Tervetuloa kevät!

 

Iijoki on auennut ja ainoastaan muutama jäälautta ajelehti vielä mökin ohi. Kevään tulo tarkoittaa kevättöitä ja niitähän isolla tilalla riittää.

Ensimmäisenä tehtävälistalla oli rantamökin ja -saunan kuntoon laittaminen. Mökki on satunnaisesti vuokralla kesän aikana, joten sen pitää olla kunnossa kun ensimmäiset vieraat saapuvat.

Vanhasta pihasaunasta pelastamani puulaatikko ja kaappi saivat uuden paikan rantasaunan terassilta.

Lumi ei ole vielä täysin sulanut, joten haravaa näytettiin vain osalle mökin pihaa.

Kaikkiin rakennuksiin pääsi jo kuivin jaloin, joten aukaisin niiden ovet ja päästin valoa ja raitista ilmaa sisälle.

Kellari oli säilynyt talven yli suht kuivana. Siellä riittää lattian lakaisu. Kellarin katto on tarkoitus uusia, mutta sen aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Aittakin on säilynyt talven hyvässä kunnossa. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhintä riittää aitankin sisätyönä. Ulkotyönä aitta maalataan ja sen katosta puhdistetaan sammal.

Myös puohille riittää pintaputsaus. Tavaroiden järjestystä pitää miettiä uusiksi, jotta ne tulevat paremmin esille. Puohin ulkopuoli maalataan muiden piharakennusten kanssa yhtäaikaa.

"Silpputeatteria" siivotaan ja järjestellään mikäli on ylimääräistä aikaa. Sitä on jo talven aikana aloiteltu ja löytöinä oli useampi vanha työkalulaatikko, joista vanhin on vuosiluvulla 1872. Nämä työkalulaatikot on tarkoitus viedä esille isollepuolen.

Ladosta löytyy myös useita vanhoja suksipareja.

Kesänavetta ja sen yhteydessä oleva lato siivotaan myös mikäli on aikaa. Tätäkin projektia on aloitettu jo viime kesänä ja silloin ladon alakerta oli jo aika siistissä kunnossa. Nyt se näyttää taas tältä..

 

Tekemistä siis piisaa, mutta mistään ei oteta stressiä!

Isonpuolen vintin siivousta

 

Viime käynnillä päätin käydä isonpuolen vintin kimppuun.

Olen haaveillut vintin eteisestä tehtävän pienen valoisan kahvittelupaikan, jonne voi omalla vastuulla kiivetä kahvikupposen kanssa. Omalla vastuulla siksi kun vintin rappuset on tosi jyrkät!

 

Aloitin tyhjentämällä vintin eteisen kaikesta tavarasta. Roskalaatikoita kertyi paljon.

Vanhoista vaatteista en pystynyt yrityksestä huolimatta pelastamaan kuin yhden päällystakin. Takki oli ehjä ja puhdas ja hauskana yksityiskohtana siitä löytyi päivämäärä. Liekö valmistuspäivä vai mikä..

 

Seuraavaksi keräsin metalliset esineet lattialta ja seiniltä. Käyttämättömiä säilykepurkkeja kansineen, kaksi vanhaa pulsaattorin mankelia, tuulastuskupoli ja vielä outo härveli josta pitää hankkia lisätietoja.

Kahdesta pahvilaatikosta löytyi käyttämättömiä loimilankoja.

Vielä säilytettäväksi löytyi muutama juuttisäkki, joissa on Google-kääntäjän mukaan ollut 46% ureaa made in Finland. Eli jonkinlaisia lannoitesäkkejä.

Kun kaikki tavarat oli saatu tyhjennettyä irrotin vielä haperoituneet verhot ikkunoista.

Vintissä on erityisen kaunis päätyikkuna ja luulen, että vintin ikkunat ei tarvitse ollenkaan verhoja.

Museoviraston kohdearvioinnissa vuodelta 1997 mainitaan talon erityispiirteenä kuistin yläosassa alueella tyypillinen porrastettu ikkuna.

Seuraavaksi oli tarkoitus imuroida vintin eteisen lattia, mutta en ollut varautunut jatkojohtokelalla. Löytämäni jatkojohto ei riittänyt vintille asti.

Tyydyin putsaamaan lattian perinteisesti kihvelillä ja harjalla.

Laitoin lattialle vintiltä löytämäni maton jonka putsasin ensin lumessa.

Tuoleiksi hain navetassa olleet kaksi vanhaa pinnatuolia ja pöydäksi löytyi aitassa alunperin ollut ruuansäilytystynnyri. 

Nyt haaveilemani aamukahvipaikka on valmis!

Kansallisarkisto Helsinki

 

Minulla on ollut vuosikausia haaveena käydä tutustumassa Kansallisarkistoon. Ensimmäisen käynnin tein Oulun toimipaikkaan helmikuussa. Olin niin innokkaana liikenteessä, että unohdin kokonaan ottaa valokuvia hienoista vanhoista kirjoista joita pääsin tutkimaan.

Oulun toimipaikasta ei selvinnyt mitään uutta tietoa, mutta ystävällinen henkilökunnan jäsen opasti miten löytää kotikoneelta arvokasta tietoa mm. vanhoista perunkirjoista.

Kotona tutkin lisäaineistoa Astia-verkkopalvelun kautta. Löysin useita mielenkiintoisia aineistokokonaisuuksia, mutta ne sijaitsivat Helsingin toimipisteessä.

Seuraavaksi täytyi miettiä, tilaanko aineiston kaukolainana Ouluun vai matkustanko paikan päälle Helsinkiin. Päädyimme puolison kanssa lähtemään minilomalle pääkaupunkiseudulle.

Tilasin aineiston hyvissä ajoin valmiiksi Helsinkiin.

 

Kansallisarkiston Rauhankadun rakennus on upea sekä sisältä että ulkoa. Vanha sisäänkäynti ei ole enää käytössä, vaan Kansallisarkistoon kuljetaan vuonna 1972 valmistuneen uudisrakennuksen kautta.

Kuvissa vanha sisäänkäynti.

Aulassa on lukollisia lokeroita joihin voi jättää vaatteet ja laukut. Oletan kaikissa toimipaikoissa olevan sama käytäntö: kaikki ulkovaatteet ja laukut jätetään säilöön ja tutkijasaliin voi viedä vain tietokoneen/kännykän ja muistiinpanovälineet.

Huomasin asiakaspalvelupisteessä laatikon jossa oli käytettyjä valkoisia hansikkaita. Kysyin tiskiltä täytyykö aineistoa käsitellä hansikkaat kädessä. Asiakaspalvelija sanoi, että hansikkaita voi käyttää jos ei halua käsien pölyyntyvän. Eli hansikkaat ovat omien käsien suojaksi ei aineiston 😅

Uuden tutkijasalin pöydällä meitä eli minua ja siskoa odotti kaksi suurta kansiota. Onneksi sisko oli mukana, kansioita olisi ollut vaikea liikutella yksin.

Vietimme salissa parisen tuntia tutkien huolellisesti aineiston läpi.

Sinällään kovin paljon uutta tietoa en Hirvelästä tällä käynnillä löytänyt, mutta sain tutustua mielenkiintoisiin vanhoihin karttoihin ja asiakirjoihin.

 

Yksi uusi tieto oli, että vanhan kartan mukaan Hirvelän tila on ollut olemassa jo vuonna 1852. Silloin tilalla ei ilmeisesti ole ollut vielä asutusta eikä kartan mukaan tilalle ole mennyt hevos/kärrypolkua.

Kartasta selviää, kuinka paljon tilalla on ollut niittyä, peltoa, metsää jne.

Sain myös selvemmän kuvan tilan jaosta veljesten kesken vuonna 1959. Minulla on jakokirja kyseiseltä vuodelta, mutta se on kirjoitettu kaunokirjoituksella. Käsiala on hyvä, mutta paikka paikoin sitä on vaikea lukea. Kansallisarkistossa oleva jakokirja oli tehty kirjoituskoneella.

Hirvelän asioiden lisäksi tutkimme aineistoa mm. Pohjolan Voiman (entinen Kollajan Voima) lunastuksista sekä isopapan siskon kotitilan synnystä.

 

Kuva MH

Lopuksi ihastelimme upeaa rakennusta. Kävimme vanhassa tutkijasalissa sekä eripuolilla 1890-luvulla rakennettua Rauhankadun toimipistettä.

Kuva MH

Kevät keikkuen tulevi

 

Vietettiin pitkä neljän päivän viikonloppu mökkimaisemissa. Päivisin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kevät teki tuloaan, mutta öisin oli kovat jopa -23 asteen pakkaset. 

Joka reissulla museorakennukseen on pakko päästä aistimaan vanhojen aikojen tunnelmia. Nytkin lunta oli satanut kovasti oven eteen, mutta lapioin ne pois ja niin oven sai auki.

Vein isollepuolen valokuvan isopappani Fransin toisesta siskosta Mariasta. Maria kuoli sata vuotta sitten helmikuussa 1923.

Pikkupuolella jatkoin vintin siivousta ja järjestelyä. Päästiin puolison kanssa riehumaan ja nakeltiin tavaroita vintin ikkunasta ulos.

Pikkupuolen vintille on tarkoitus tehdä kesähuone eli muutama nukkumapaikka kesäksi.

Tällä reissulla kävin myös ensimmäistä kertaa tutkimassa navetan vinttiä. Siellä(kin) on valtavasti tavaraa, mm. kaksi potkukelkkaa, kaksi lumikolaa, polkupyöräteline, komeat hirvensarvet, kaksi leveää 2-osaista ulko-ovea, suksia jne. jne. 

Tällä kerralla ainoa mukaan tarttunut esine oli siisti ja ehjä pärekori.

Vein korin isollepuolen ja samalla ajattelin kuvata kaikki päre- ja tuohiesineet. Kuinka hienoa onkaan, että luonnonmateriaalista on saatu niin paljon käyttökelpoisia esineitä, jotka ovat säilyneet meidän päiviin asti. (Osa kuvien esineistä luultavasti uudempaa tuotantoa)

Kansanperinteen sanakirjan mukaan päre on männystä puun syitä myöten kiskomalla irrotettu ohut, pitkähkö säle, jollaisia käytettiiin koppien tekoon.

Kirjassa Suomalainen perinnekuvasto kerrotaan: Päreistä punottujen koppien ja astioiden valmistus oli siksi yksinkertaista, että lähes kaikki tarvittavat pärekopat tehtiin kodin piirissä puhdetyönä.

Koppapäreitä höylätään kaksikädensijaisella härkähöylällä.

Luulen, että puohissa on juuri tälläinen härkähöylä.

Tuohesta (koivu) kirjoitetaan: Parasta aikaa tuohen kiskomiseen oli muutama heinätöitä edeltävä viikko, jolloin puun ja kaarnan välissä oleva pehmeä kerros, mäihä, alkoi sitkistyä ja tuohi irtosi helposti.

Kiskomisen jälkeen tuohinauhat tasattiin reunoistaan, ja ne kierrettiin kerille, tanapalloiksi tai sommeloiksi.

Nauhamaisista tuohisiinoista tehtiin kotitalouteen monenlaisia tarvikkeita: koppia, vakkoja, kontteja, puukon- ja kirveentuppia, maitosiivilöitä, tuokkosia, nuuskarasioita, kahviaskeja, suolakontteja, köysiä, kalanpyydyksien kohoja ja kiveksiä, lattian ja astioiden pesussa käytettyjä hosiaimia sekä erilaisia tuohijalkineita.

Puohin puolella olevasta veneestä löytyy tuohesta tehty verkkopaino.

Pieni hauska yksityiskohta löytyy vielä kirjasta Perinnealbumi. Kirjassa on kuva Kiiminkiläisestä pärekorin tekijästä Nestorista. Nestori on puolisoni isopapan veli.

Samanlaisia pärekoreja löytyy kaksin kappalein isonpuolen uuninpankolta. Saattavat nämäkin korit olla Nestorin tekemiä.