Viime viikonloppuna siskoni Maarit oli käymässä pohjoisessa ja me suunnattiin mökille Iijokivarteen. Mökki sijaitsee kivenheiton päässä maatilasta, joten päivän valoisa aika kului isonpuolen siivoustöissä ja käyttöesineiden kuvaamisessa.
Siskoni lupautui esittelemään isoltapuolen löytyneitä vaatteita, laukkuja ja liikkumiseen käytettyjä välineitä.
Tässä vanhassa kuvassa näkyy naisten hiihtomuotia sadan vuoden takaa. Yksi kuvan hiihtäjistä on isomummoni. Kuvan takana lukee Tilta hiihtää.
Mummoni kertoi vanhassa haastattelussa näin: Pihapiirissä oli paljon lapsia ja kylän lapsetkin tulivat usein meille, kun (pappa) oli urheilijatyyppi. Se hiihätti lapsia. Kellokin seiso välissä kun se aikaa otti, vaan ei se ollut niin nuukaa. Kerättiin listalla rahhaa, kauppiaalla oli lista. Ei jätetty viimeistäkään ilman palkintoa. Mehuakin juotiin.
Viime kirjoituksessa Apteekkipulloja ja -reseptejä kerroin löydöistä, jotka siskon kanssa tehtiin vintin lattialankkujen alta. Yksi esineistä oli vanha suksivoide. Mielenkiintoista, että 100 vuotta sitten maaseudullakin käytettiin tehdasvalmisteista suksivoidetta.
Pirtin seinillä on ollut monenlaisia esineitä, joiden käyttötarkoitus on selvinnyt vasta viime aikoina, kun esineisiin on päässyt tutustumaan tarkemmin. Eräs tällainen esine on paininpuu. Paininpuulla puusuksien kärjet on saatu taipumaan haluttuun muotoon.
Maaritin asu vaihtui luisteluretkeä varten. Todellisuudessa joella ei ole enää talvisin turvallista liikkua vaihtelevan vedenpinnan vuoksi, se heikentää jäätä. Pystyimme siksi vain kuvittelemaan, miten ennen vanhaan itse tehdyillä luistimilla pääsi nopeasti naapuriin kylään jäätä pitkin. Eräs vanhempi henkilö, joka on aikoinaan käyttänyt itse tehtyjä luistimia kertoi, että heillä luistinten terinä käytettiin vanhoja sahanteriä.
Kolmas liikkumisen apuväline oli hevonen. Tähän kuvaan on otettu mukaan kaikki hevostarvikkeet, mitä pirtistä löydettiin. Sekä valmiita länkiä että valmisteilla olevia löytyy pirtistä useammat.
Tilan alkuperäinen tallirakennus on nykyään toisen kiinteistön omistuksessa. Uudemmassa, 1960-luvulla rakennetussa tallissa, on yhden hevosen pilttuu. Mummon ja papan aikaan naapureina asuneilla veljeksillä oli yhteinen työhevonen käytössä. Kahden hevosen nimet on jääneet veljesten lapsilla mieleen, Taika ja Loiske.
Tilan muissa rakennuksissa on lisää hevostarvikkeita. Tiedän niistä enemmän, kunhan siivoustyöt saadaan laajennettua muihinkin rakennuksiin. Yhdessä ladossa olen nähnyt vanhat kiesit ja odotan innolla, että pääsen tarkastelemaan niiden kuntoa lähemmin.
Lopuksi vielä yksi aiheeseen sopiva käyttöesine. Vanha saapasrenki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti