Uusi kelloprojekti

 

Junghans kellon jälkeen ajattelin, että yksi vanha kello saa riittää. Isopuoli ei tarvitse enempää kelloja. Kuinka väärässä olinkaan. Kuukausi sitten keittiön siivouksen yhteydessä löydetty jälki sai miettimään, mistähän keittiöön saataisiin samantyylinen seinäkello.

Kelloa ei tarvinnut etsiä kaukaa. Kaksi viikkoa sitten siivosin masiinihuoneen vinttiä ja siellähän minua odotti vanha seinäkello. Vaikka kello oli "palasina", huomasin, että kaikki tarvittava on tallessa ehjää lasia ja vetoavainta myöten. Kellon on tarkoitus olla vain koristeena, joten parsin sen kokoon.

Jo samana iltana mökillä ollessa minun täytyi vähän tutkailla kelloa. Putsasin siitä enimmät pölyt. Hämmästys oli suuri kun liikutin viisareita, kello alkoi lyömään. Siirtelin viisareita tovin ja kuuntelin kivan oloista kumeaa lyöntiääntä. Sitten pakkasin kellon kotiinkuljetusta varten.

Kotona putsasin kelloa lisää ja mietin, mitä osia kellosta mahdollisesti puuttuu. Yksi puuosa oli rikki, kellon lasi oli irti ja muutama erikokoinen ruuvi sekä oven hakanen oli kadoksissa. Kellossa on luultavasti ollut myös jonkinlaisia koristeita. Nyt paikalla on vain reiät.

Vietin pari päivää tiiviisti netissä etsien lisätietoa kellosta. Asiaa vaikeutti se, että kellosta eikä koneistosta löytynyt minkäänlaista merkkiä. Kahlasin läpi useita kellofoorumeja, myyntisivustoja ja etsin kuvia samantyylisistä kelloista. Näiden perusteella huomasin, että kellokoneisto on identtinen monen saksalaisen Friedrich Mauthen kellon kanssa. Löysin myös ulkonäöllisesti samantyylisiä kelloja Mauthen kelloista. Eli on hyvin paljon mahdollista, että tämäkin kello on vanha Mauthen seinäkello.

Asialle antoi lisävahvistusta NAWCC:n (National Association of Watch&Clock Collectors) keskustelupalstalla ollut lähes identtinen kello. Koneiston vasemmassa reunassa oli samat numerot kuin tässä kellossa 27/131 ja oikeassa reunassa numerosarja. Muita merkintöjä ei ollut. Palstan asiantuntija vahvisti kysyjälle kellon olevan Mauthe. Kello ajoittui vuosien 1918-1925 välille. Numero 27 viittaa heilurin pituuteen ja 131 on heilurin lyöntimäärä minuutissa. Oikealla puolella olevat numerot ovat koneiston sarjanumero.

Tässä vaiheessa puolisoni lupautui onneksi mukaan projektiin. Ensin hän laittoi pienen sivulasin takaisin paikoilleen, liimasi rikkoutuneen puuosan ja puhdisti vanhan kansilasin. Hän asensi lasin paikoilleen tukikappaleen avulla ja ruuvasi saranat kiinni. Kellon viisareiden sokka oli kadonnut ajan myötä, joten sokan tilalle tuli pätkä rautalankaa. Kello vaati vielä pientä pintahiontaa, koska se on ollut ulkorakennuksen vintillä ties kuinka kauan ja puuosat olivat vähän turvonneet.

Nyt kello näyttää kellolta. Odotan kovasti, että pääsen laittamaan sen paikoilleen isonpuolen keittiöön vanhan seinäkellon jäljen paikalle.

 

Pieni punainen aitta

 

Isollapuolen on vielä paljon tekemistä. Halusin kuitenkin tehdä välillä jotain muuta. Niinpä päätin siivota aitan.

Aitan sisäpuolella hirsissä on kahdessa kohtaa vuosiluku 1873. En tiedä aitan historiaa. Vuonna 1911 solmitussa tilan kauppakirjassa isoisopapan ja isopapan välillä puhutaan ruokasuojasta,  joka jäi myyjien käyttöön heidän elinajakseen. Mikäli aitta on tilan alkuperäinen, vuosiluvun perusteella sen olisivat rakentaneet tilan ensimmäiset asukkaat. Aitta on 149 vuoden ikäinen.

Aloittelin siivousta jo kuukausi sitten maaliskuun puolessavälissä. Lunta oli paljon ja jouduin lapioimaan itselleni reitin aitan ovelle.

Aitta oli täynnä tavaraa kahdessa kerroksessa. Ensimmäiseksi pudottelin kaikki yläkerroksen tavarat alas. Sitten aloin lajitella tavaroita omiin kasoihin: säästettävät ja hävitettävät. Ensimäinen kasa oli huomattavasti pienempi.

Aittaan oli kerätty kaikenlaista tavaraa mitä joskus saattaisi tarvita. Mukavana yllätyksenä hyllyillä oli useampi ehyt Riihimäen lasin kannellinen säilöntäastia kolmea eri kokoa.

Kuukausi myöhemmin huhtikuussa jatkoin aitan siivousta. Tyhjensin sieltä kaikki tavarat. Viimeksi kasaamani säästettävät tavarat kutistui entisestään. Päätin säästää vain vanhimmat siistit ulkotakit, turkin ja räsymatot. Lisäksi aitassa oli muutama vanha esine, jotka pääsevät esille museon puolelle. Toki myös Riihimäen vanhat lasipurkit vein säilöön.

Tämän jälkeen lakaisin seinät ja lattian. Irtoroskaa oli paljon.

Seuraavaksi irrotin lattiamaton tai oikeastaan puolet siitä. Hoksasin liian myöhään, että matto olisi kannattanut irrottaa viimeisenä. Se lähti helposti irti. Saumakohdan nastat jäivät lattiaan.

Vielä yksi työvaihe oli irrottaa yläkerroksen lattialankut. Onnekseni vain ensimmäinen lankku oli naulattu kiinni, muut lähtivät nostamalla. Lankut oli pitkiä ja painavia. Sain tähän työhön vähän apua.

Irrotin vielä loput lattiamatosta ja harjasin kertaalleen seinät ja lattian. Lattia oli hyvässä kunnossa siihen nähden, että päällä on vuosikymmeniä ollut matto. Ainoastaan yksi nurkka oli kostunut ja tummunut. Selitys sille löytyi ulkopuolelta. Nurkka on painunut kokonaan maahan.

Hain lapion kaivaakseni maan pois nurkan ympäriltä, mutta maa oli vielä jäässä. 

Lapiohommat ja aitan suoristaminen jää kesälle.

 

Aitassa on pappani kirjoittama teksti. Se jää paikoilleen muistoksi. Aloin laskemaan, minkä ikäinen pappani oli silloin, kun hän kunnosti aitan. Hän oli juuri saman ikäinen kun minä olen nyt.

Pappa on innokkaana korjannut aittaa, uusinut lattialaudat ja asentanut päälle hienon maton. Hän on laittanut huovan vanhan pärekaton päälle, tehnyt aittaan toisen kerroksen ja tikkaat niille. Hän on rakentanut aittaan hyllyjä, jotta mummo voi säilyttää niillä ruokatarvikkeita.

58 vuotta myöhemmin minä puran melkein kaiken pois.

Haluaisin raapustaa jotain papan tekstin viereen. Olisiko se vaikka yksinkertaisesti: Aitta siistitty huhtikuulla v. 2022.

Tulisijat ja museon ensimmäiset vieraat

 

Talon jokaisessa huoneessa on ollut lämmönlähteenä uuni tai hella. Tulisijojen tekijästä/tekijöistä minulla ei ole tietoa. Sen sijaan uuneihin käytetyt tiilet on talon rakennuttaja tehnyt itse. Tiiliä olisi tarvittu kaikkiaan 15 000 kappaletta.

Kaikki tulisijat ovat oman aikansa taideteoksia ja kestäneet paikoillaan nyt sata vuotta.

Isomummon ja isopapan kamareissa sekä postikamarissa on kaikissa samantyyliset uunit. Isomummon kamarin uunia on lämmitetty pisimpään, vielä 1990-luvulla. Talossa syntynyt Aino muistaa vuosikymmenten jälkeen, kun postikamariin tultaessa uunissa näkyi tuli. Uuninluukut olivat auki ja tulen ja Ainon välissä oli kipinäsuoja.

Keittiössä on hella. Sen levyillä on paahdettu kahvipapuja, kokkailtu suurille ihmisjoukoille, lämmitetty silitysrautoja ja kuumennettu hiuskäherrintä.

Hellan uuninluukut ovat hienoja erilaisine yksityiskohtineen. Yksi luukku puuttuu. Otan tehtäväksi selvittää, millainen puuttuva luukku on ollut ja yritän etsiä samanlaisen tilalle.

  

Pirtissä on valtavan iso tulisija. En tiedä, milloin se oli käytössä viimeisen kerran. Ennen siinä paistui leivät ja ruuat. Se antoi lämpöä ja valoa. Uunin vieressä oli mukava nukkua, siinä oli isopapan sänky. Uuninpankolla mahtui myös nukkumaan. Siellä olikin monen työmiehen paikka. Muistona tästä löysin uuninpankolta vanhan tuhkakupin vuodelta 1936.

Lapsuudessani uuninpankolle vievien portaiden edessä oli verho. Siskoani pelotti mennä kurkistamaan verhon taakse, koska hän kuvitteli työmiesten nukkuvan siellä vieläkin.

 

Kuva Museoviraston kohdeinventointi 1997

Muutama viikko sitten otimme urakaksi putsata pirtin uuni. Tyhjensimme sen tavaroista ja roskista. Imuroimme ympäristön ja kaiken irtoavan aineksen. Uuni ja hellan sisus oli täynnä roskia, tuhkaa ja tiilipölyä.

Samalla tutkailimme tulisijan kuntoa. Se oli alkanut painumaan maata kohti. Uuni on vinossa ja sen rappaukset lohkeilee.

Uunista ei ole tarkoituskaan tehdä käyttökuntoista. Mutta sen tulisi olla turvallinen ja mielellään kaunis. Niinpä otimme yhteyttä paikallisen maakuntamuseon rakennustutkijaan. Hän laittoi heti pyörät pyörimään ja kolme ammattilaista kävi katsomassa taloa. Saimme heiltä paljon hyviä vinkkejä tulevaan toimintaan ja ohjeistusta uunia varten. On helpottavaa tietää, että uuni ei ole romahtamassa vaan sen voi korjata. Uunista voisi ohjeiden mukaan ammattilainen tehdä vielä jopa täysin toimivan, mutta se vaatisi runsaasti työtä. Tyydymme siihen, että tuemme uunin ja rappautamme sen laastikerroksella.

Uusi vieraskirja sai kansiensa väliin ensimmäiset nimet. Kiitos vierailijoille!

Huoneiden uudet ilmeet

 

Viikko sitten viikonloppuna laitoimme Ainon kanssa ns ison remmin päälle ja siivosimme ja järjestelimme huoneet. Tätä edesauttoi se, että taloa oli tulossa katsomaan vieraita.

Olin yllättynyt, kuinka sutjakasti kaikki kävi vaikka tekemistä oli paljon. Ja se auttoi myös, että isomummon eli Niilon kamarille ei vielä tehty mitään vaan kaikki ylimääräiset tavarat sai viedä sinne ja laittaa oven visusti kiinni.

Työt alkoivat perjantaiaamuna. Aino aloitti poistamaan isopapan kamarin tapetin jäänteet ylähirsistä ja lattiarajasta. Minua vähän hirvitti katsoa, kun jo kahdeksallakympillä oleva äitini kiipeili pöydän päällä ja kurotteli kattoa kohden.

Minä aloitin siirtämällä kaikki lajitellut roskat pois. Olimme lajitelleet muovia, pahvia, puuta ja metallia talon toiseen eteiseen, mutta siirsin ne nyt kokonaan pois talosta seuraavaan varastoon eli pikkusaunaan.

Tämän jälkeen siirryin pirtin kimppuun. Imuroin paikkoja ja Aino kävi välillä neuvottelemassa, mitä mihinkin laitetaan. Päädyimme siirtämään yhden sängyn pirtin nurkkaan ja toimme uunin lähelle sängyn isopapan kamarista. Tämän sängyn viereen laitoimme samanvärisen pirttikaluston. Käänsimme pöytälevyn leivonta-asentoon ja laitoimme kaikki leivontatarvikkeet siihen esille. Taikina-astia tuli pöydän viereen.

Pirttiin jäi vielä kolme poljettavaa ompelukonetta, joista yksi toimii pöytänä kaulauslaudalle ja -tukille. Kaksi muuta joutaa varastoon, kun tuomme pirttiin talon vanhimman ompelukoneen pikkupuolelta. Kolmesta rukista yksi sai jäädä pirttiin kangaspuiden viereen.

Pirtin alkuperäinen vanha ja pitkä pöytä ei kuulu enää talon kalustoon. Yritämme etsiä tilalle "uuden" ja sillä aikaa käytämme niitä kalusteita, mitä on saatavilla. Onneksi pöytäliinoilla voi peittää liian nykyaikaiset pöydät.

Pirttiin jäi esille kaksi kiikkutuolia. Me mallailtiin yhden ja kahden kiikkutuolin välillä, mutta todettiin, että kaksi sopii paremmin. Ja molemmissa voi istua.

Keittiö imuroitiin ja talosta löytyneitä pulloja laitettiin esille. Seinälle vaihdettiin erilainen raanu. Vanhan raanun alta paljastui seinässä oleva jälki. Siinä paikalla on joskus ollut kello.

Postikamariin tuotiin pöytä jonka päälle laitettiin vanhoja sanomalehtiä. Tarkoitus on demonstroida sitä aikaa, kun kyläläisten posti todella jaettiin pöydälle odottamaan hakua. Postikamarin pimeään nurkkaan laitettiin vanha ruskea hyllykaappi. Hyllyjen täytteeksi löysin pikkupuolen vintiltä vanhoja koulukirjoja.

Isopapan kamariin tuli kaksi sänkyä, pöytä tuolineen, rukki vuodelta 1899, vanha radio ja seinähylly. Hyllyyn tulee esille valokuvia ja kunniatauluja.

Tässä kaikessa työssä kului kaksi pitkää päivää, mutta olimme tyytyväisiä lopputulokseen. En meinannut malttaa lähteä isoltapuolen pois, kun minusta oli niin mukava istuskella eri huoneissa ja katsella vanhoja esineitä.