Metsästys ja kalastus

 

Maatila, jonka vieressä virtaa joki. Ruokaa on maanviljelyksen ja oman tilan eläinten lisäksi hankittu metsästämällä mm. lintuja ja jäniksiä sekä kalastamalla.

Kun oma mullikka teurastettiin, talon lapset lähetettiin naapuriin lainaamaan hännänvedintä. Näin lapset narrattiin muualle teurastuksen ajaksi. Lihat palvattiin savusaunassa, joten saunoessa tuoksui savun lisäksi palviliha.

Pirtin yhdellä seinällä on joitain asetarvikkeita: panosvyö, erilaisia ruutisarvia, kaksi latauspuristinta ja aselaukkuja. Kuvassa näkyvä kiikarikotelomainen panoslaukku on mielenkiintoinen. Sen sisäpuolella on venäläisen miehen nimi. Hyvin venäjää ja historiaa taitava henkilö kertoi, että etu- ja sukunimen perässä olevat merkit jäivät pois vuonna 1918, kun kieltä uudistettiin. Laukku on siis vanha, ja mikähän onkaan sen historia.

Aseisiin liittyen löysin myös yhden aseöljypullon ja S.Y kirjaimilla olevan ruutipullon(?). S.Y viittaa suojeluskuntaan.

 

Kesällä 2020 siivouksen yhteydessä vintin portaiden alla olevan kaapin uumenista löytyi laatikko, jossa oli metsästysluoteja, ruutia ja muita tarvikkeita. Ne toimitettiin hävitettäviksi.

Kalastuksessa on käytetty useita erilaisia välineitä. Entisen lantalan seinällä on iso verkko, jossa on kasvatettu lohta.

Pirtin eteisen naulakossa on roikkunut vuosikausia kalastusverkkoja. Yhden verkon puikkarissa (=johon verkko kootaan) on vuosiluku 1926. Näiden innoittamana kannoin kaikki löytämäni kalastusvälineet samaan paikkaan eli pirtin eteiseen.

Pirtistä löytyi kolme atrainta, joita on käytetty tuulastuksessa. Löysin myös keloja, pilkkivavan ja erilaisia uistimia, vaappuja ja perhoja. Pirtin seinällä roikkui myös kaksi (kala)vaakaa, joista toinen on leimattu ja vuodelta 1884.

 

Erityisesti vanhat uistimet herättivät kiinnostuksen. Ne ovat olleet laatikon kätköissä vuosikymmeniä. Tutkin nettisivuja, vertailin kuvia ja lainasin kirjastosta kirjan 100 vuotta suomalaisia uistimia. Tein mielenkiintoisen matkan uistimien historiaan ja löysin monelle uistimelle nimen:

Smeds 35 ja 44, Östring, Puijo, Karhu, Werkko Oy, Eino Honkanen Evi 5 ja Kajana. Lisäksi oli uistimia, joissa ei ollut minkäänlaista merkintää, nimettömiä puisia vaappuja ja taidokkaita perhoja.

Iijoki on ennen voimalaitoksia ollut lohijoki. Pappani kertoo Liitto-lehdessä 1980-luvun alussa näin (nimi muutettu papaksi): Maanviljelijä pappa kiillottaa kuparista pilkin lätkää hauen surmaksi Iijokivarressa - - Pilkki on vanha ja käsintehty, papan mielestä äkäinen lohentappaja aikanaan Iijoella. Mutta lohta ei ole joessa enää. Viimeinen pyrstö suki Haapakosken kuohuja parikymmentä vuotta sitten. "Haukeen ja ahveneen joutuu tyytymään tämäkin värkki, lohelle tehty ja siihen tottunut" - - 

Pappa sanoo, ettei valjastettuun jokeen totu koskaan. "Turpiinin lapa Haapakoskessa ei säväytä siihen malliin kuin teki nousulohen pyrstö. Nyt jos hauen saa, vetää suuta hymyyn. Lohiaikaan nakattiin luuleuka kaseikkoon."