Erään kaivon tarina

 

Minut, sisarukset ja varmasti suuri osa serkuksista on lapsena peloteltu hyväksi. Tähän vaikutti varmasti mummolan sijainti lähellä virtaavaa jokea ja pihapiirissä ollut syvä kaivo. 

Sekä joessa että kaivossa asui Näkki! Yksin ei saanut mennä kaivon lähelle saatikka joenrantaan.. Näkki ois äkkiä käynyt nappaamassa pienet lapset mukaansa.

En muista uskoinko lapsena Näkkiin ollenkaan, mutta koskaan en ole vettä pelännyt ja uimaankin opin nuorena.

Pihapiirin kaivo oli käytössä vuosikymmeniä. Pihalla oli (ainakin) kaksi kaivoa, joista toinen oli karjan huolehtimiseen ja toinen oli talouskaivo. Talouskaivoa käyttivät muutkin lähistöllä asuvat veljekset. Seuraavissa kuvissa pihan keskellä eli karjan käytössä ollut kaivo.

 

Vanhoista valokuvista voi nähdä millaisia kaivot olivat. Keskellä pihaa olleesta kaivosta sai vettä kettingissä kiinni olleen ämpärin avulla. Ämpäri vinssattiin kaivoon. Kaivo pysyi samantyylisenä koko olinaikansa.

Varhaisin kuva kaivosta on 1920-30 luvulta kun isoapuolta rakennetaan. (Ensimmäinen kolmesta kuvasta)

Aino muistaa kuinka äitinsä laski lypsyn jälkeen maitotonkan pihakaivoon kylmenemään.

Myöhemmin kun jokea alettiin patoamaan, kaivot kuivui. Silloin ei auttanut muu kun hakea joesta vesi karjalle ja pyykkiveet. Miehet oli savotassa. Näin muisteli mummu aikanaan.

Keskellä pihaa ollut kaivo on täytetty jo vuosikymmeniä sitten. Sen paikalla oli pitkään nuotiopaikka, missä useampi Hirvelän kotimuseossa käynyt ryhmä paistoi makkaraa.

Viime kesänä toimme entisen kaivon päälle näytille kaksi kyntöesinettä ja Aino istutti ympärille koristeeksi vuorenkilpeä.

Pikkupuolen sivustalla olleesta kaivosta minullakin on muistikuvia, muitakin kun Näkkejä.

Siitä kaivosta haettiin tiskivesi. Vesi piti lämmittää puuhellalla. Hellalla oli aina iso kattila tiskivettä varten.

Tämä kaivo on ollut ulkonäöltään monenlainen. Varhaisimmissa kuvissa se on ollut vinttikaivo. Eli kaivo, josta vesi nostetaan vipulaitteen, vintin eli vintan avulla. (Kansanperinteen sanakirja)

Myöhemmin kaivolle rakennettiin silta ja mekanismi muuttui veivattavaksi.

Vielä myöhemmin silta purettiin ja kaivosta meni pumpun avulla vesi enon rantamökille ennen kuin mökki liitettiin vesijohtoverkostoon.

Kaivo on ollut käyttämätön nyt useita vuosia. Se on ollut tarkoitus täyttää ja toukokuun alussa tätä työtä aloiteltiin.

Ensimmäisenä Aino purki kaivon päällä olleen suojan ja irrotti peltikannen. Kaivossa oli vettä arviolta noin 3,5 metriä. Vesi oli likaisen näköistä.

Täyttämisen jälkeen 1-2 kaivonrengasta otetaan pois ja maa tasoitetaan. Niin vuosikymmeniä vedenannosta huolehtinut kaivo tulee tiensä päähän.

Veljekset sodassa

 

Karjalassa 29/12 43.

Terve äiti!

Kiitos kirjeestänne jonka sain joku päivä 

sitten josta näin miten voitte.

Hyvin olen minäkin voinut täällä ei ole mitään 

erikoista sattunu. Enhän kyllä olekkaan etu 

linjoilla on matkaa aika pitkästi linjoille.

- - -

Ei täällä tämä olo ole niin vaikeaa vain ennenhän 

sitä olis pois täältä vain ollahan täytyy koska 

sota ei ole vielä loppunu.

30.1.44 (Koti)

Kiitän kortistasi jonka sain sitten viime 

käyntisi. - - - Nyt on taasen Uusi vuosi

kolmas sotavuosi. Niin kai se alkaa tuntua ettei 

elä niin vanhaksi että näkisi rauhan tulevan.

Ihmetyttää kun ajattelee kuin arvaamattoman pitkä

sota lienenki nyt Suomalaisilla?

Kaatuneitten muistopäivästä tuli mieleen kirjoittaa lyhyt yhteenveto veljesten sota-ajasta. Veljeksiä oli yhteensä seitsemän, joista vanhin Kaarlo kuoli sodan aikana.

Kaarlosta on oma postaus täällä.

Muiden sota-ajasta tietoa löytyy mm kirjoista Suomen rintamamiehet 1939-1945 ja Suomi 1900-2000 sekä harvoista säilyneistä kirjeistä.

Alussa oli lainaukset kahdesta kirjeestä.

Seuraavat tekstit ovat suoraan edellä mainituista kirjoista. Tiedot olivat lyhenteinä, joille yritin löytää oikean merkityksen. Pahoittelut mahdollisista virheistä.

Kaksosista Niilo taisteli talvisodassa Talissa linnoitusmiehenä ja ajomiehenä sekä jatkosodassa (Jv KoulK 2, JR 12, 42 KmK) Kiestingissä, Uhtuassa ja Syvärillä kiväärimiehenä ja ajomiehenä.

Kotiutettu 27.4.1944 Syväri.

Uuno taisteli talvisodassa KM (kenttämakasiini) Nurmes, Valtimo, Lieksa varastovääpelinä. Jatkosodassa JR 53, PM Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kouvola kiväärijoukkueen varajohtajana ja johtajana.

Kotiutettu 25.11.1944 Oulu.

Lauri taisteli talvisodassa JR 25 Kuhmossa kiväärirykmentinjohtajana. Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kangasvaara, Korpilohko kiväärimiehenä ja tarkka-ampujana.

Kotiutettu 15.9.1945 Oulu.

Fransin talvisota: JR 25 Kuhmo, Maunuvaara, Rastin tienhaara, Saunajärvi, Löytövaara kivääriryhmänjohtajana. 

Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kangasvaara, Karhumäki, Äänislinna, Maakannas kivääriryhmänjohtaja.

Kotiutettu 28.2.1944 Oulu.

Väinön talvisota: 3 Pr Nurmijärvi, Muolaanjärvi, Leipäsuo, Munakka, Kiltee, Kämärä, Karilampi konekiväärimiehenä ja ajomiehenä.

Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjana, Kiestinki, Uhtuan suunta, Karjalankannas, Tornio konekiväärijohtajana.

Väinö haavoittui 8.8.1941 Kiestingissä ja 6.10.1944 Torniossa.

Kotiutettu 28.11.1944 Oulu.

Nuorin veljeksistä Reino ei osallistunut talvisotaan. Jatkosodan aikaan Reino oli melkein 19-vuotias astuessaan sotapalvelukseen: Jv.Koul.K 15 Länsi-Syväri, Syvärin asemataistelu, Sammatti, Vitele, Kaukjoki, Salmi, Pitkäranta, Uusikylä, Uuksu, Ruhtinaanmäki, Uuksujärvi, Kemin valtaus lääkintämiehenä.

Reino haavoittui 13.7.1944 Nietjärvellä.

Tervetuloa kevät!

 

Iijoki on auennut ja ainoastaan muutama jäälautta ajelehti vielä mökin ohi. Kevään tulo tarkoittaa kevättöitä ja niitähän isolla tilalla riittää.

Ensimmäisenä tehtävälistalla oli rantamökin ja -saunan kuntoon laittaminen. Mökki on satunnaisesti vuokralla kesän aikana, joten sen pitää olla kunnossa kun ensimmäiset vieraat saapuvat.

Vanhasta pihasaunasta pelastamani puulaatikko ja kaappi saivat uuden paikan rantasaunan terassilta.

Lumi ei ole vielä täysin sulanut, joten haravaa näytettiin vain osalle mökin pihaa.

Kaikkiin rakennuksiin pääsi jo kuivin jaloin, joten aukaisin niiden ovet ja päästin valoa ja raitista ilmaa sisälle.

Kellari oli säilynyt talven yli suht kuivana. Siellä riittää lattian lakaisu. Kellarin katto on tarkoitus uusia, mutta sen aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Aittakin on säilynyt talven hyvässä kunnossa. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhintä riittää aitankin sisätyönä. Ulkotyönä aitta maalataan ja sen katosta puhdistetaan sammal.

Myös puohille riittää pintaputsaus. Tavaroiden järjestystä pitää miettiä uusiksi, jotta ne tulevat paremmin esille. Puohin ulkopuoli maalataan muiden piharakennusten kanssa yhtäaikaa.

"Silpputeatteria" siivotaan ja järjestellään mikäli on ylimääräistä aikaa. Sitä on jo talven aikana aloiteltu ja löytöinä oli useampi vanha työkalulaatikko, joista vanhin on vuosiluvulla 1872. Nämä työkalulaatikot on tarkoitus viedä esille isollepuolen.

Ladosta löytyy myös useita vanhoja suksipareja.

Kesänavetta ja sen yhteydessä oleva lato siivotaan myös mikäli on aikaa. Tätäkin projektia on aloitettu jo viime kesänä ja silloin ladon alakerta oli jo aika siistissä kunnossa. Nyt se näyttää taas tältä..

 

Tekemistä siis piisaa, mutta mistään ei oteta stressiä!

Isonpuolen vintin siivousta

 

Viime käynnillä päätin käydä isonpuolen vintin kimppuun.

Olen haaveillut vintin eteisestä tehtävän pienen valoisan kahvittelupaikan, jonne voi omalla vastuulla kiivetä kahvikupposen kanssa. Omalla vastuulla siksi kun vintin rappuset on tosi jyrkät!

 

Aloitin tyhjentämällä vintin eteisen kaikesta tavarasta. Roskalaatikoita kertyi paljon.

Vanhoista vaatteista en pystynyt yrityksestä huolimatta pelastamaan kuin yhden päällystakin. Takki oli ehjä ja puhdas ja hauskana yksityiskohtana siitä löytyi päivämäärä. Liekö valmistuspäivä vai mikä..

 

Seuraavaksi keräsin metalliset esineet lattialta ja seiniltä. Käyttämättömiä säilykepurkkeja kansineen, kaksi vanhaa pulsaattorin mankelia, tuulastuskupoli ja vielä outo härveli josta pitää hankkia lisätietoja.

Kahdesta pahvilaatikosta löytyi käyttämättömiä loimilankoja.

Vielä säilytettäväksi löytyi muutama juuttisäkki, joissa on Google-kääntäjän mukaan ollut 46% ureaa made in Finland. Eli jonkinlaisia lannoitesäkkejä.

Kun kaikki tavarat oli saatu tyhjennettyä irrotin vielä haperoituneet verhot ikkunoista.

Vintissä on erityisen kaunis päätyikkuna ja luulen, että vintin ikkunat ei tarvitse ollenkaan verhoja.

Museoviraston kohdearvioinnissa vuodelta 1997 mainitaan talon erityispiirteenä kuistin yläosassa alueella tyypillinen porrastettu ikkuna.

Seuraavaksi oli tarkoitus imuroida vintin eteisen lattia, mutta en ollut varautunut jatkojohtokelalla. Löytämäni jatkojohto ei riittänyt vintille asti.

Tyydyin putsaamaan lattian perinteisesti kihvelillä ja harjalla.

Laitoin lattialle vintiltä löytämäni maton jonka putsasin ensin lumessa.

Tuoleiksi hain navetassa olleet kaksi vanhaa pinnatuolia ja pöydäksi löytyi aitassa alunperin ollut ruuansäilytystynnyri. 

Nyt haaveilemani aamukahvipaikka on valmis!