Seiniltä poimittua

 

Koska Pohjois-Suomessa paukkuu pakkanen, en ole päässyt jatkamaan siivoustöitä pirtissä. Onneksi pystyn tekemään jotain kotonakin. Olen kasannut seiniltä vanhoja valokuvia, kunniatauluja ja muita kunnostusta kaipaavia esineitä ja tuonut ne kotiini. Taulut ovat olleet seinillä vuosikymmeniä, joten niihin on kertynyt paljon pölyä. Kotoa käsin pystyn putsaamaan tauluja ja hankkimaan uusia kehyksiä rikkoutuneiden tai puuttuvien tilalle.

Isopapan kamarissa on tilan vanhin muotokuva. Kuvassa on isopappani isä Juho. Hän eli vuosina 1853-1931. Hänestä on muutama valokuva iäkkäänä, mutta tämä pahville maalattu muotokuva esittää paljon nuorempaa Juhoa.

Postikamarin seinällä on kunniakirja tasavallan presidentin myöntämästä mitalista postipysäkin hoitajana toimineelle isopapalle. Finna.fi-sivustolla mainitaan, että mitali voidaan myöntää siviilihenkilölle vähintään 10 vuoden valtion palveluksesta. Tähän liittyvä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan II luokan mitali ei ole tallessa.

Pirtin seinältä löytyy eräänlainen jäsentaulu. Siinä isoisopappa kutsutaan Oulun läänin talousseuran maksavaksi jäseneksi heinäkuussa 1898. Taulussa on kehykset, mutta niistä puuttuu kokonaan lasi. Jäsenkirja täytyy laittaa lasin alle suojaan, koska yli 120-vuotias paperi on jo aika hauraan tuntoista.

Seinällä on kehyksissä myös ylipäällikön päiväkäsky, joka on omistettu kaikille Suomen äideille toukokuun 10. päivänä 1942. Perheen kaikki seitsemän poikaa olivat sodassa, yksi heistä ei palannut.

Isosedän todistus osallistumisesta mottitalkoisiin vuonna 1943. Wikipediassa kerrotaan näin: Mottitalkoot oli jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja. - - - Suorituksesta mottitalkoissa sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan mottikirvesmerkin. Merkkejä oli eritasoisia: rautakirveeseen oikeutti jo yksi motti, hopeakirves edellytti neljän ja kultakirves 16:n motin hakkaamista.

Pirtin seinällä on sotaan liittyviä kunniakirjoja: Isosedälle myönnetty sodan 1941-1945 muistomitali. Papalle vuonna 1944 myönnetty II luokan vapaudenmitali.

 

Lopuksi vielä kaksi mitalia, joihin liittyy tarina.

Siskoni Maarit oli n. 5-6 -vuotias, kun hän oli leikkimässä vanhan talon vintillä. Maarit kaiveli puukepillä muhaa (vintti oli siihen aikaan täynnä hiekansekaista sahanpurua, sammalta ja turvetta) ja syvältä kaiken sen purun ja hiekan keskeltä hän oli löytänyt useita vanhoja patruunarasioita ja pienen paikkaustarvikerasian. Rasiassa oli kunniamerkkejä ja joitain muita esineitä. Rasia annettiin mummolle ja hän laittoi sen talteen. Rasia oli vuosikymmeniä tallessa pirtin pöydän laatikossa.

Siitä, miksi rasia ja patruunat aikoinaan piilotettiin vintin muhaan, ei ole tietoa. Eräässä lehtileikkeessä mummoni mainitsee vain, että nyt (isopapan) vanhat kunniamerkit on kaivettu esiin ullakon pimennoista.

Molemmat piilosta löydetyt mitalit kuuluivat siis isopapalle. Toinen on jääkäriaktivistimitali, Viribus Pro patria Unitis.

 

Ja toinen on vapaussodan muistomitali.

 

Vanhat poljettavat ompelukoneet

 

Talossa on useampi vanha poljettava ompelukone, kaksi niistä löytyy pirtistä. Vanhoilla ompelukoneilla ei näytä olevan kovin paljoa rahallista arvoa, kun katsoo netin myyntipalstoja. Mutta kauniita ne ovat ja ilmeisen kestävää tekoa. Osassa ompelukoneista oli neula ja lanka paikoillaan, kuin odottamassa ompelutaitoista ihmistä istahtamaan työhön.

Ensimmäinen kone on Husqvarna. Koneesta löytyy sarjanumero, ja koneen ikää voisi sen perusteella tiedustella Husqvarnan nettisivujen kautta. Sen verran tiedän koneen historiasta, että sen kultamaalaukset on uusittu.

 

Toinen kone on Suomalainen Tikka. Wikipedian mukaan Oy Tikkakoski Ab valmisti poljettavia ompelukoneita vuosina 1946-1964. Tikka-ompelukone erottuu muista yksinkertaisuudellaan. Sen ulkonäkö on hyvin vaatimaton sekä pöydän että telineen osalta.

 

Kolmas kone löytyy entisestä postikamarista. Sekin on merkiltään Husqvarna. Tämä kone on yksinkertaisempi väritykseltään kuin pirtin kone, syvän vihreä, eikä siitä löydy sarjanumeroa. Ompelukoneessa on merkinnät "12" ja 705. Ompelukonepöydän laatikossa on alkuperäinen pahvinen tarvikerasia.

Neljäskin kone löytyy postikamarista. Merkkinä on Gritzner. Tätä konetta ei saa pöydän sisään piiloon, vaan koneen suojana on laatikko. Laatikon avaamiseen tarvitaan vieläpä avain. Onneksi avain on tallessa sivulaatikossa. Tämän talon koneista Gritzner on kaunein ja taidokkaimmin koristeltu. Koneen iän voi selvittää netistä sarjanumeron perusteella. Ompelukone on valmistettu vuonna 1905.

 

Viides kone löytyi pirtin eteisestä. Siirsin sen pirttiin kahden muun koneen joukkoon. Kyseessä on vanha Singer. Tätäkään konetta ei saa piiloon pöydän sisään. Singerin esiin saaminen tuotti kovasti päänvaivaa, suojalaatikko ei auennut millään. Onneksi puoliso tiesi, mitä tehdä. Hänen mummolassa on ollut samanlainen kone. Ompelukonepöydän sivulaatikko piti irrottaa kokonaan, jotta suojalaatikon sai pois koneen päältä. Koneen sarjanumerosta selviää, että Singer on valmistettu vuonna 1894.

Maatilan kuudes kone on myös Singer. Siitä minulla ei vielä ole kuvaa eikä sarjanumeroa. Tiedän vain, että kone on vanha. Kävin vierailulla sukulaisen luona, ja näin siellä Rantapohjasta leikatun lehtileikkeen. Lehdessä on kuva mummostani, joka nojaa vanhaan Singeriin. Kuvatekstissä mummo mainitsee koneen kuuluneen hänen isoäitinsä äidille. Kuvassa on mummoni isoäidin äiti Maria eli Maija. Hän eli vuosina 1833-1933. Hänen vanha ompelukone on tallessa.

Pirtti

 

Pirtti on iso. Sen pinta-ala on yli 50m2. Sadan vuoden aikana pirtin lattiolla on kulkenut lukemattoman paljon ihmisiä.

Isopapan perheeseen kuului 11 henkilöä ja isopapan vanhemmat mukaan lukien 13. Kun osa perheen pojista meni naimisiin, talossa asui pari vuotta yhtä aikaa parhaimillaan kolme miniää. Pihapiirissä oli paljon lapsia.

Vanhoista valokuvista näkee, että pirtissä on kokoontunut naapureita ja kyläläisiä.

Pirtissä on yöpynyt kesäisin uittomiehiä ja talvella savottamiehiä. Siellä on järjestetty seuroja ja muita tapahtumia, kastettu useampi lapsi kerralla ja pidetty kursseja. Kutomakurssien aikana pirtissä on ollut jopa 12 kangaspuut kerralla.

Talossa on ollut useita vuokralaisia varsinkin silloin, kun Iijoen voimalaitoksia rakennettiin.

Noin 1990-luvun jälkeen, kun talo ei enää ole ollut asuttuna, pirtissä on vieraillut lukuisa määrä sukulaisia, koulu- ja eläkeläisryhmiä ja muita kiinnostuneita.

  

Pirttiä on myllätty nyt urakalla. Kaikki esineet on otettu pois seiniltä ja kattohirsien päältä. Uunin edusta on tyhjennetty siinä roikkuneista kengistä ja muista tavaroista.

Ensimmäisenä uuteen paikkaan siirrettiin kangaspuut, koska ne peittivät osan pirtin seinustoilla olevista kiinteistä penkeistä. Kangaspuut siirrettiin sille pirtin nurkalle, jossa istuinpenkkejä ei ole.

Suutarin työvälineet saivat oman nurkkauksen uunin vierestä.

Yhdellä pirtin seinällä on vanhoja työkaluja. Kaikki työkalut kerättiin laatikoihin ja seinä imuroitiin. Seinän vieressä ollut vanha olkipatjainen sänky pääsi uuteen paikkaan lähemmäs pirtin uunia. Seinän putsauksen jälkeen työkalut aseteltiin takaisin. Nyt puiset työkalupakit eli korpelot on paremmin esillä ja kaikki työkalut löytyy samalta seinustalta.

Jokaiselle esineelle löytyy varmasti paikkansa jos ei pirtistä, niin muualta tilan rakennuksista. Tarkoitus olisi, että siivouksen jälkeen pirtin esineistö olisi esillä aihepiireittäin, ei sikin sokin siellä täällä.

Tekstejä sadan vuoden takaa

 

Mielenkiintoisimpia löytöjä ovat olleet vanhat tekstit, joita putkahtelee esiin milloin mistäkin.

Pirtin lattiaa siivotessa aloin siirtämään vanhaa hirren pätkää, joka on ollut vähän haittona lattialla vuosikausia. Kääntelin hirttä ja huomasin, että siinähän on kirjoitusta. W 1887 ja 1888 oli sate kesä ja - - - 1890

Pahvinpalasesta löytyi toukokuun 4.päivän säätietoja vuodelta 1929. W 19 4/5 29 Toukokuun 4 Päivä Witi Pölisi ja oli Kylmä Ilma ja melko - - - lunta.1929

Melkoinen sattuma oli, kun löysin aitan seinästä säämerkinnän toukokuulta 1929. Pahvinpalan ja aitan seinäkirjoituksen välissä on vain kaksi päivää. Siinä lukee: toukokuun 19 6/5 29 Rupes satamaan Vetä. Tekstin alapuolella on vielä kertauksena 4.päivän säätieto: toukokuun 4/5 29 Viti pötisi ja oli meko kylmä tuuli

Monissa työkaluissa on omistajan nimi tai nimikirjaimet, puusaaveissa valmistusvuosi. Kattohirsien päältä löytyi vanha puinen matkalaukku, joka on kuulunut aikanaan Sortanlahtelaiselle Lydialle. En tiedä, miten laukku on  päätynyt tänne Iijokivarteen.

Rakennuksissa on vuosilukuja, esimerkiksi aitta on tehty vuonna 1873 ja Aitta korjattu Elokuula v.1964. Kesänavetan seinistä löytyy tietoa, mitä viljaa on istutettu minäkin vuonna ja tarkat päivämäärät istutuksista.

Näitä vanhoja muistiinpanoja on mielenkiintoista lukea. Hienoa, että niitä on kirjoitettu ylös ja ne on pysyneet luettavina vuosikymmenien ajan. Toivottavasti tekstejä tulee vielä paljon vastaan siivoustyön edetessä.

Vanhoja tekstejä löytyy myös piirongin laatikoista. Vuokrasopimuksia, kauppakirjoja ja muita virallisia papereita 1900-luvun alkupuolelta. Isoisopappa oli kauppias, joten hän osasi lukea ja kirjoittaa. Maatilan kauppakirjasta vuodelta 1911 huomaa, että isoisomummo ei osannut kirjoittaa. Hänen allekirjoituksena oli vain nimikirjaimet B.R. Rippikirjasta selviää, että hänellä oli kuitenkin lukutaito.

Joillakin kirjoitustaidottomilla oli oma puumerkki, jota he käyttivät allekirjoituksena. Kuvassa yksi esimerkki löytämästäni asiakirjasta.

Isomummo ja isopappa osasivat molemmat lukea sekä kirjoittaa. Isopapalla oli oikein kaunis käsiala, isomummolla selkeä, mutta vähän horjuva.