Hirvelän pirttiin.

Minä kävin katsomassa tarkemmin tuota ihanuutta viime perjantaina.

Entisestä pöydästä on harmittavan vähän kuvia, mutta se on hyvin samantyylinen. Seuraavat kuvat on entisestä vanhasta pöydästä. Pöytäliinasta näkee, että pöytälevy on pienempi kuin nykyinen pöytä, vaikka liina sopiikin todella hyvin nykyiseenkin pöytään.

Nykyinen pöytä on leveydeltään 273 cm, syvyydeltä 73 cm ja korkeudelta 80 cm. Sen kansi on irtonainen ja kääntöpuolella on leivontapuoli. Jalkaosa on melkein identtinen entisen kanssa.

Seuraavat kuvat ovat nykyisestä pöydästä.

Pöytälevy on tehty kolmesta leveästä lankusta (24-24,5 cm) jotka ovat 3,5 cm paksuja.

Pöytä sopii täydellisesti pirtin kalustukseen!

Tarkistin otsalampun kanssa kaikki mahdolliset paikat pöydästä, mutta en löytänyt mistään vuosilukua. Pöydän myyjä kertoi, että he olivat ostaneet tilan ja entinen tilanomistaja oli jättänyt heille paljon kalusteita, mm tämän pöydän.

Tämä Vaalalainen tila löytyy Pohjois-Pohjanmaan rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnista vuodelta 2015. Inventoinnissa kerrotaan asuinrakennuksen olevan 1800-luvun loppupuolelta. Pöytä voi siis olla hyvin vanha.

Miksi me ei olla aikaisemmin löydetty sopivaa pöytää? Yksi syy on hinta. Vanhoista pitkistä pirtinpöydistä pyydetään helposti monta sataa euroa, jopa yli tuhatta euroa.

Tämä pöytä maksoi 250e, eikä tullut mieleenkään tingata. Pöytä saatiin aikalailla niillä rahoilla, mitä jäätiin plussalle kesän kahvituksista.

Pöytä oli löytö ja sai hyvän kodin!

Ensimmäinen vierailijaryhmä

 

Silloin kun mummoni vielä eli ja asui Hirvelän tilalla oli Isopuoli suosittu koululais- ja eläkeläisryhmien vierailukohde. Vanha vieraskirja on täynnä näitä muistoja.

Siksipä oli hienoa, kun eräs ryhmä lähestyi Ainoa ja kysyi mahdollisuutta tulla vierailemaan museoon. Se sopi, tottakai!

Syyskuun alku oli vielä hyvä ajankohta vierailulle. Toki Isopuoli alkaa syksyn myötä viilenemään ja mitään lämmitystähän siellä ei ole, joten säänmukainen pukeutuminen on ehdoton.

Mietimme vierailulle rungon valmiiksi jota voimme käyttää sitten vastaisuudessakin.

Aluksi ryhmän on hyvä kokoontua pirttiin. Laitoimme sinne penkit valmiiksi reilulle 30 henkilölle. 

Pirtissä toivotamme vieraat tervetulleeksi ja kerromme talosta sekä vierailun kulusta.

Kesäkuun yhteislaulutapahtuman innoittamana ajattelimme isän kanssa laulattaa vierailla kaksi yhteislaulua. Se johti siihen, että päätin aloittaa taas viulunsoiton.

Olen lapsena - teini-ikäisenä soittanut useamman vuoden viulua, mutta sen jälkeen viulu on roikkunut seinäkoristeena lähemmäs 30 vuotta. Otin viulun seinältä, vaihdoin siihen kielet ja aloin soittamaan. Ehdin harjoitella noin viikon verran ennen aikuisiän "ensiesiintymistä".

Olin todella yllättynyt siitä, kuinka soitto palautui mieleen niin nopeasti. Ja kyllä Isonpuolen akustiikka on hieno. Se antaa paljon anteeksi vajavaiselle soittotaidolle. 

Pirtissä on aivan mahtava soittaa ja laulaa!

Toiveissa onkin järjestää enemmän musiikkipitoisempia tapahtumia Hirvelän pirtissä.

Tervetulotoivotusten ja yhteislaulun jälkeen vieraat saivat vapaasti kierrellä museotalossa sekä vanhassa navetassa ja aitassa. Aino kertoili talosta pienemmille ryhmille.

Kahvit oli katettu Isonpuolen keittiöön. Tarjolla oli munkkeja ja kampanisuja. Kampanisut oli suositumpi kahvileipä, joten ajattelimme vastaisuudessa alkaa tarjoamaan vain kampanisuja. Ne on oikein sopivia (ja maukkaita) vanhanajan kahvileipiä tähän miljööseen. Ja onhan ne vieläpä peräpohjalaisia leivonnaisia.

Tämän jälkeen ryhmä evästi vielä uudella nuotiopaikalla. Nuotioon ei tullut laitettua tulia, mutta viihtyisä paikka se oli silti.

Vastaisuudessa siinä voi hyvin paistaa makkaraa yhtenä ohjelmanumerona.

Vierailu oli kaikinpuolin mukava. Jatkossakin otamme mielellämme vastaan ryhmiä.

Ohjelmassa voi olla museokiertelyn lisäksi yhteislaulua, kahvittelua ja makkaranpaistoa. Ja pihapelejäkin löytyy.

Loppukesän kuulumisia

 

Syyskuu on alkanut, mutta ilmat on vielä ihanan kesäisiä. Hirvelässä vietetään tämän kesän viimeistä toimintaviikkoa. Rantamökissä on viimeiset vuokralaiset ja kotimuseoon tulee kesän viimeinen ryhmä tutustumaan.

1960-luvulla rakennetun navetan katto on saanut peitteet päälle. Navetan katto vuotaa ja sitä oli tarkoitus alkaa korjaamaan jo tänä kesänä, mutta aika ei riittänyt siihen. Peitteet suojaavat kattoa nyt jonkin verran ja remontti tehdään ensi kesänä. Kattohuovat odottelevat jo valmiina.

 

 

Siivosin kesän aikana vanhan heppatallin. Tallissa on paikka yhdelle hevoselle. Veljeksillä on ollut yhteinen hevonen joka on vuoroviikoin asunut kunkin tallissa.

Niinkuin muihinkin rakennuksiin oli talliin kertynyt paljon tavaraa. Tyhjensin tallin ja putsasin sen. Irrotin myös pönkän joka piti karsinan oven tiukasti auki.

Lapsena haaveilin aina, että olisipa mummolassa hevonen. Nyt tallissa on tilaa vaikka useammalle hevoselle, nimittäin keppihevoselle.

Tällä hetkellä tallissa on pino nuotiopuita.

Nuotiopuista päästäänkin seuraavaan uudistukseen.

Tilan ainoa nuotiopaikka on rannassa. Koska mökillä on usein vuokralaisia on nuotiopaikka pääosin heidän käytössään.

Hirvelän pihapiirissä on aiemmin ollut nuotiopaikka, joten päätimme tehdä sellaisen taas.

Vanhasta täytetystä kaivosta jäi ylimääräiseksi kaksi kaivonrengasta. Alkukeväällä mietittiin kovasti, mitä niille tehdään. Otin jo renkaista kuvat ja mitat ja olin tekemässä tori.fi -ilmoituksen.

Toiselle renkaalle löytyi kuitenkin pian käyttöä, kun hoksattiin tehdä siitä pihalle kukkapenkki. Kaivonrengas laitettiin vanhan haperoituneen kannon päälle ja nyt siinä on kesän ajan ollut kiva kukkapenkki ja ruma kanto saatiin piiloon.

Toisellekkin kaivonrenkaalle löytyi käyttöä, kun innostuttiin tekemään nuotiopaikka. Sopiva kohta nuotiolle oli vanhan saunan perustukset. Paikka on paloturvallinen ja lähimpiin rakennuksiin on useamman metrin matka.

Ensimmäiset savut sytytettiin pari viikkoa sitten ja grillaukset onnistui erittäin hyvin.