Vieraskirjan kertomaa

 

Maaritin lapsuudenmuisteloista tuli mieleen lueskella Hirvelän vieraskirjaa, joka on alkanut vuonna 1990. Kirjassa on ihania muistoja Hirvelästä, joten laitan niitä muistoksi myös tänne - tietenkin mahdollisimman anonyymisti.

Kirjassa on satoja nimiä. Hirvelässä on ollut nuotioiltoja, eläkeläis- ja muiden yhdistysten kokoontumisia, syntymäpäivä- ja muita juhlia, etappitaloon liittyviä tapaamisia, koulu- ja päiväkotiryhmien vierailuja sekä ihan vain yksittäisten ihmisten käyntejä. Kirjan ensimmäinen teksti on 8.7.1990:

"On tuoksu ajan patinan

  tääll' vanhass pirtiss Hirvelän.

  Tääll' on hauska poiketa,

  ja lapsuusaikaa muistella!"

Viimeinen kirjoitus on 23.6.2013:

"Juhannusvierailulla Rauha-mummun luona."

Rauha oli jo vuonna 2008 muuttanut Yli-Iin kirkonkylälle lähemmäksi palveluja, ja vieraskirja seurasi sinne mukana.

Seuraavat tekstit ovat suoria lainauksia vieraskirjasta.

16.8.91

"Täältä olen hakenut postia monet kerrat. Ja käynyt kuuntelemassa lastentuntia radiosta. Kiitos että sain käydä täällä."

31.5.1992

"x vuosipäivä päiväkahvitilaisuudessa, ilma oli mitä parhain. Meitä oli mukana nuorta ja varttunutta. Tikkaa heitetään, saapasta nakataan, kahvia juodaan ja vanhoja muistellaan."

9.7.92

"Käytiin vähän lapsuusajan maisemissa. Aikaa on kulunut paljon, mutta monet muistot tuli mieleen täällä käydessä."

23.5.1993

"Kiitos, kun saimme vierailla Suomen historian kannalta tärkeässä paikassa."

26.8.1993

"Räinän kauniilla ja perinteistä rikkaalla pihalla makkaraa paistamassa, kahvittelemassa ja "elokuuta kasvattamassa", mukavia tarinoimassa mukavien kyläläisten ja nuotion lämmössä lämmittelemässä - - - Vielä on kesästä jäljellä tämä elokuun iltakahvi. - - -"

16.8.1995

"Rauhalle kiitos, suuri kiitos! Jälleen oli hauska tulla tänne vanhan ajan kotiin. On mukana sellaisiakin jotka ei ole ennen käyneet. Monet, monet vanhan ajan kodin asiat kertaantuu täällä. Jokainen meistä voi kertailla lapsuuden kotoista elämää. Paljon herää sellaisia asioita jotka ovat nykyisen ajan elämälle tuntemattomia, kuitenkin ne elävät tämän sukupolven muistissa. Rakkaat ja arvokkaat muistot ovat meille elämän virkeyttä ja iloa, täällä kohtaamme sellaisen tunteen - - -"

4.10.1995

"Tulimme vihdoin ja viimein tänne Hirvelän törmälle, kauan on aiottu. Tuo x pitää tätä törmää hyvin tuttuna. Sanoo joskus kuudettakymmentä vuotta sitten juosseen tällä pihalla ja tuossa suuressa pirtissä syönyt ja juonut ja suureksi kasvanut. On tosi mukava pistäytyä täällä ja tutustua tähän arvokkaaseen paikkaan. Tähän pirttiin "museoon" joka on niin kauniisti laitettu. On säilytetty vanhaa joita niin harvoin tämän ajan ihmiset eivät edes tiedä mitä niillä on tehty. - - -"

13.1.1996

"Pikavierailu lauantai-iltana Rauhan pirtissä. Pihapiirissä jossa on arvokkaasti säilytetty sitä kulttuuria, joka kertoo menneiden sukupolvien elämästä. Monet muistot palaavat ajatuksiin näillä törmillä. - - -"

"Ensi vierailulla 11.8.1996. Mahtava pytinki säilynyt hyvin."

22.9.96

"Aina uudestaan, kun astuu Hirvelän pirtistä ulos; toteaa, se vanha ihana tunnelma huokuu, muistot palaavat siihen kun pappa ja mummu siellä talosteli. Ja tämä Hirvelän pihapiiri; se oli juhlaa kun tuolta x törmältä pääsi Hirvelään tapaamaan serkkuja, leikkimään konkkasta ja kymmentä tikkua. - - -"

20.8.1997

"Muistot kaukaa kauniina palasi mieleeni kulkiessani tuvan poikki, aina mummon ja papan kamareihin saakka. Kauan on aikaa kulunut siitä, kun viimeksi pienenä poikana, vähän suurempanakin, olen istunut tässä tuvassa. Onneksi tupa ja koko kaunis Hirvelän miljöö seisoo kauniisti sille kuuluvalla paikalla. Kiitokset perinnön säilyttäjille ja vaalijoille."

17.8.98

"Kellon rauhallinen tikitys, keinutuolin jalasten ratina, monet mielenkiintoiset tarinat - sain kokea lämpimän, muistorikkaan illan, vanhoja puitteita, esineitä tutkiskellen. - - -"

10.9.1998

"Todella kunnioitusta herättävä paikka."

5.5.99

"- - - Tässä pihapiirissä on niin mukava käydä ja olla. - - -"

3.7.01

"Kulttuurihistoria-kierrokseni kohokohta täällä. Kiitos kaunis esittelystä."

2.6.2002

"- - - Kun astun tuolle pihalle ja näen tämän rakkaan talon ja tanhuan, tunnen syvällä sisälläni lämpimän läikähdyksen siitä ajasta jolloin juoksin tuossa pihalla. Navetassa lehmiä, tallissa hevonen hirnahteli, juostiin savusaunaan, kellarista lohta haettiin ja kesäpirtin hellalla lohen nahkaa paistettiin. Mummo ja pappa täällä pirtissä touhusi, näen silmissäin mummon tuossa hellan ääressä puuroa keittämässä ja pappa keinumassa tuossa keinutuolissa lehtensä kanssa.

Ihanaa lapsuuden aikaa muistelemassa - - -."

22.8.2004

"- - - ajelimme tänne Hirvelän vanhaan pirttiin katselemaan kaikkea vanhaa hyvin säilynyttä esineistöä. Historian lehvien havinaa ja Rauhan tarinointia on mukava kuunnella - - -. Kiitos teille, kun olette jaksaneet vaalia vanhoja perinteitä jälkipolvillekkin nähtäväksi."

27.8.2004

"Kävimme katsomassa erittäin mielenkiintoista kotimuseota. Täällä menisi heti viikko tai kaksi, jos kaikki käytäisiin läpi. - - -"

13.6.2006

"Hirvelässä käymässä ja muistelemassa menneitä aikoja. Olen ollut täällä nuorena poikana paperipuun leimauksella isäni x mukana. Aikaa siitä on kulunut lähes kuusikymmentä vuotta. Nukuin silloin jääkärikamarissa ja luin seinältä silloista historiaa. Talossa oli silloin isäntänä Frans Räinä. Joki oli vapaa. Lohta pyydettiin ja ruoka että uni maistui.

Kyllä tämä talo on historiaa täynnä ja seinät huokaavat menneisyydestä. Kyllä toivoisin että yhteiskunta ja museovirasto antaisivat rahoituksen tämän arvokkaan talon ylläpitämiseksi.

Olen täällä ihan ihmeissäni katsellut kaikkea ja saanut keskustella talon haltijan Rauhan kanssa. Suuret kiitokset."

Leimausvasara

 

Ensi talven lämmityspuiden tekoa katsellessa mietin, miten paljon helpompaa työ nykyään onkaan. Tulevan talven lämmityspuut tehdään tänä talvena läheisen metsäpalstan ojanvarren hakkuista. Isä kaatoi puut moottorisahalla parin päivän aikana, ja viikonloppuna miehet ajoivat ne moottorikelkalla välilanssimaalle. Lumi sulaa hurjaa vauhtia, joten välilanssimaalta puut siirretään vielä mönkijän ja peräkärryn avulla pilkkomis- ja kuivumispaikalle.

Toista se on ollut ennen, kun mitään työtä helpottavia moottorilaitteita ei ollut ja tukit olivat valtavia sekä usein pitkienkin matkojen päässä.

Käytän seuraavassa tekstissä lähteinä kirjoja Suomalainen perinnekuvasto, Uutisia Iistä ja Yli-Iistä vuosilta 1900-1924, Sanomia Iistä ja Yli-Iistä vuosilta 1925-1939 sekä Iijoen vonkamies.

Puun uitto oli tiiviisti yhteydessä sahateollisuuteen. Nopeasti kasvava sahateollisuus tarvitsi yhä enemmän raaka-ainetta jo 1800-luvun loppupuolella. Tällöin uitosta tuli puun tärkein kuljetusmuoto hakkuualueilta jalostuslaitoksiin, ja se pysyi sellaisena aina 1940-luvun loppuun saakka. Tämän jälkeen alettiin vähitellen siirtyä joustavampiin, vaikkakin kalliimpiin maantiekuljetuksiin.

Uittotyöt tehtiin kesällä eli vuoden valoisampaan aikaan. Työpäivät olivat pitkiä, jopa 15-tuntisia. Kerrotaan, että poikkeuksellisen hyvällä säällä uittoa tehtiin joskus jopa vuorokauden ympäri niin kauan kuin miehet vain jaksoivat.

Iijoella uittoa hallitsi 1900-luvun alkupuolella oululaisten liikemiesten omistama Kolmiyhtiö (Bergbom - Pateniemen saha, Candelin - Varjakan saha ja Snellman - Oulu). Vasta kun Iijoen Uittoyhdistys perustettiin vuonna 1916, tulivat muidenkin uittajien tarpeet ja näkemykset paremmin esille.

Aikaisemmin puutavaran uitto tapahtui valtaosin lauttauittoina. Iijoen Uittoyhdistyksen perustamisen myötä irtouitto kuitenkin lisääntyi. Irtouitto tarkoitti sitä, että jokainen puu merkittiin omistajansa tunnuksella.

Kun eri metsäyhtiöiden ja metsänomistajien tukit uitettiin samoissa vesistöissä, ne sekoittuivat keskenään. Leimauksella - leimakirveellä tai vasaralla - puun päähän tai kylkeen lyötiin omistajaa osoittava merkki.

Uittoreitin päätepisteessä suoritettiin leimojen perusteella puutavaran erottelu, jossa tukit lajiteltiin omistajittain.

Tästä löytyy valokuvia mm. Finna.fi - sivustolta täältä ja täältä.

Näitä leimatunnuksia näkyy Hirvelässä Isonpuolen pirtin seinässä useita. Työkaluseinältä löytyy myös vanha leimausvasara, jonka molemmissa päissä on eri tunnukset. Yrityksestä huolimatta en löytänyt vasaran merkeille omistajaa.

Minua harmittaa suunnattomasti, kun syksyllä museossa kävi vieras, joka tunsi monet seinän leimamerkeistä - mutta en itse laittanut niitä mihinkään ylös.

Kuva sivulta Finna.fi, Lapin metsämuseo

Löysin Finna.fi -sivustolta taulun, jossa on Kemijoella vuonna 1930 käytetyt leimamerkit. Samoja merkkejä näkyy olevan myös Hirvelän seinässä, ja vieläpä osa näistä yhtiöistä on uittaneet puita myös Iijoessa.

Voisi siis olettaa, että ainakin Metsähallituksen, Kemi Oy:n ja Raahe Oy:n uittomiehet ovat lyöneet merkkinsä seinään. Lisäksi seinässä on vielä tunnistamattomaksi jääneitä merkkejä: P-kirjain, L-mallinen merkki, S-merkki, X-merkki, neliömerkki sekä tähtimerkki, jossa on pyöreät sakarat - sekä museon oman leimausvasaran merkit.

Olipa todella mielenkiintoista lukea muun muassa J.F. Hiivalan kirjoittamia uittokertomuksia kirjasta Iijoen vonkamies sekä muutakin uittoon liittyvää materiaalia. Voin hyvin kuvitella, miten Hirvelän pirtissäkin on aikoinaan yöpynyt kymmenittäin miehiä vieri vieressä. Isomummo Matildalla on varmasti ollut täysi työ kahvittaa nämä yöpyjät, jotka toki jättivät aina pienen korvauksen yösijasta ja kahvista.

Ehkäpä juuri siksi pirtin seinään lyödyt merkit tuntuvat tänäkin päivänä niin kiehtovilta. Ne ovat pieniä jälkiä ihmisistä, jotka ovat kulkeneet Hirvelän kautta työnsä äärellä - uittomiehistä ja matkalaisista.

Muistoja mummolasta

 

Tänään palataan nostalgisiin tunnelmiin, kun pikkusiskoni Maarit muistelee lapsuuttaan Hirvelän mummolassa. Avoimien ovien aikaan olemme saaneet kuulla monia ihania muistoja, ja toivoisinkin voivani jakaa niitä enemmänkin täällä blogissa.

Nyt on Maaritin vuoro.

Ensimmäinen muistoni mummolasta: olin sairastanut vesirokon ja käsiini oli jäänyt arpia. Reino-pappa katseli käsiäni Pikkupuolen pirtissä, ja osasin sanoa: "Pipi ollu." (Kuvassa istun enoni vieressä, mutta ajankohta voi olla sama).

Kesällä mummolassa oli aina lämmintä ja aurinko paistoi. Pihasaunassa olin äidin ja mummon kanssa, ja minulla oli oma pieni punainen amme, jossa viihdyin. Muistan lasten kylpytakit, saunan lempeän lämmön ja sen tuoksun, joka oli aivan omanlaisensa - mummolan tuoksu.

Rannassa pestiin mattoja hetekan päällä. Kesälomaan kuuluivat auringonotto, perhoset ja kiireettömyys. Mummon itse tekemä viili ja lämpimät rieskat maistuivat paremmilta kuin mikään muu.

Mummo istui keinutuolissa ja laittoi matonkuteita kerälle. Ikkunasta näkyi, kun Ransan-Eeva tuli kävellen kylään, istui hetken ja pyöritteli peukaloitaan. Sitten juotiin kahvit. Pihalla kasvoi paljon keltakannusruohoa ja kissankelloja - ne ovat minulle yhä mummolan kukat.

Pihakeinussa istuessa mummo toivoi aina, että laulaisin Koivuvalssin. Laulu laulettiin yhdessä siskon kanssa vielä mummon muistotilaisuudessa.

Aamuisin mummo heräsi aikaisin lämmittämään puuhellaa. Yökylässä sai herätä kysymykseen: "Haluatko aamupalan kanssa kaakaota?" Mummo puuhasteli aina jossain, essu päällä. Sain olla apulaisena käsitiskauksessa - huuhtelin ja kuivasin.

Syksyisin oli perunannostotalkoot. Niihin osallistui parhaansa mukaan koko suku. Perunoita nostettiin ämpäriin heti, kun traktori oli kääntänyt potut mullasta näkyville. Ämpäri vietiin kellarin vieressä olevalle kaukalolle, josta perunat vierivät laareihin talven varalle. Perunoita riitti koko suvun tarpeisiin.

Yksi muisto olivat nuotioillat. Oli jännittävää, kun otimme mukaan eväät ja lähdimme kulkemaan tietä tai polkua pitkin, joskus jopa veneellä, nuotioiltaan. Nuotio oli aina eri rannalla, ja siellä oli paljon väkeä.

Talvisin oli valtavat lumikinokset. Jouluna mummolassa sai aina pehmeän paketin: kudotut villasukat tai lapaset, joiden sisälle oli piilotettu karkkia.

Kaivon Näkistä peloteltiin, ettei sinne mentäisi yksin. Myös lähellä olevassa Iijoessa asui Näkki. Isopuoli jännitti, ja lapsena en uskaltanut kurkata uuninpankon verhon taakse, kun luulin, että siellä nukkuvat vieläkin kulkijat, joille isopappa-Frans oli tarjonnut yösijan. Sisarukset ja serkut pelottelivat, että ikkunasta huiskutti edesmennyt asukas.

Kerran mummolassa ollessa minun teki mieli makaronivelliä. Ruuaksi oli kuitenkin tehty jotain muuta. Niinpä kävelin surkean näköisenä läheiselle tätini mökille ja kerroin tädille, että äiti ja mummo eivät anna ruokaa. Täti hoksasi kyllä mistä on kyse, mutta kysyi silti heti, mitä minun tekisi mieli. Vastasin tietenkin, että makaronivelliä. Täti alkoi sitä keittämään ja sain vatsan täyteen lempiruokaa.

Hirvelä oli paikka, jossa maailma tuntui turvalliselta ja kello kävi omaa rauhallista tahtiaan. Näistä lapsuuden kesistä ja hetkistä on punottu se lanka, joka sitoo minut yhä niihin juuriin - ja onneksi ne muistot eivät haalistu, vaikka vuodet vierivät.