Apteekkipulloja ja -reseptejä

 

Löysin kaksi apteekkireseptiä. Toinen oli tyhjä ja toisessa oli lääkemääräys.

Minulle heräsi kysymyksiä reseptien mallista ja vanhoista lääkepulloista, joita olen löytänyt talon siivouksen yhteydessä. Moni pulloista ja erityisesti korkeista on erikoisia.

Halusin tutkia lääkereseptien ja -pullojen historiaa, joten selailin nettiä ja törmäsin apteekkimuseo.fi-sivustoon. Sieltä löytyi vastauksia useisiin kysymyksiin.

Ensin reseptin eli kielisignatuurin muoto: Pitkä ja kapea kielisignatuuri kiinnitettiin toisesta päästään pulloon tai purkkiin. Sen leveämmässä päässä oli yleensä apteekin symboli ja nimi. - - - Kielisignatuurin reunat taiteltiin, näin siitä tuli vahvempi ja jäykempi.- - - Sisäisesti nautittavien lääkkeiden signatuurien pohjaväri oli yleensä valkoinen. Ulkoisesti käytettäväksi tarkoitettuihin lääkkeisiin kiinnitettiin useimmiten värillinen signatuuri.

Sitten asiaa pulloista: 1800-luvun lopulla apteekkien offisiinien hyllyille alkoi tulla "orangevärisiä" lasipulloja ja -purkkeja, jotka vähä vähältä korvasivat vanhempia säilytysastioita. Tällaiset apteekkiastiat yleistyivät, kun oli todettu, että oranssi lasimassa suojeli lääkeaineita haitalliselta UV-säteilyltä.

Monet apteekeissa käytetyistä pulloista ja purkeista olivat samoja lasiesineitä, joita käytettiin kotitalouksissa esimerkiksi hillopurkkeina ja mehupulloina. Myös viinapulloja ja nuuskapurkkeja hankittiin apteekkeihin säilytysastioiksi.

Korkeista: Useiden lääkeaineiden kannalta ratkaisevaa oli, että astia saatiin tiiviisti suljettua. Juuri tiettyyn pulloon sopivaksi "porattu" ja hiottu lasitulppa tai öljypullon kaatonokkaa suojaava lasikupu, tektuuri, olivat aikanaan valtavia edistysaskelia.

Talosta on löytynyt useita lasisia ehyitä lääkepulloja. Osassa on vieläpä etiketti paikoillaan. Viikonlopun aikana tein siskoni kanssa vielä lisää löytöjä. Vintin nurkista löytyi pölyisiä, mutta hyvin säilyneitä pulloja.

Vintin rappusia alas laskeutuessa huomasin vintin lattialankkujen alapuolella pienen kolon. Sieltä pilkisti purkki. Mietin, mitä muuta kolossa mahdollisesti oli ja otin ahtaasta raosta kännykällä kuvan.

Lattialankkujen alla kulkee koolaus ja yhdessä koolausvälissä oli esineitä. Mietimme siskoni kanssa, miten saamme ne pois. Ensin kokeilin sirppiä. Sillä onnistuin vähän siirtämään esineitä, mutta osaksi ne pyörivät vain kauemmaksi. Jätimme asian sikseen, koska emme olleet varmoja esineiden turvallisuudesta.

Seuraavana päivänä otin vielä lisäkuvia ja päätin yrittää saada esineet pois. Hain pirtin työkaluseinältä puisen suorakulman ja se olikin hyvä työkalu. Yksi kerrallaan sain esineet vieriteltyä niin, että yletyin kädellä noukkimaan ne pois pienestä raosta.

Löytöinä oli kaksi vanhaa maalipurkkia, paperipussi, suksivoidetta ja kaksi apteekkipurkkia. Toisessa apteekkipurkissa oli etiketti paikoillaan ja toinen oli valkoinen tyhjä posliinipurkki.

Toisen purkin etiketistä aloin päättelemään, milloin esineet on mahdollisesti päätyneet lattian alle. Etiketistä selviää, että lääkkeen on määrännyt Iin apteekista J. Haapala.

Googlea apuna käyttäen löysin artikkelin, joka perustui 4/2003 Kalevan kirjoitukseen Iin apteekin historiasta. Kirjoituksessa mainitaan, että apteekkariksi tuli vuonna 1927 Jenny Haapala.

Vinttiä on seinissä olevien vuosilukujen perusteella rakennettu vuosien 1926-1928 välisenä aikana, joten lattian alta löytyneet esineet on ilmeisesti jääneet sinne rakennusvaiheessa.

Apteekkituotteiden joukkoon mahtuu merkkejä, jotka ovat ulkoisesti pysyneet hyvin samantyylisinä vuosikymmenestä toiseen. Kuvassa esimerkkinä Illodin. Yhden purkin on määrännyt sama Iin apteekkari J. eli Jenny Haapala. Pienessä Illodin-pullossa on etiketin mukaan ollut ammoniakkia.