10 tammikuuta 2022

Seiniltä poimittua

 

Vanha kumisaappaiden paikkaustarvirasia jossa löytöjä.

Koska Pohjois-Suomessa paukkuu pakkanen, en ole päässyt jatkamaan siivoustöitä pirtissä. Onneksi pystyn tekemään jotain kotonakin. Olen kasannut seiniltä vanhoja valokuvia, kunniatauluja ja muita kunnostusta kaipaavia esineitä ja tuonut ne kotiini. Taulut ovat olleet seinillä vuosikymmeniä, joten niihin on kertynyt paljon pölyä. Kotoa käsin pystyn putsaamaan tauluja ja hankkimaan uusia kehyksiä rikkoutuneiden tai puuttuvien tilalle.

Isopapan kamarissa on tilan vanhin muotokuva. Kuvassa on isopappani isä Juho. Hän eli vuosina 1853-1931. Hänestä on muutama valokuva iäkkäänä, mutta tämä pahville maalattu muotokuva esittää paljon nuorempaa Juhoa.

Isopapan isä kuvassa nuorena.

Postikamarin seinällä on kunniakirja tasavallan presidentin myöntämästä mitalista postipysäkin hoitajana toimineelle isopapalle. Finna.fi-sivustolla mainitaan, että mitali voidaan myöntää siviilihenkilölle vähintään 10 vuoden valtion palveluksesta. Tähän liittyvä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan II luokan mitali ei ole tallessa.


Pirtin seinältä löytyy eräänlainen jäsentaulu. Siinä isoisopappa kutsutaan Oulun läänin talousseuran maksavaksi jäseneksi heinäkuussa 1898. Taulussa on kehykset, mutta niistä puuttuu kokonaan lasi. Jäsenkirja täytyy laittaa lasin alle suojaan, koska yli 120-vuotias paperi on jo aika hauraan tuntoista.


Seinällä on kehyksissä myös ylipäällikön päiväkäsky, joka on omistettu kaikille Suomen äideille toukokuun 10. päivänä 1942. Perheen kaikki seitsemän poikaa olivat sodassa, yksi heistä ei palannut.

Isonpuolen seinällä oleva ylipäällikkö Mannerheimin antama päiväkäsky.

Isosedän todistus osallistumisesta mottitalkoisiin vuonna 1943. Wikipediassa kerrotaan näin: Mottitalkoot oli jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja. - - - Suorituksesta mottitalkoissa sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan mottikirvesmerkin. Merkkejä oli eritasoisia: rautakirveeseen oikeutti jo yksi motti, hopeakirves edellytti neljän ja kultakirves 16:n motin hakkaamista.

Kultakirves

Pirtin seinällä on sotaan liittyviä kunniakirjoja: Isosedälle myönnetty sodan 1941-1945 muistomitali. Papalle vuonna 1944 myönnetty II luokan vapaudenmitali.

 

Lopuksi vielä kaksi mitalia, joihin liittyy tarina.

Siskoni Maarit oli n. 5-6 -vuotias, kun hän oli leikkimässä vanhan talon vintillä. Maarit kaiveli puukepillä muhaa (vintti oli siihen aikaan täynnä hiekansekaista sahanpurua, sammalta ja turvetta) ja syvältä kaiken sen purun ja hiekan keskeltä hän oli löytänyt useita vanhoja patruunarasioita ja pienen paikkaustarvikerasian. Rasiassa oli kunniamerkkejä ja joitain muita esineitä. Rasia annettiin mummolle ja hän laittoi sen talteen. Rasia oli vuosikymmeniä tallessa pirtin pöydän laatikossa.

Siitä, miksi rasia ja patruunat aikoinaan piilotettiin vintin muhaan, ei ole tietoa. Eräässä lehtileikkeessä mummoni mainitsee vain, että nyt (isopapan) vanhat kunniamerkit on kaivettu esiin ullakon pimennoista.

Molemmat piilosta löydetyt mitalit kuuluivat siis isopapalle. Toinen on jääkäriaktivistimitali, Viribus Pro patria Unitis.

Jääkäriaktivisti 
Viribus Pro Patria Unitis jääkäriaktivistimitali

Ja toinen on vapaussodan muistomitali.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti