Animoidut kuvat

 

Löysin taas niin hienon työkalun valokuvien käsittelemiseen, että pitipä heti laittaa siitä esimerkkejä tänne.

Hankin kahden viikon ilmaisen kokeilujakson MyHeritageen ja huomasin siellä kuvien animointi-toiminnon. Ei muuta kuin kokeilemaan, ja tulokset oli kyllä hämmästyttäviä. Joukossa on toki tosi hyvien lisäksi ei-niin-hyviä, mutta tunnistettavia kuitenkin kaikki. Alkukuvassa on isotätini ja kaimani Katri.

Tämän kuun alkupuolella moni muisteli kuolleita läheisiään ja aloinkin tarkastelemaan, milloin "Hirvelän porukkaa" on nukkunut pois. Todella moni on kuollut lokakuussa. 

Seuraavassa MyHeritagen animoimana isosetiä ja -tätejä nuoruutensa päivissä (+ puolisot). 

Kaarlo 26.6.1905 - 20.9.1943 (38v)

Väinö 26.2.1918 - 29.4.1974 (56v)

Puoliso Olga 1920 - 1992

Niilo 25.6.1908 - 10.10.1977 (69v)

Niilon kaksosveli Uuno 25.6.1908 - 22.11.1977 (69v)

Puoliso Maija 1911 - 1958

Reino-pappa 10.1.1923 - 26.10.1988 (65v)

Puoliso Rauha-mummo 2.2.1923 - 19.6.2021

Lauri 9.7.1911 - 2.10.1996 (85v)

Puoliso Jenny 1911 - 1996

Katri 4.11.1915 - 25.10.1998 (82v)

Puoliso Pasi 1913 - 1971

Frans jr 4.12.1913 - 2.1.1999 (85v)

Puoliso Eeva 1920 - 2007

Mari 4.6.1920 - 25.10.2014 (94v)

Puoliso Aukusti 1908 - 1994

Lopuksi vielä isomummo Matilda ja isopappa Frans

Moni papan sisaruksista eli pitkään. Itseäni harmittaa, että suvun historia alkoi kiinnostamaan vasta niin myöhään. Kuinka hienoja tarinoita olisinkaan voinut kuulla.

Onneksi tarinan rippeitä löytyy monista lehtikirjoituksista, joita on tallella mm. Katrin kertomana.

Kointukon valmistus

Kuvaaja Samuli Paulaharju, 1917. Museovirasto

Otsikko on vähän outo, mutta niin on kyllä ohjekkin jonka löysin Hirvelän vanhojen papereiden joukosta. Pitkään luulin, että kyseessä on kointukAn valmistus eli joku syöpäläisten karkoitukseen käytettävä itsetehty aines jota pidetään tukassa kolme vuorokautta.

Myöhemmin tarkemmin lukiessa huomasin, että kyseessä on kointukko. Mikä ihme se sitten on?

Alkukuvassa on Pudasjärveläinen Kuopus-Jussi, joka oli senaikainen kansanparantaja. 

Kuva on ollut Suomen Kuvalehdessä 7.12.1929. Kuvatekstissä lukee: Kuopus-Jussi tekee kointukkoa. Parempilaatuinen kuva on Finna.fi -sivustolta.

Kansanperinteen sanakirja kertoo koin olevan jäsenien kolotustauti esim. syöpä tai reumatismi. Samuli Paulaharjun kirjassa Kainuun mailta kerrotaan, että koi oli kiusallinen kärsittävä, se kolotti ja kulki kuivien suonien lävitse - - -

Kirjassa kerrotaan monia erilaisia parannuskeinoja ja uskomuksia, joita ihmisillä siihen aikaan

oli varsinkin syrjäseuduilla, joissa ei päässyt lääkäriin tai apteekkiin rohtoja hakemaan vaan piti tulla toimeen omilla kotoisilla konsteilla.

Kirja jatkaa: Voideltiin koita myös karhunrasvalla, käytettiin kointukkoja sekä tehtiin erikoista koinvoidetta. 

Elias Lönnrot kirjoittaa kirjassaan Suomalaisen talonpojan kotilääkäri vuonna 1838 ohjeet,

miten karkottaa koi sormesta:

Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen alla pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jouhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.

Seuraava ohje löytyi Hirvelän papereista:

Kointukon valmistus

1. Lieroja 27 kpl

2. Näsiänmarjoja 27 kpl

3. Tulikiviä

4. Alunaa

5. Tervaa

6. Voita

7. Tupakkia

8. Hevosen länkihikeä

9. Keitetään tuhkalipeään

Tukko on pidettävä 3:me vuorokautta. 

Minulle outoja aineita olivat näsiänmarjat ja aluna. 

Kuva Pixabay

Wikipedia kertoo Näsiästä, että sen marjat ovat erittäin myrkyllisiä. Historiallisesti lehtonäsiän osia on käytetty lääkekasvina - - - Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu, että sillä olisi lääkinnällisiä hyötyjä. Se on liian suurissa määrissä syötynä pikemminkin tappava - - -. 

Turun sanomat kirjoittaa 11.5.2010 näsiän marjoista: Näsiän marjat ovat houkuttelevan punaisia ja suurina ryppäinä suorastaan tyrkyttävät itseään pahaa-aavistamattomalle keräilijälle. Marjat ovat kuitenkin hyvin vaarallisia. Jo kahden marjan syömisen tiedetään vieneen lapsen sairaalahoitoon, ja kuusi marjaa on lapselle tappava annos. Aikuinen menehtyy 10–15 marjan myrkyistä. Näsiää ei kannata kosketella paljain käsin, sillä kuoren myrkyt aiheuttavat ainakin herkille ihmisille allergiaa.

Alunasta wikipedia kirjoittaa, että sitä on käytetty lääketieteessä ja kosmetiikassa astringenttina, verenvuotojen tyrehdyttämiseen sekä antiseptisena aineena.

Samassa paperissa on myös ohje Paleltuneeseen:

Tuoretta kuusen pihkaa ja hienoasokeria sekaisin. Asetetaan paleltuneen päälle.

Vielä yksi ohje Syöpätauvinlääke:

Syötävä koivunhiiltä ja koivuntuhka-vettä keitettyä juotava. Ja marjoista jotka kasvavat samanlaisissa varsissa kun puolukat keitetään vettä ja juotaan sitä.

En tiedä, kuka nämä ohjeet on kirjoittanut ja mitä tarkoitusta varten. En myöskään tiedä, kokeiliko joku oikeasti tällaisia kansanparannuskeinoja vai jäikö ne vain ohjeiksi paperille.