Isonpuolen maalaus

 

Ennen avoimia ovia 7-9.7 oli tarkoitus ehtiä maalata Isonpuolen julkisivu ja siinä onnistuttiin. Loppuosa talosta maalataan vielä tämän kesän aikana.

Maalaaminen aloitettiin keltaisesta kuistiosasta. Pitkälle jatkovarrelle oli käyttöä. 

Maalaamisen vaikutuksen taloon huomaa ennen ja jälkeen kuvista.

Tämmönen pieni tirri seurasi maalauspuuhia.

Seuraavaksi vaihdettiin punamultamaaliin. Talon pirtin ja kamarien julkisivut saivat väriä pintaan.

Lopputulos näyttää tältä. Ennen ja jälkeen.

Tätä kirjoittaessa on enää muutama päivä avoimiin oviin ja valmistelut on hyvässä vauhdissa. Löysin entisestä navetasta erikokoisia vanhoja Tyrvään keramiikan ruukkuja. Pesin ja öljysin ruukut ja istutin niihin pelargoneja. Nyt ne odottaa mummon akkunalla tulevaa juhlaviikonloppua.

Avoimet ovet 2023

 

Kuinka nopeasti vuosi onkaan vierähtänyt! Varsinkin kevät on ollut meillä kaikilla todella kiireistä aikaa, niin Hirvelän asiat on jääneet vähän vähemmälle huomiolle.

Kiireistä huolimatta haluamme viime vuoden tavoin pitää kotimuseossa avoimet ovet tänäkin kesänä. Aikataulut mahdollistavat vain kolmen päivän tapahtuman, mutta toivottavasti kaikki halukkaat ehtivät käydä katsomassa taloa ja ympäristöä. 

Tervetuloa!

Lekat ja pensselit heilumaan

 

Ensin leka-asiat. Pihasaunasta jäi syksyn purkuhommien jälkeen jäljelle perustus. Ensin ajateltiin jättää se vain paikoilleen, mutta talven yli pohdittua se päätettiinkin purkaa. Perustus oli tehty isoista kivistä ja betonista. Purkuhommia ei ollut tarkoitus alkaa itse tekemään.  Mutta meidän porukalla tapahtuu hommat, niin ei siinä kauaa mennyt kun betoni oli purettu ihan käsipelillä.

Ajatuksena oli vähän vaan kokeilla miten betoni murenisi, jos sitä lekalla jysäyttää.

Vanha kantokin nostettiin käsipelillä peräkärryn kyytiin.

Ihan kokonaan me ei saatu betonia puretuksi. Kiukaan ja vesipadan alla ollut betoni on todella lujaa. Se saa ainakin toistaiseksi jäädä paikoilleen vaikka esiintymislavaksi :) 

Toukokuun puolella saatiin käynnistettyä pensseli- eli maalaushommat.  Ensimmäinen kohde oli aitta. Ensin isä putsasi katon sammaleesta ja yhdessä Ainon kanssa he harjasivat aitan hirsipinnan puhtaaksi pölystä ja liasta. Tämän jälkeen Aino maalasi aitan. Aitta oli testikohde värin ja maalin laadun varmistamiseksi.

Väri on tosi hyvä ja sitä onkin hankittu nyt useita kymmeniä litroja. 

Kyllä sitä itsekin yllättyy, miten suuren muutoksen saa aikaan maalaamalla.

Aitan jälkeen oli vuorossa pikkupuoli. Toissalauantaina pidettiin maalaustalkoot ja saatiin paljon aikaiseksi.

 

Estoyrityksistä huolimatta jotkut pääskysparit on pesineet pikkupuolen laipiorakenteisiin. Eipä niitä näyttänyt häiritsevän meidän maalaustouhut ollenkaan.

Vanhassa navetassa on myös joka vuosi ollut pääskyjen pesiä. Koska navetan ovea ei olla joka päivä aukomassa teki puoliso pääskysille oman kulkuoven.

 

Nyt maalauksen ollessa ajankohtainen huomasin navetan ja puohin ovista, että on täällä maalattu aikaisemminkin. Tuttuja värisävyjä. Pikkupuoli oli ennen väriltään vihreä ja vihreää löytyy isonpuolen keittiöstä paljonkin.

Talvella pelastamani patakaappi pääsi vihdoin arvoiseensa ympäristöön. Me putsattiin kaappi Ainon kanssa ja kannettiin isonpuolen keittiöön.

Erään kaivon tarina

 

Minut, sisarukset ja varmasti suuri osa serkuksista on lapsena peloteltu hyväksi. Tähän vaikutti varmasti mummolan sijainti lähellä virtaavaa jokea ja pihapiirissä ollut syvä kaivo. 

Sekä joessa että kaivossa asui Näkki! Yksin ei saanut mennä kaivon lähelle saatikka joenrantaan.. Näkki ois äkkiä käynyt nappaamassa pienet lapset mukaansa.

En muista uskoinko lapsena Näkkiin ollenkaan, mutta koskaan en ole vettä pelännyt ja uimaankin opin nuorena.

Pihapiirin kaivo oli käytössä vuosikymmeniä. Pihalla oli (ainakin) kaksi kaivoa, joista toinen oli karjan huolehtimiseen ja toinen oli talouskaivo. Talouskaivoa käyttivät muutkin lähistöllä asuvat veljekset. Seuraavissa kuvissa pihan keskellä eli karjan käytössä ollut kaivo.

 

Vanhoista valokuvista voi nähdä millaisia kaivot olivat. Keskellä pihaa olleesta kaivosta sai vettä kettingissä kiinni olleen ämpärin avulla. Ämpäri vinssattiin kaivoon. Kaivo pysyi samantyylisenä koko olinaikansa.

Varhaisin kuva kaivosta on 1920-30 luvulta kun isoapuolta rakennetaan. (Ensimmäinen kolmesta kuvasta)

Aino muistaa kuinka äitinsä laski lypsyn jälkeen maitotonkan pihakaivoon kylmenemään.

Myöhemmin kun jokea alettiin patoamaan, kaivot kuivui. Silloin ei auttanut muu kun hakea joesta vesi karjalle ja pyykkiveet. Miehet oli savotassa. Näin muisteli mummu aikanaan.

Keskellä pihaa ollut kaivo on täytetty jo vuosikymmeniä sitten. Sen paikalla oli pitkään nuotiopaikka, missä useampi Hirvelän kotimuseossa käynyt ryhmä paistoi makkaraa.

Viime kesänä toimme entisen kaivon päälle näytille kaksi kyntöesinettä ja Aino istutti ympärille koristeeksi vuorenkilpeä.

Pikkupuolen sivustalla olleesta kaivosta minullakin on muistikuvia, muitakin kun Näkkejä.

Siitä kaivosta haettiin tiskivesi. Vesi piti lämmittää puuhellalla. Hellalla oli aina iso kattila tiskivettä varten.

Tämä kaivo on ollut ulkonäöltään monenlainen. Varhaisimmissa kuvissa se on ollut vinttikaivo. Eli kaivo, josta vesi nostetaan vipulaitteen, vintin eli vintan avulla. (Kansanperinteen sanakirja)

Myöhemmin kaivolle rakennettiin silta ja mekanismi muuttui veivattavaksi.

Vielä myöhemmin silta purettiin ja kaivosta meni pumpun avulla vesi enon rantamökille ennen kuin mökki liitettiin vesijohtoverkostoon.

Kaivo on ollut käyttämätön nyt useita vuosia. Se on ollut tarkoitus täyttää ja toukokuun alussa tätä työtä aloiteltiin.

Ensimmäisenä Aino purki kaivon päällä olleen suojan ja irrotti peltikannen. Kaivossa oli vettä arviolta noin 3,5 metriä. Vesi oli likaisen näköistä.

Täyttämisen jälkeen 1-2 kaivonrengasta otetaan pois ja maa tasoitetaan. Niin vuosikymmeniä vedenannosta huolehtinut kaivo tulee tiensä päähän.