18 helmikuuta 2025

Pienokainen Veikko Antero

 


Hirvelän vanhojen kuvien joukossa on koskettava kuva pienen pojan auki olevasta arkusta ja suruväestä hänen ympärillään. Olen pitkään yrittänyt etsiä tietoa Veikko Anterosta, mutta tulokset on olleet aika laihoja. Niinpä menen niiden pienten tiedonmurusten kanssa, joita olen kerännyt.

Veikko Antero syntyi 30. joulukuuta vuonna 1928. Elämä päättyi jo alle vuoden ikäisenä vuonna 1929. Kuvasta ei saa selville tarkkaa kuolinkuukautta.

Kävin läpi vanhoja sanomalehtiä sekä Pudasjärven, Haukiputaan ja Iin kirkonkirjat, mutta niistä ei löytynyt Veikko Anteroa vuoden 1929 kuolleista. Se minua hieman ihmetytti, että lokakuussa 1929 olisi koko Iin alueella kuollut vain yksi ihminen, kun muulloin niitä on jopa pitkälle toistakymmentä.
Eli onkohan niin, että alkuperäisistä kirjoista voisi löytyä lokakuussa 1929 kuolleista enemmän kuin yksi nimi. Ja Veikko Antero olisi niiden joukossa?

Alle sata vuotta sitten syntyneiden kirjoja ei pääse lukemaan, joten niistäkään ei ole apua tähän tutkimustyöhön.

Miksi juuri Iin kirjat kiinnostaa? Olen katsonut kuvaa hyvin tarkkaan ja huomannut, että kuvassa arkun ympärillä on mummoni äiti Aino ja hänen äitinsä Anna. Kuvasta löytyy myös mummoni Rauha nuorena tyttösenä ja Rauhan isä Nestori. Eli voisiko Veikko Antero olla jotain sukua heille ja sitä kautta minulle.




Tannila, josta mummoni perhe on lähtöisin, kuului jo vuonna 1929 Yli-Iihin, mutta Yli-iin kirkonkirjat alkavat vasta vuodesta 1933, joten siihen asti merkinnät tehtiin Iin kirjoihin.

On olemassa toinenkin kuva, mikä todistaisi että Veikko Antero olisi jopa läheistä sukua mummolleni.


Kuvassa vasemmalla on mummoni Rauha pienenä tyttönä. Hänen äitinsä Aino seisoo varsan takana pieni lapsi sylissään. Kuva on otettu vuonna 1929. Sekä Ainon että pienen lapsen päälle on piirretty risti.
Kuvan pieni lapsi voi olla Veikko Antero joka kuoli vielä samana vuonna. Aino kuoli hieman myöhemmin vuonna 1932.

Tässä edellisessä kuvassa sekä parissa samoihin aikoihin otetuissa kuvissa mummoni perheen luona on käymässä ystäväperhe. Ystäväperheelläkin on lapsien Vilman ja Veikon lisäksi pieni vauva. Vauva on tyttö ja hänen nimensä on Viivi. Eli kuvan lapsi voisi olla myös Viivi, joka on vain Ainon sylissä kuvanottohetkellä. Viivi-vauvakin ilmeisesti kuolee nuorena, koska vanhojen kuvien joukossa on valokuva, jossa lapset Vilma ja Veikko ovat kasvaneet, mutta Viiviä ei enää näy perhekuvassa.

Tunnistan Veikko Anteron kuvasta tämän ystäväperheen jäseniä. Myös he ovat lähellä arkkua. En kuitenkaan usko tämän kuolleen lapsen olevan heidän, koska heillä on jo Veikko-niminen poika.

Vielä tekee mieli laittaa yksi kuva. Kuvan takana lukee Aino J. Kuvassa on mielestäni mummoni isän Nestorin äiti Pieta jolla on sylissään vauva. Onko vauva Aino J:n lapsi eli Pietan lapsenlapsi. Mummoni Rauha oli Pietan ensimmäinen lapsenlapsi, mutta siihen aikaan Pieta itsekin oli alle 2-vuotiaan tytön äiti, joten kuvan lapsi ei voi olla Rauha. Pietan elämässä riitti varmasti vilskettä. Hänen ja Salomonin perheeseen syntyi ainakin 15 lasta, joista neljä kuoli hyvin nuorina.


Veikko Anteron tarina jää (vielä) arvoitukseksi. Kuvan asetelma vain on sellainen, että ajattelisin arkun ympärillä olleiden ihmisten olleen pienokaisen läheisiä. Erityisen surulliselta näyttää Rauhan mummo Anna, joka istuu maassa arkun päädyssä. Annan ja Jaakon perheeseen syntyi ainakin kahdeksan lasta, joista kuusi kuoli alle 3-vuoden ikäisinä. Aikuisuuteen selvisi vain mummoni äiti Aino sekä Ainon veli Iivari. Alla olevassa kuvassa on siis isomummoni Aino, hänen veljensä Iivari sekä vanhemmat Jaakko ja Anna. Kirjoituksen kaikki alkuperäiset kuvat on mustavalkoisia ja ne on väritetty AI.n avulla.




04 helmikuuta 2025

Lyyli Rauhan syntymästä 102 vuotta


Jatkona Reino-papasta kertovaan postaukseen sopii hyvin tämä muistelu mummostani Rauhasta. Mummolla ja papalla oli ikäeroa vain alle kuukausi: Reino-pappa syntyi 10.1.1923 ja Rauha-mummo 2.2.1923. Sen sijaan heidän lapsuutensa erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

Reino syntyi perheen kuopuksena kahdeksan sisaruksen keskelle, ja hänen kasvuympäristönään oli suuri maatila.

Rauha puolestaan oli perheensä ainoa lapsi. Hän asui vaatimattomassa mökissä ja menetti äitinsä jo yhdeksänvuotiaana. 


Mummon kotitalo Tannilassa.


Perhekuva

Rauha ja hänen Anna-mummo


Rauha aloitti koulun kuusivuotiaana. Koulu oli lähellä, vain joki erotti sen kotoa. Hänen mummonsa Anna opetti hänet lukemaan jo ennen kouluikää. Koulussa tarjottiin jo tuolloin ruuaksi ruis- tai kaurapuuroa.



Heti koulun päätyttyä, 12-vuotiaana, Rauha lähti kotoaan.

Rippikouluun hän meni tätinsä luota. Siellä hän tutustui erääseen ison talon tyttöön ja sai asua rippikoulun ajan tytön kotitalossa Havulassa. Rippikoulun jälkeen Rauha jäi taloon vielä piikaksi.

Talvisodan aikaan Rauha toimi kotiapulaisena maatilalla, jossa oli lehmiä, lampaita, vasikoita ja useita lapsia. Talon isä oli rintamalla ja äiti viikon synnytysreissulla, joten Rauha huolehti yksin sekä lapsista että tilan eläimistä.

1940-luvun alussa hän työskenteli Turvalla, joka oli kiireistä mutta mukavaa aikaa. Sieltä alkoi myös mummon ja papan rakkaustarina.


Vuonna 1945 Rauha saapui Hirvelään. Häntä ujostutti kovasti, mutta vastaanotto oli lämmin. Rauha muisteli, miten ystävät auttoivat järjestämään pienet häät. Vielä myöhemmällä iällä yksi ystävä ihmetteli, kuinka morsian joutui hääaamunaan lähtemään navettaan.

"Se oli siihen aikaan niin, että piti lehmä tuoda taloon, kun tuli miniäksi. Minulla ei ollut sellaista tuotavaksi."
Hirvelässä asui saman katon alla kolme miniää, Rauha viimeisimpänä. "Pari vuotta oli kolme miniää, ja kapustat on ehjinä pysyneet." Elämä oli silti sopuisaa ja Rauha piti kovasti anopistaan Matildasta.

Rauha rakasti käsitöitä. Hän kutoi sukkia, teki seinävaatteita, virkkasi sängynpeitteitä ja oli innokas kangaspuiden käyttäjä. Hän piti myös matkustelusta muiden eläkeläisten kanssa ja muisti usein läheisiään korteilla.



85-vuotiaaksi asti Rauha asui yksin kotitalossaan Hirvelän tilalla. Sitten hän halusi muuttaa lähemmäksi Yli-Iin palveluja.

Loppuvuotensa Rauha-mummo vietti Yli-Iin palvelukeskuksessa. Vielä viimeisinä aikoina kertotaulut olivat hänen muistissaan kirkkaasti. Joskus vuoteesta kuului pientä supinaa, kun mummo muisteli Isä meidän -rukousta. Sekin säilyi hänen mielessään loppuun asti.

Rauha-mummo eli pitkän elämän. Hän ehti elää yli 98-vuotiaaksi ja nukkui pois kesäkuussa 2021.