Juhlaviikonloppu 2023

 

Meillä oli jälleen työläs, mutta mukava avoimien ovien -tapahtuma. Viikonlopun aikana noin 130 vierailijaa kävi tutustumassa taloon ja sen ympäristöön. Toki tiedossa on vielä ryhmiä, jotka eivät päässeet paikalle viikonloppuna ja ovat tulossa myöhemmin.

Kerronpa ensin, mitä viikon aikana tapahtui.

Maarit-sisko saapui Helsingistä maanantaina Ouluun. Pakkasimme kimpsut ja kampsut ja ajelimme vielä samana päivänä Maaritin ja puolisoni kanssa Hirvelään laittamaan paikkoja kuntoon.

Puoliso innostui jatkamaan maalaushommia. Hän maalasi ensin isonpuolen julkisivun valkoiset pinnat ja jatkoi siitä vanhan ja uuden navetan kimppuun. Tahti oli hirmuinen ja loppuviikosta kun vanhemmat pääsivät paikanpäälle, isäkin jatkoi maalaushommia kaverina.

Olin aivan yllättynyt siitä, että miehet saivat maalattua melkein kaikki rakennukset ja hienoa jälkeä tulikin!

Minä ja Maarit siivottiin isopuoli, pikkupuoli ja puohi. Aitasta laastiin kihvelin kanssa enimmät roskat.

Maarit teki koristelut ja minä järjestelin isonpuolen esittelykuntoon. Aino hoiti kahvitusasiat ja teki loppusilauksen.

Isopuoli oli aikalailla ennallaan viime vuoteen verrattuna. Laatikkokamera oli paremmin esillä sen jälkeen, kun se viime syksynä oli todettu toimivaksi peliksi. Seinillä oleviin valokuviin sekä joihinkin vitriinin esineisiin liitin kuvatekstejä. Keittiön "uuteen" patakaappiin tuli oma hylly palkintolusikoille.

 

Yhdestä ladosta siirsin esille talvella löytämäni vanhan arkun, joka on ilmeisesti ollut työkalukäytössä. Arkussa on vuosiluku 1872 ja nimikirjaimet J.H. Arkun kannessa on hauska laskutoimitus. Vuonna 1938 joku on laskenut arkun iän vähentämällä 1938-1872. Arkun ikä on tuolloin ollut 65 vuotta.

Arkku pääsi esille toiseen eteiseen.

Avoimet ovet olivat siis perjantaista sunnuntaihin. Kelit suosivat meitä.

Minä ja Maarit pukeuduttiin jälleen kansallispukuihin. Niitä on hyvä tuulettaa kerran vuodessa. Aino viihtyi omissa nykyaikaisissa vaatteissa eikä edes suostunut kokeilemaan minun ja Maaritin ehdottamia talosta löytyneitä vaatteita 😀. 

Oli mukava tavata uusia ja vanhoja sukulaisia sekä kaikkia muita talosta kiinnostuneita. Erityisesti mieltä lämmitti kaikki kehut ja kiitokset siitä, miten kova urakka me ollaan tehty isonpuolen eteen ja jaksetaan esitellä sitä ihmisille.

Miksipä ei, on se niin upea paikka!

Isonpuolen maalaus

 

Ennen avoimia ovia 7-9.7 oli tarkoitus ehtiä maalata Isonpuolen julkisivu ja siinä onnistuttiin. Loppuosa talosta maalataan vielä tämän kesän aikana.

Maalaaminen aloitettiin keltaisesta kuistiosasta. Pitkälle jatkovarrelle oli käyttöä. 

Maalaamisen vaikutuksen taloon huomaa ennen ja jälkeen kuvista.

Tämmönen pieni tirri seurasi maalauspuuhia.

Seuraavaksi vaihdettiin punamultamaaliin. Talon pirtin ja kamarien julkisivut saivat väriä pintaan.

Lopputulos näyttää tältä. Ennen ja jälkeen.

Tätä kirjoittaessa on enää muutama päivä avoimiin oviin ja valmistelut on hyvässä vauhdissa. Löysin entisestä navetasta erikokoisia vanhoja Tyrvään keramiikan ruukkuja. Pesin ja öljysin ruukut ja istutin niihin pelargoneja. Nyt ne odottaa mummon akkunalla tulevaa juhlaviikonloppua.

Avoimet ovet 2023

 

Kuinka nopeasti vuosi onkaan vierähtänyt! Varsinkin kevät on ollut meillä kaikilla todella kiireistä aikaa, niin Hirvelän asiat on jääneet vähän vähemmälle huomiolle.

Kiireistä huolimatta haluamme viime vuoden tavoin pitää kotimuseossa avoimet ovet tänäkin kesänä. Aikataulut mahdollistavat vain kolmen päivän tapahtuman, mutta toivottavasti kaikki halukkaat ehtivät käydä katsomassa taloa ja ympäristöä. 

Tervetuloa!

Lekat ja pensselit heilumaan

 

Ensin leka-asiat. Pihasaunasta jäi syksyn purkuhommien jälkeen jäljelle perustus. Ensin ajateltiin jättää se vain paikoilleen, mutta talven yli pohdittua se päätettiinkin purkaa. Perustus oli tehty isoista kivistä ja betonista. Purkuhommia ei ollut tarkoitus alkaa itse tekemään.  Mutta meidän porukalla tapahtuu hommat, niin ei siinä kauaa mennyt kun betoni oli purettu ihan käsipelillä.

Ajatuksena oli vähän vaan kokeilla miten betoni murenisi, jos sitä lekalla jysäyttää.

Vanha kantokin nostettiin käsipelillä peräkärryn kyytiin.

Ihan kokonaan me ei saatu betonia puretuksi. Kiukaan ja vesipadan alla ollut betoni on todella lujaa. Se saa ainakin toistaiseksi jäädä paikoilleen vaikka esiintymislavaksi :) 

Toukokuun puolella saatiin käynnistettyä pensseli- eli maalaushommat.  Ensimmäinen kohde oli aitta. Ensin isä putsasi katon sammaleesta ja yhdessä Ainon kanssa he harjasivat aitan hirsipinnan puhtaaksi pölystä ja liasta. Tämän jälkeen Aino maalasi aitan. Aitta oli testikohde värin ja maalin laadun varmistamiseksi.

Väri on tosi hyvä ja sitä onkin hankittu nyt useita kymmeniä litroja. 

Kyllä sitä itsekin yllättyy, miten suuren muutoksen saa aikaan maalaamalla.

Aitan jälkeen oli vuorossa pikkupuoli. Toissalauantaina pidettiin maalaustalkoot ja saatiin paljon aikaiseksi.

 

Estoyrityksistä huolimatta jotkut pääskysparit on pesineet pikkupuolen laipiorakenteisiin. Eipä niitä näyttänyt häiritsevän meidän maalaustouhut ollenkaan.

Vanhassa navetassa on myös joka vuosi ollut pääskyjen pesiä. Koska navetan ovea ei olla joka päivä aukomassa teki puoliso pääskysille oman kulkuoven.

 

Nyt maalauksen ollessa ajankohtainen huomasin navetan ja puohin ovista, että on täällä maalattu aikaisemminkin. Tuttuja värisävyjä. Pikkupuoli oli ennen väriltään vihreä ja vihreää löytyy isonpuolen keittiöstä paljonkin.

Talvella pelastamani patakaappi pääsi vihdoin arvoiseensa ympäristöön. Me putsattiin kaappi Ainon kanssa ja kannettiin isonpuolen keittiöön.