Silpputeatteri ja silppukone

 

Yhtä Hirvelän latoa kutsutaan "silpputeatteriksi". Nimi tulee siitä kun pappa oli aikoinaan kysynyt lapsiltaan, kuka haluaa ilmaisen teatterilipun. Monta innokasta kättä oli noussut ylös. Lipun saaneet pappa oli vienyt silppukoneen luo olkia silppuamaan. Siitä alkoi silpputeatterin tarina.

Pappa itse ei ole enää sanan merkitystä kertomassa, joten mietin, oliko hän keksinyt sen armeijan perunateatterista eli perunoiden kuorimisesta joukolla.

Silpputeatteria on jonkin verran siivottu parin vuoden aikana, mutta edelleen siellä odottaa paljon perkattavaa tavaraa.

Yksi ihana ladon löytö on työkaluarkku, joka on jo siirretty Isonpuolen eteiseen. Arkussa on nimikirjaimet J.H ja vuosiluku 1872.

Silpputeatterin silppukone on jo kauan aikaa sitten siirretty eri rakennukseen. Silppukone löytyi samassa yhteydessä, kun keväällä 2022 tyhjennettiin ja järjesteltiin entistä navettarakennusta.

Silppukone sai jäädä paikalleen, koska se on todella raskas siirtää. Paikka on kuitenkin osoittautunut aivan oivalliseksi.

Huutokauppavihkosta selviää, että pappa osti silppukoneen vuonna 1961 veljesten välisestä huutokaupasta, jonka he pitivät Frans-isänsä kuoleman jälkeen. Silppukone maksoi 800 markkaa (n 22e).

Silppukoneen valmistaja on Mathildedals Werkstad. Matildan (ruotsiksi Mathidedal) kylässä sijainneessa rautaruukissa valmistettiin mm. työkaluja ja koneita maatalouteen.

Silppukone oli yksi sellainen.

Silppukonetta myi helsinkiläinen P. Sidorow. Wikipedia kertoo, että yritys oli toiminnassa vuosina 1873-1930. Hirvelän silppukone on siis tuolta aikaväliltä. Silppukone on joko Fransin tai isänsä Juhon aikainen.

Silppukoneessa on vielä mielenkiintoinen mainita "Nikanderin patentti". Netistä ei oikein löytynyt tietoa, mitä se tarkoittaa. Niinpä aloin lukemaan vanhoja sanomalehtiä. Laitoin tekstin hakusanaksi ja löysin paljon mielenkiintoista tietoa.

Mathildedalin ruukin omistaja oli vuodesta 1877 Mikael Ferninand Nikander. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä on ilmoitus 30.1.1894 (tasan 130 vuotta sitten), jossa tehtaanomistaja M.F. Nikander on anonut patenttia järjestelmälle poljin- ja veivisilppukoneista, josta tarkoituksesta on tänne annettu keksinnön piirrustus ja selite.

Seuraavana vuonna (3.9.1895) lehdessä ollut mainos selittää patenttia tarkemmin:

Vuosikymmenian ajan jälleenmyyjä P.Sidorow mainostaa silppukoneen olevan maan paras. Mikael Nikander kuoli vuonna 1908, mutta hänen patentoima silppukone jäi elämään vielä pitkään.

Mainos vuodelta 1901

  

Mainos vuodelta 1912

Mainos vuodelta 1929

Hirvelän silppukoneessa on vielä kahdessa kohtaa numero 11451. Olisikohan se laitteen sarja/valmistusnumero? Yhdessä netistä löytämästäni silppukoneessa on numerosarja 32252 ja sen arvioidaan olevan 1920-luvulta.

Kysymuseolta.fi-sivustolla kerrotaan: olkisilppurilla pilkottiin olkia eläinten ruuaksi. Olkisilpusta ja muusta rehusta keitettiin ns. apetta, jota syötettiin eläimille.

Papan perheessä olkisilppurin käyttöön tarvittiin kolme poikaa kerrallaan. Yksi syötti olkia, toinen polki poljinta ja kolmas pyöritti kampea tarvittaessa.

On ihme ettei kenellekään sattunut mitään. Vanhoissa lehtijutuissa on useita uutisia siitä miten silppukone on ruhjonut työntekijän käden, katkonut sormet tai vienyt koko käden. Eräässä uutisessa kerrottiin 15-vuotiaasta Paavo-pojasta, jonka käsi meni poikki ranteen yläpuolelta. Katkennut osa löydettiin myöhemmin ladosta silppujen joukosta. 

Aikamoisia kauhukertomuksia siis.

Vanhassa navetassa oleva silppukone on nähtävillä vierailijoille. Sen terä on solmittu lujasti narulla kiinni ettei kukaan pääse vahingossakaan pyörittämään sitä. Kaukalossa on vanhoja olkia muistuttamassa ajasta jolloin Hirvelä oli vielä oikea maatila lehmineen ja muine eläimineen.

Tilan nimi Hirvelä ja uudet Instagram-sivut

 

Mainostan ihan ensi alkuun Instagram-sivua hirvelan_kotimuseo. Blogikirjoituksia ilmestyy vain kahden viikon välein ja Facebookin suhteenkin olen ollut hyvin laiska joten ajattelin, että Instagramia tulisi päivitettyä vähän ahkerammin. Kännykkä kulkee aina mukana ja tykkään ottaa paljon kuvia niin jaan niitä tästä lähtien myös Instagramissa.

Olen pohtinut mistä tila on saanut nimen Hirvelä. Vanhoista kartoista ja maakirjoista selviää, että jo ennen asutusta tilaan on kuulunut Hirvenkivenojanniitty, Hirvenkivenojankorpi ja tilaa on halkonut oja nimeltä Hirvenkivenoja. Tämän ojan varrella sijaitsi aikanaan myös tilan mylly.

Hirvelän tilalta ei ole löytynyt esihistoriallisia esineitä/asioita, mutta molemminpuolin naapuritiloilta niitä on löytynyt. Löydöt on arkistoitu Museoviraston kyppi.fi -sivustolle ja niitä on mm. kvartsi-iskokset, tuura ja kivitaltta sekä asuinpainanteita.

Kalevassa 27.2.2006 oli artikkeli otsikolla Suomalaiset, Karhun ja Hirven heimoa. Artikkelissa kerrotaan miten suomalaisten esivanhemmat palvoivat Otavan alla Karhua ja Hirveä. Hirvestä kirjoitetaan: Kivikauden ajan ihmisille pohjoisessa se oli pyhä eläin. Saaliseläimenä hirvi oli monikäyttöinen ja siksi arvokas. Kalliotaiteessa ja kiviveistoksissa hirviaiheet ovat yleisimpiä karhun ohella.

Tämän pohjalta on mielenkiintoista, että isosetä Niilo löysi juuri hirvenpäätikarin läheltä kivikauden asutusta. Kalevan artikkelissa vuodelta 1975 silloinen Pohjois-Pohjanmaan museon johtaja mainitsi, että kaikissa Suomessa löydetyistä eläimen kuvalla koristetuissa esineissä on aiheena joko hirven tai karhun pää.

YLE kirjoittaa uutisartikkelissa 11.11.2019 kuinka sata vuotta sitten Suomen hirvikantaa uhkasi sukupuutto. Hirvi on ollut kokonaan rauhoitettu vuosina 1868-1896. Viime vuosisadan alkupuolella salametsästys uhkasi hävittää hirvet sukupuuttoon.

Uutisia Iistä ja Yli-Iistä vuosilta 1900-1924 selviää, että hirvi on ollut todella harvinainen vieras.

Hirvi Iissä - aikaisemmin ei miesmuistiin

Hirven näkivät lokakuun 1. päivänä 1903 muutamat Pernun ja Tapion talojen miehet ollessaan takavainiolla heiniä hakemassa. Kotiin palattuaan he ilmoittivat asian toisillekin miehille. Nämä lähtivät vielä katselemaan eikö mainittu elukka näyttäytyisi uudelleen. He näkivätkin verrattain läheltä hirven menevän maantien yli. Miehet kertoivat sen olleen paljon suuremman tavallista hevosta. "Mainittua laatua eläintä ei liene miesmuistiin ollut Iissä vierailemassa." 

- Kaleva 8.10.1903.

Hirvi Ulkokrunnissa - säilyneekö vaasalaisilta hylkimiehiltä

"Noin kolme penikulmaa Iijokisuulta Ulkokrunnin saarella olivat viime viikolla siellä olevat tavanneet suuren uroshirven uiskentelemassa jäiden joukossa. Tämän huomattua olivat luotsit uittaneet hirven rantaan. Alussa oli se vähän ihmisiä pelännyt, vaan kun oli rantaan päässyt, ei ollut tahtonutkaan miehistä erota. Kooltaan oli hirvi niin suuri, ettei mies ylettynyt päähän koskemaan. Sarvet se oli vasta pudottanut eikä niistä ollut kuin lyhyet tyngät jäljellä. Saarella kuuluu olevan vaasalaisia hylkeenpyytäjiä, joten on epävarmaa säilyneekö tämä harvinainen elukka hengissä." - Kaleva 10.6.1907.

Hirvelä on ollut nimettynä jo ennen kuin ensimmäiset asukkaat saapuivat tilalle. Hirvi oli siihen aikaan todella harvinainen eläin ja rauhoitettu kokonaan. Hirvelä-nimi ei siis ole tullutkaan siksi että paikassa olisi kuhissut hirviä (tämä oli minun veikkaus nimen alkuperästä). Vastausta nimeen en tiedä. Hirvi-sanaa esiintyy kuitenkin sen ympäristössä vanhoissa kartoissa ja hirvi on ollut kivikautisille ihmisille tärkeä eläin.

Oulun läänin henkikirjoissa alkaen vuodelta 1868, kun ensimmäiset asukkaat asuivat tilalla, tilan nimeksi on merkitty Hirvola. Hirvo on hirven vanhempi nimitys. Vuoden 1887 henkikirjassa tilan nimi on jo Hirvelä.

Kovien pakkasten aikaan tutkailin kuvia joita otin viime huhtikuussa Kansallisarkistossa Helsingissä. Siellä oli nähtävänä kartta vuodelta 1852 jossa Hirvelän tila näkyi Isojaon aikaisessa muodossa. Karttaan on myöhemmin merkitty lyijykynällä uusi tilanumero 45 ja nimi Hirvelä.

Kartassa on mielenkiintoista se, että siinä näkyy ensimmäisen asuintontin paikka (torppatontti). Olenkin vertaillut sitä nykyisiin karttoihin ja miettinyt kovasti, missä mahdollisesti tilan ensimmäiset rakennukset ovat sijainneet mikäli ne on karttaan piirretyllä tonttipaikalla olleet.

Lopputuloksena päädyin siihen, että tontti on ollut lähellä nykyistä maantietä vanhan petäjän vieressä.

(Kartoissa olen ympäröinyt kohdan joka minusta näyttää olevan kaikissa kartoissa sama. Ensimmäisen kartan punainen neliö on torpan tontti.)

 

Vuosi 2024

 

Mukavaa alkanutta vuotta 2024!

Kuinka aika rientääkään. Blogikin on jo kaksi vuotta vanha. Mitään uudistuksia en ole miettinyt ulkoasuun, koska olen tyytyväinen nykyiseen. Se on tarpeeksi selkeä ja yksinkertainen käyttää. Olen tyytyväinen myös nykytahtiin kirjoittaa uusi postaus noin kahden viikon välein. Toivottavasti lukijat ovat samaa mieltä.

Kun lueskelen vanhoja kirjoituksia huomaan, että tekstit ovat edelleen asianmukaisia ja taustatiedot paikkansapitäviä. Olen käyttänyt moniin kirjoituksiin useita tunteja aikaa toiset taas kirjoitan täysin fiiliksen mukaan. Pyrin saamaan jokaiseen postaukseen laadukkaita kuvia, koska monesti kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Blogin nimeä Hirrenraossa sammalta mietin pitkään. Hirsi oli sopiva sana, koska melkein kaikki tilan rakennukset ovat hirrestä. Sammalta löytyy taas monen hirren välistä, joten sekin oli sopiva sana kuvaamaan blogia. Tila oli tavallaan myös sammaloitunut kun se oli päässyt unohduksiin vuosien aikana. Toki rakennuksista pidettiin huolta, mutta ne olivat lähinnä varastoina ja valtavan tavaramäärän peittämiä. Esineet odottivat että ne raivataan esiin ja näytille. Ne kertovat vanhasta ajasta jota elettiin ei kovin kauaa sitten.

Tätä sammalpeitettä me ollaan perhepiirissä nyt yli kahden vuoden ajan poistettu. Paljon on saatu aikaan ja paljon on vielä tekemistä.

Meillä on ollut kahtena kesänä mieleenpainuvat avoimien ovien päivät sekä yksittäisiä että pieniä ryhmiä on käynyt tutustumassa Hirvelään muina aikoina.

Ensi kesänä on jälleen tiedossa avoimet ovet. Tarkemmat päivämäärät tiedetään vasta lähempänä kesää.

Kesällä on tarkoitus pitää myös vanhojen koululaulujen yhteislaulutapahtuma. Tämähän kuului jo viime kesän suunnitelmiin, mutta suruksemme idean keksinyt sukulaismies menehtyi yllättäen. Tapahtuma jäi silloin toteutumatta.

Aikoinaan kotimuseossa kävi suuriakin ryhmiä kerrallaan tutustumassa ja tähän on ollut kiinnostusta jatkossakin.

Rakentamisen ja remontoinnin suhteen olisi tarkoitus tehdä kattoremonttia. Sitä vaativat navetan ja kellarin katot.

Navetta on rakennettu 1960-luvulla ja nykyisin sen katto vuotaa. Isonpuolen päädyssä oleva maakellari on rakennettu vuonna 1919. Siinä on alkujaan pärekatto. Pärekaton päälle on laitettu huopa joskus 1960-luvulla. Maakellarin katto on jo aivan laho ja siihen täytyikin laittaa pressu päälle talveksi.

Asian kanssa ei kuitenkaan hötkyillä, joten kattoremontti voi siirtyä myös kesään 2025.