Hirvelän kaappien kätköistä - Illodin

 

Hirvelän kaappien kätköistä löytyy monenlaista. Yksi hauska esimerkki on Illodin -pullot, joita on säilynyt useilta eri vuosilta.

Ilmeisesti vastaava tuote on ollut Solarin valmistama Aureodin. Tätä tuotetta löytyy yksi tyhjä pullo. Harmi vain, että Google ei osaa kertoa tuotteesta eikä valmistajasta mitään. Keskitytään siis Illodiniin.

Monitoimineste erilaisiin tarpeisiin

Illodin on ollut oikea monitoimineste. Sillä on hoidettu mm. suun ja nielun raikastamista, hyttysenpuremia, finnejä ja hammassärkyä. Se on ollut myös suosittu alkoholin korvike.

Illodin tuli markkinoille 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen pullo näytti kutakuinkin tältä.

digi.kansalliskirjasto.fi - Hintaluettelo N:o 7, Riihimäki 25.04.1912 s. 3

Hirvelän kaksi vanhinta pulloa ovat hyvin samantyylisiä, toinen vain on pienempi. Valmistajana on Oy Teka Tekn. Kem. Tehtaat Riihimäki. En osaa ajoittaa pulloja millekkään tietylle vuodelle. Pienempään pulloon on liimautunut (vai liimattu) Iin apteekin etiketti, jossa lukee "Ammoniakkia". Iin apteekkarina toimi J eli Jenny Haapala vuosien 1927-1936 aikana.

Pullojen takaetiketistä löytyy käyttöohje:

5 tippaa Illodinia 1/3 lasiin vettä hampaiden ja suun puhdistamiseen, pahahajuisen hengityksen, kaula- ja kurkkukatarriin, käheyden y.m.s. poistamista varten.

1 osa Illodinia 5-10 osaan vettä haavojen, hyönteistenpistojen, näppylöiden, partasienen, paiseiden ja savipuolen parantamiseen. Päänkivussa, jäsentenkolotuksissa y.m. on Illodinilla kostutetulla kääreellä virkistävä vaikutus.

Miedontamatonta Illodinia käytetään hammassärkyyn, vaikeimpiin ihotauteihin, mätähaavoihin y.m. Nuhan poistamiseen vaikuttaa edullisesti nenään pantu Illodinilla kostutettu pumpuli.

Uudemmat pullot sijoittuvat jo 1970-luvulle. Havi Oy:n valmistama 100 ml:n pullo on tuttu 1970-luvun televisiomainoksesta, jossa Heikki Kinnunen lausuu uusimmista pulloista tutun sloganin: "Ja suu on laakista raikas!"

1970-luvulle tultaessa käyttöohjeetkin ovat hieman päivittyneet.

Laimennettuna:

Suun ja nielun huuhteluun. 5-6 tippaa Illodinia lasilliseen viileää vettä, kurlaus tai huuhtelu.

Kurkkukipuun. 10-15 tippaa Illodinia lämpimään veteen, kurlaus tai huuhtelu.

Laimentamattomana:

Nuhan hoitoon. Kostuta sieraimet Illodinilla puhtaan nenäliinan avulla. Toista tarpeen mukaan.

Hyttysenpuremiin. Paina ihoa kevyesti Illodinilla kostutetulla vanutupolla.

Haavojen puhdistamiseen. Kostuta vanu Illodinilla ja puhdista haava huolellisesti.

Finnien hoitoon. Sivele tulehtunut kohta Illodinilla kostutetulla vanulla. Toista tarpeen mukaan.

Kahden uusimman pullon valmistajaksi on merkitty WPS Trading LTD Henkel Norden AB. Kyseinen yhtiö (Henkel) osti Havi Oy:n vuonna 1997. Museon pullot voivat olla jopa tältä vuosituhannelta.

Wikipediassa mainitaan, että tuotteen viimeinen valmistaja oli suomalainen Transmeri-yhtiö. Illodinia ei enää ole saatavilla.

Nyt kun olen lukenut Illodinin monikäyttöisyydestä, ihan harmittaa, etten pääsekään sitä itse kokeilemaan.

Loppuun vielä kaksi mainosta vanhoista sanomalehdistä.

Pohjan Poika 27.1.1909

Länsi-Suomi 15.4.1909

Joenmutka

 

Viime aikoina elämä on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt paneutua mihinkään aiheeseen kunnolla. Siksi onkin hyvä välillä pysähtyä ja antaa itselleen hetki hengähtää.

Yksi lempipaikoistani, jossa mieli rauhoittuu, on Hirvelän kaunis joenmutka. Siellä aika tuntuu pysähtyvän, ja kiireiden keskelläkin voi hetken hengittää syvään ja nauttia luonnon rauhasta. Jokaisena vuodenaikana maisema tarjoaa oman ainutlaatuisen tunnelmansa: keväällä virtaava vesi vie mukanaan talven rippeet, kesällä vehreys ympäröi kaiken, syksyllä ruskan sävyt heijastuvat joen pinnasta, ja talvella hiljainen lumipeite tuo mukanaan rauhallisen seesteisyyden.

Tänään haluankin jakaa kanssanne muutaman kuvan tästä rakkaasta paikasta jota jo lapsuudesta asti olen katsellut. Toivottavasti ne välittävät palan siitä rauhasta ja levollisuudesta, jonka joenmutka tarjoaa - vuodenajasta riippumatta.

Olkaa hyvä!

Liisa Juhontytär

Katselen toisinaan keräämääni sukuluetteloa ja poimin sieltä kauan sitten eläneitä henkilöitä, joiden syntymä- tai kuolinpäivä sopii ajankohtaan.

Tällä kertaa poimin listasta Liisan. Liisa on esiintynyt blogissani aikaisemminkin, mutta tällä kertaa kerron hänestä laajemmin niiden tietojen varassa, joita olen löytänyt. Koska Liisasta ei ole olemassa valokuvaa, loin sellaisen tekoälyn avulla vertaamalla sisarusten Fransin ja Marian piirteitä :)

Liisa oli isopappani Fransin vanhempi sisar ja perheen esikoinen. Hänen elämänsä tarkempi tutkiminen toi esiin uusia piirteitä myös isoisovanhemmistani tai ainakin huomioni kiinnittyi heihin uudella tavalla.

                                       

Liisan alkuvuodet

Liisa syntyi 149 vuotta sitten 10.3.1876. Hänen syntymänsä on merkitty Iin kirkonkirjoihin (Syntyneet 1875-1887). Pelkästään tämä merkintä sisälsi niin paljon mielenkiintoista tietoa, että pysähdyin tutkimaan sitä tarkemmin, ennen kuin jatkoin eteenpäin Rippikirjaan.

Ii, syntyneet 1875-1887

Liisan vanhempien arvoksi ja säädyksi on merkitty "loinen". Lapsi on kastettu kaksi päivää syntymänsä jälkeen ja saanut nimen Lisa. Kummeina ovat toimineet talokas Juho Kauppi ja vaimonsa Lisa, talokas Jaako Saanio ja vaimonsa Greta, nuorimies Juho Matinpoika Halonen sekä piika Greta Matintytär Halonen.

Kirkonkirjan sivuilla on erilaisia sarakkeita, joihin on voinut laittaa numeron/raksin. Tällaisia ovat olleet mm. sukupuoli ja se onko lapsi ollut "äpärä". Erilliset sarakkeet oli myös kaksosille, kolmosille ja orpanoista syntyneille, mikä tarkoitti serkusten avioliitosta syntyneitä lapsia.

Yksi erikoisuus oli sarake nimeltä "Lasaretin rahaa". Summa vaihteli 0-28 pennin välillä, ja kirkonkirjojen mukaan Juhon ja Britan maksama summa oli 8 penniä, joka vastaa noin 0,40 euroa nykypäivän rahassa. Lasarettimaksu oli vapaaehtoinen maksu, joka perittiin esimerkiksi vihkimisen ja kastamisen yhteydessä sairaalan eli lasaretin ylläpidon tueksi. Rippikirjoista löytyy myös mainintoja tietyin väliajoin kerätyistä summista, jotka lähetettiin sairaalan kassaa.

Juhon tausta ja perheen elämäntilanne

Liisan isä Juho (Johan) on merkitty kirkonkirjoihin "loiseksi". MyHeritagen blogin mukaan loinen, tai koturi ja joutolainen, tarkoitti maamme köyhimpää väestöryhmää, jolla ei ollut omaa asuntoa. Loinen asui toisten nurkissa, usein saunamökissä tai ulkorakennuksessa.

Tämä hämmästytti minua, sillä Juho oli syntynyt 23.12.1853 Etelä-Iissä Räinän talossa talollisen poikana. Samassa Räinän talossa syntyi myöhemmin Juhon esikoistytär Liisa. Tuohon aikaan Juho ja hänen vaimonsa Brita oli merkitty kuitenkin loisiksi (inhyses).

Juhon elämänkaari loisesta kauppiaaksi, metsänostajaksi ja lopulta ison tilan isännäksi Hirvelään ansaitsee vielä oman kirjoituksensa.

Liisan lapsuus, nuoruus ja avioliitto

Vanhempien säädystä päätellen Liisan alkulapsuus oli köyhää. Perheeseen syntyi jo seuraavana vuonna 1877 uusi tulokas (isopappani) Frans. Myös nuorin lapsi Maria ehti syntyä Iissä.

Juho-isä oli köyhästä taustastaan huolimatta luku- ja kirjoitustaitoinen mies. Ihailen edelleen hänen hienoa käsialaansa! Myös hyvä matikkapää oli tarpeen sillä jo vuonna 1881 Juho toimi Siuruan sahalla metsän ostajana.

Ii, rippilapset 1887-1915

    

Pudasjärvi, muuttaneet 1880-1929

Rippikoulun Liisa sai päätökseen 18.6.1892. Hän vaikuttaa olleen etevä tyttö.

Vielä samana vuonna perhe muutti Hirvelän tilalle, joka kuului silloin Pudasjärven kuntaan. Muuton aikaan Liisa oli 16-vuotias. Luultavasti ihan lähistöltä ei löytynyt hänelle ystäviä, mutta Oulun läänin henkikirjojen mukaan Hirvelän tilalla asui vielä vuosina 1893-1894 tilan alkuperäisten asukkaiden perhe lapsineen, joten elämää riitti.

Naapuritilalta noin kilometrin päästä löytyi Liisan tuleva puoliso Antti. Kaukonaution tila on paikan vanhimpia tiloja. Sen rippikirjamerkinnät alkavat jo vuodesta 1799, kun Hirvelästä ne alkavat vuodesta 1875.

Pudasjärvi, kuulutetut 1873-1917

Pudasjärvi, vihityt 1896-1910

Liisan ja Antin kuulutukset on merkitty 8.10.1898 ja vihkiminen 3.12.1898 Liepeen pappilassa Pudasjärvellä. Liisa oli tuolloin 22-vuotias ja Antti 23. Liisa muutti miniäksi naapuritilalle, jossa asuivat myös Antin veljet, joista toisella oli jo perhe. Myöhemmin Liisan sisko Maria meni naimisiin Antin nuoremman veljen Juhon kanssa ja muutti myös Kaukonaution tilalle, joten sisarukset asuivat taas saman katon alla.

Liisan viimeiset vuodet

Pudasjärvi, syntyneet 1890-1902

Liisan ja Antin esikoispoika Väinö Johannes syntyi marraskuussa 1899. Pariskunnalle ei syntynyt enempää lapsia.

Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910

Kaiku 9.11.1904

Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910

Kovin kauaa ei perheonni kestänyt. Lokakuussa 1904 Liisa kuoli keuhkotautiin vain 28-vuotiaana. Kuolinilmoituksesta saa vaikutelman, että hän sairasti pitkään. Puoli vuotta myöhemmin myös perheen ainoa lapsi Väinö menehtyi samaan tautiin.

Keuhkotauti oli tuohon aikaan tappava sairaus, johon menehtyi lukemattomia ihmisiä.

Liisan viimeinen kirjallinen jälki on hänen perukirjansa, joka kertoo hänen omaisuudestaan ison maatilan emäntänä.

Perukirjasta voisi nostaa esille joitain hänen henkilökohtaisia tavaroita, kuten 2 kultasormusta, villaisia sekä pumpulivaatteita, 7 esiliinaa, 1 nuttu, 2 paria sukkia, pari vanttuita, 4 villa- ja 3 retonkihuivia.

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Liisan tarina on yksi monista, jotka kertovat menneiden sukupolvien elämästä ja niiden haasteista. On hienoa voida tuoda esiin näiden ihmisten historiaa ja pitää heidät elossa muistoissamme.

Pienokainen Veikko Antero

 

Hirvelän vanhojen kuvien joukossa on koskettava kuva pienen pojan auki olevasta arkusta ja suruväestä hänen ympärillään. Olen pitkään yrittänyt etsiä tietoa Veikko Anterosta, mutta tulokset on olleet aika laihoja. Niinpä menen niiden pienten tiedonmurusten kanssa, joita olen kerännyt.

Veikko Antero syntyi 30. joulukuuta vuonna 1928. Elämä päättyi jo alle vuoden ikäisenä vuonna 1929. Kuvasta ei saa selville tarkkaa kuolinkuukautta.

Kävin läpi vanhoja sanomalehtiä sekä Pudasjärven, Haukiputaan ja Iin kirkonkirjat, mutta niistä ei löytynyt Veikko Anteroa vuoden 1929 kuolleista. Se minua hieman ihmetytti, että lokakuussa 1929 olisi koko Iin alueella kuollut vain yksi ihminen, kun muulloin niitä on jopa pitkälle toistakymmentä.

Eli onkohan niin, että alkuperäisistä kirjoista voisi löytyä lokakuussa 1929 kuolleista enemmän kuin yksi nimi. Ja Veikko Antero olisi niiden joukossa?

Alle sata vuotta sitten syntyneiden kirjoja ei pääse lukemaan, joten niistäkään ei ole apua tähän tutkimustyöhön.

Miksi juuri Iin kirjat kiinnostaa? Olen katsonut kuvaa hyvin tarkkaan ja huomannut, että kuvassa arkun ympärillä on mummoni äiti Aino ja hänen äitinsä Anna. Kuvasta löytyy myös mummoni Rauha nuorena tyttösenä ja Rauhan isä Nestori. Eli voisiko Veikko Antero olla jotain sukua heille ja sitä kautta minulle.

Tannila, josta mummoni perhe on lähtöisin, kuului jo vuonna 1929 Yli-Iihin, mutta Yli-iin kirkonkirjat alkavat vasta vuodesta 1933, joten siihen asti merkinnät tehtiin Iin kirjoihin.

On olemassa toinenkin kuva, mikä todistaisi että Veikko Antero olisi jopa läheistä sukua mummolleni.

Kuvassa vasemmalla on mummoni Rauha pienenä tyttönä. Hänen äitinsä Aino seisoo varsan takana pieni lapsi sylissään. Kuva on otettu vuonna 1929. Sekä Ainon että pienen lapsen päälle on piirretty risti.

Kuvan pieni lapsi voi olla Veikko Antero joka kuoli vielä samana vuonna. Aino kuoli hieman myöhemmin vuonna 1932.

Tässä edellisessä kuvassa sekä parissa samoihin aikoihin otetuissa kuvissa mummoni perheen luona on käymässä ystäväperhe. Ystäväperheelläkin on lapsien Vilman ja Veikon lisäksi pieni vauva. Vauva on tyttö ja hänen nimensä on Viivi. Eli kuvan lapsi voisi olla myös Viivi, joka on vain Ainon sylissä kuvanottohetkellä. Viivi-vauvakin ilmeisesti kuolee nuorena, koska vanhojen kuvien joukossa on valokuva, jossa lapset Vilma ja Veikko ovat kasvaneet, mutta Viiviä ei enää näy perhekuvassa.

Tunnistan Veikko Anteron kuvasta tämän ystäväperheen jäseniä. Myös he ovat lähellä arkkua. En kuitenkaan usko tämän kuolleen lapsen olevan heidän, koska heillä on jo Veikko-niminen poika.

Vielä tekee mieli laittaa yksi kuva. Kuvan takana lukee Aino J. Kuvassa on mielestäni mummoni isän Nestorin äiti Pieta jolla on sylissään vauva. Onko vauva Aino J:n lapsi eli Pietan lapsenlapsi. Mummoni Rauha oli Pietan ensimmäinen lapsenlapsi, mutta siihen aikaan Pieta itsekin oli alle 2-vuotiaan tytön äiti, joten kuvan lapsi ei voi olla Rauha. Pietan elämässä riitti varmasti vilskettä. Hänen ja Salomonin perheeseen syntyi ainakin 15 lasta, joista neljä kuoli hyvin nuorina.

Veikko Anteron tarina jää (vielä) arvoitukseksi. Kuvan asetelma vain on sellainen, että ajattelisin arkun ympärillä olleiden ihmisten olleen pienokaisen läheisiä. Erityisen surulliselta näyttää Rauhan mummo Anna, joka istuu maassa arkun päädyssä. Annan ja Jaakon perheeseen syntyi ainakin kahdeksan lasta, joista kuusi kuoli alle 3-vuoden ikäisinä. Aikuisuuteen selvisi vain mummoni äiti Aino sekä Ainon veli Iivari. Alla olevassa kuvassa on siis isomummoni Aino, hänen veljensä Iivari sekä vanhemmat Jaakko ja Anna. Kirjoituksen kaikki alkuperäiset kuvat on mustavalkoisia ja ne on väritetty AI.n avulla.