 |
| Kuvaaja Samuli Paulaharju, 1917. Museovirasto |
Otsikko on vähän outo, mutta niin on kyllä ohjekkin jonka löysin Hirvelän vanhojen papereiden joukosta. Pitkään luulin, että kyseessä on kointukAn valmistus eli joku syöpäläisten karkoitukseen käytettävä itsetehty aines jota pidetään tukassa kolme vuorokautta.
Myöhemmin tarkemmin lukiessa huomasin, että kyseessä on kointukko. Mikä ihme se sitten on?
Alkukuvassa on Pudasjärveläinen Kuopus-Jussi, joka oli senaikainen kansanparantaja.
Kuva on ollut Suomen Kuvalehdessä 7.12.1929. Kuvatekstissä lukee: Kuopus-Jussi tekee kointukkoa. Parempilaatuinen kuva on Finna.fi -sivustolta.
Kansanperinteen sanakirja kertoo koin olevan jäsenien kolotustauti esim. syöpä tai reumatismi. Samuli Paulaharjun kirjassa Kainuun mailta kerrotaan, että koi oli kiusallinen kärsittävä, se kolotti ja kulki kuivien suonien lävitse - - -
Kirjassa kerrotaan monia erilaisia parannuskeinoja ja uskomuksia, joita ihmisillä siihen aikaan
oli varsinkin syrjäseuduilla, joissa ei päässyt lääkäriin tai apteekkiin rohtoja hakemaan vaan piti tulla toimeen omilla kotoisilla konsteilla.
Kirja jatkaa: Voideltiin koita myös karhunrasvalla, käytettiin kointukkoja sekä tehtiin erikoista koinvoidetta.
Elias Lönnrot kirjoittaa kirjassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri vuonna 1838 ohjeet,
miten karkottaa koi sormesta:
Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen alla pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jouhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.
Seuraava ohje löytyi Hirvelän papereista:
Kointukon valmistus
Lieroja 27 kpl
Näsiänmarjoja 27 kpl
Tulikiviä
Alunaa
Tervaa
Voita
Tupakkia
Hevosen länkihikeä
Keitetään tuhkalipeään
Tukko on pidettävä 3:me vuorokautta.
Minulle outoja aineita olivat näsiänmarjat ja aluna.
 |
Kuva Pixabay
Wikipedia kertoo Näsiästä, että sen marjat ovat erittäin myrkyllisiä. Historiallisesti lehtonäsiän osia on käytetty lääkekasvina - - - Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu, että sillä olisi lääkinnällisiä hyötyjä. Se on liian suurissa määrissä syötynä pikemminkin tappava - - -.
Turun sanomat kirjoittaa 11.5.2010 näsiän marjoista: Näsiän marjat ovat houkuttelevan punaisia ja suurina ryppäinä suorastaan tyrkyttävät itseään pahaa-aavistamattomalle keräilijälle. Marjat ovat kuitenkin hyvin vaarallisia. Jo kahden marjan syömisen tiedetään vieneen lapsen sairaalahoitoon, ja kuusi marjaa on lapselle tappava annos. Aikuinen menehtyy 10–15 marjan myrkyistä. Näsiää ei kannata kosketella paljain käsin, sillä kuoren myrkyt aiheuttavat ainakin herkille ihmisille allergiaa.
Alunasta wikipedia kirjoittaa, että sitä on käytetty lääketieteessä ja kosmetiikassa astringenttina, verenvuotojen tyrehdyttämiseen sekä antiseptisena aineena.
Samassa paperissa on myös ohje Paleltuneeseen:
Tuoretta kuusen pihkaa ja hienoasokeria sekaisin. Asetetaan paleltuneen päälle.
Vielä yksi ohje Syöpätauvinlääke:
Syötävä koivunhiiltä ja koivuntuhka-vettä keitettyä juotava. Ja marjoista jotka kasvavat samanlaisissa varsissa kun puolukat keitetään vettä ja juotaan sitä.
En tiedä, kuka nämä ohjeet on kirjoittanut ja mitä tarkoitusta varten. En myöskään tiedä, kokeiliko joku oikeasti tällaisia kansanparannuskeinoja vai jäikö ne vain ohjeiksi paperille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti