Mainoksia vanhoista lehdistä

 

Selatessani Hirvelästä löytämiäni vanhoja lehtiä silmiin pistää erityisesti mainokset. Tässä postauksessa tutustutaan muutamaan vanhaan mainokseen vuosilta 1937-1940. Mainokset kannattaa klikata auki niin niiden tekstin näkee paremmin.

Kylläpä alkoikin tekemään mieli suklaata kun tämän mainoksen näin. Mainoksessa kerrotaan kiloon suklaata tarvittavan kolme litraa täysmaitoa. Kotilieden artikkelissa vuodelta 2018 kirjoitetaan, että yhden 200g suklaalevyn valmistuksessa tarvitaan kolme lasillista maitoa. Se kerrottuna viidellä tarkoittaa, että edelleen kiloon maitosuklaata tarvitaan kolme litraa maitoa. Nykyisessä tuoteselosteessa mainitaan vain maito ei täysmaito.

Tämä mainos on ollut lehdessä silloin kun Hirvelässä ei sähkövaloista tiedetty vielä mitään. Mainos ei siis tavoittanut kohdeyleisöään.

Minuun mainoksessa kiinnitti huomion taka-alalla näkyvä Lyhdynkantaja-veistos Helsingin rautatieasemalta. Onkohan lyhdyissä ollut tuolloin (vuonna 1940) Airamin valot?

Wikipediassa mainitaan, että vuonna 2013 Lyhdynkantajien lyhtyihin vaihdettiin led-valot.

Joka aikakaudella on laite mikä kaikilla perheenemännillä taikka -huoltajilla tulee olla. Nykyajan versio voisi olla vaikka airfryer, vai mitä sanot eri mainoksista kerätyistä iskulauseista ja itse kyhäämästäni mainoksesta ("mainoksen" kuva pixabay).

 

Oxygenolilla ja Läkerolilla oli mainosten mukaan parantava vaikutus. Tuotteet löytyvät edelleen kauppojen hyllyiltä.

 

Hota-pulveri on ollut erittäin suosittu lääke ja siitä löytyykin paljon asiaa googlaamalla. Paras aineisto omasta mielestäni löytyi täältä.

Kirjoituksessa mainitaan Hota-pulverin sisältäneen 1950-luvulla amfetamiinia.

Wikipedian mukaan Hota-pulveria myytiin aina vuoteen 1998, jolloin sen myyntilupa peruttiin. Lääkkeen koostumuksessa oli munuaisille vaarallisia ainesosia.

Vanhoja Hota-pakkauksia en (vielä) ole löytänyt isoltapuolen, sen sijaan muutama Pervitin-pakkaus löytyi pirtin uunista. Pervitiini onkin jo sitten oma lääkkeensä. Löytämäni Pervitin-pakkaukset näyttävät sen verran "uusilta" että ne eivät ole enää sisältäneet metamfetamiinia.

Sokerina pohjalle kaksi ihanaa sokerimainosta. Näihin ei ole mitään lisättävää!

 

Uusi vuosi, uudet kujeet - tulevan kesän suunnitelmia

 

Vuosi on vaihtunut ja päivä pitenee kukon askelin kohti kevättä ja kesää.

Olimme pitkästä aikaa viikonlopun vietossa mökkimaisemissa puolisoni kanssa. Onnistuimme valitsemaan ajankohdan jolloin nurkissa paukkui talven kovimmat pakkaset.

Pikkupuolella on patterit päällä ja siellä on koko talven ajan käyty lämmittämässä leivinuunia ja kamaria melkein viikottain, joten pikkupuolella kyllä tarkeni hyvin.

Isopuoli oli hautautunut lumivaippaan. Ei pakkanen eikä lumi estänyt minua lapioimasta polkua talon eteen ja katsomaan onko siellä kaikki kunnossa.

Oli tunnelmallista avata eteisen ovi ja kävellä sisälle museoon. Sytytin valot keittiöön ja pirttiin.

Tässä vaiheessa on hyvä miettiä tulevan kesäkauden tekemisiä ja tapahtumia.

Ensi kesänä on tarkoitus maalata tilan rakennukset punamultamaalilla. Maalauskohteina on siis pikkupuoli, navetta ja aitta. Sen sijaan isonpuolen maalaus on vielä harkinnassa. Talo on kuitenkin jo yli sata vuotta vanha eikä maalaus antaisi rakennukselle lisäsuojaa vaan olisi pelkästään ulkonäöllinen asia. Joten tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että isopuoli saa jäädä vanhan näköiseksi.

Asiahan saattaa muuttua vielä kesään mennessä..

Kesäkauden aloittaa yhteislaulutapahtuma. Sain sukulaismieheltä kivan toteuttamiskelpoisen idean. Hän ehdotti, että Hirvelän pirtissä voisi järjestää vanhojen koululaulujen yhteislaulutapahtuman. Innostuin asiasta heti ja tartuin tuumasta toimeen.

Tapahtumassa on tarkoitus laulaa kitarasäestyksellä vanhoja suurelle osalle tuttuja koululauluja. Valitsen lauluja jotka ovat vapaita tekijänoikeudellisesti eli laulut ovat joko kansansävelmiä tai musiikin tekijöiden ja sanoittajien kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta.

Ehdot täyttäviä lauluja saa käyttää vapaasti ja niiden sanoja voi monistaa tai heijastaa valkokankaalle laulettaviksi.

Heinä/elokuussa pidämme jälleen avoimien ovien viikon. Ajankohta tarkentuu myöhemmin. Toivomme runsasta osallistujamäärää tutustumaan Hirvelän kotimuseoon ja sen ympäristöön.

Savusaunan lämmitys

 

Toukokuussa kirjoitin postauksessa Saunoja ja viimeaikojen touhuja tilan ensimmäisestä saunasta:

Isoisopappa rakensi tilalle saunan joskus 1900-luvun alkupuolella. Sauna kuului kauppaan, kun isoisopappa myi tilan pojalleen kesäkuussa vuonna 1911. Tilan vanha sauna oli hirsirakenteinen ja pärekattoinen savusauna. Sauna sijaitsi kaukana pihapiiristä luultavasti sen paloherkkyyden vuoksi.

6. helmikuuta vuonna 1956 allekirjoitetulla kauppakirjalla isopappa myi virallisesti puolet savusaunasta isovanhemmilleni. Perhe oli käyttänyt saunaa jo vuosia.

Savusaunassa tuoksui palviliha. Siellä palvattiin ensin lihoja ja sitten saunottiin. Kiuas meni palvatessa hyvin kuumaksi. Lihat roikkuivat saunassa orsilla ja nauloissa.

Savusauna purettiin 1960-luvun jälkeen kun uusi pihasauna valmistui.

Nykyinen savusauna sijaitsee rannassa samalla tontilla kesämökin kanssa. Eno rakensi saunan vanhoista hirsistä 2000-luvun alussa.

Saunasta on helppo pulahtaa uimaan Iijokeen rappusia pitkin.

Savusaunan lämmitys on työlästä, mutta palkitsevaa. Löylyt on todella pehmeät. Sauna myös pysyy lämpimänä pitkään jopa seuraavaan päivään.

Ensin kaikki irtain täytyy viedä saunasta ulos mukaan lukien lauteet ja selkänoja.

Vesipata täytetään ja uuniin ladotaan puut. Seinillä olevat tuuletusräppänät avataan.

Tämän jälkeen uuni sytytetään ja savu alkaa heti vallata tilan.

Puita lisätään tasaisin väliajoin yhteensä noin kolme pesällistä. Tässä vaiheessa täytyy jo liikkua aika matalana, koska savun muodostus on voimakasta.

Kun puut on palaneet loppuun ja hiillos sammunut, tyhjennetään tulipesän tuhkat.

Koko sauna "huuhdotaan" vedellä seiniä ja kattoa myöten. Näin noki poistuu. Tuuletusräppänät suljetaan.

Kiuas saa "asettua" pari tuntia jonka aikana lauteet ym tavarat voi kantaa takaisin saunaan.

Lopuksi saaviin tehdään valmiiksi pesuvesi ja tämän jälkeen pääsee nauttimaan maailman ihanimmista löylyistä!

Vuosi lähenee loppuaan ja samalla blogilla on tullut täyteen ensimmäinen vuosi. Edelleen tekstejä tulee harvemmin näin talviaikaan, mutta kevättä kohti vauhti kiihtyy.

Oikein mukavaa alkavaa vuotta kaikille!

Laatikkokamera GAP

 

Isonpuolen pirtin kaapin päällä oli pitkään laatikkomallinen vanha kamera. Ajattelin aina, että kamera on rikki ja se on tuotu vain rekvisiitaksi taloon.

Suursiivouksessa keväällä kamera siirrettiin eri paikkaan esille. Tämän(kään) esineen historiasta minulla ei ole tietoa, mutta muistelisin kameran olleen Hirvelässä jo lapsuudessani 80-luvulla.

Siskoni puoliso harrastaa valokuvausta ja hän kiinnostui kamerasta sen nähtyään. Niinpä kamera matkasi Harrin mukana Helsinkiin.

Tämän postauksen kuvat on ottanut Maarit. Laatikkokameralla otetuista kuvista sekä haastattelun perusteella tehdystä aineistosta kiitos Harrille.

GAP-laatikkokameran valmistusmaa on Ranska. Camera-wiki kirjoittaa lyhyesti: Georges Paris on ranskalainen kameravalmistaja, joka valmisti edullisia kameroita GAP-tuotemerkillä 1940-1950-luvuilla.

Nettiä selaillessa löysin identtisen kameran, jonka valmistusvuosi on 1947.

Yllätyin kuullessani kameran olevan täysin ehyt.

Ensimmäiseksi Harri putsasi kameran ja sen kaksi linssiä. Linssit ovat yksinkertaisesti kaksi lasinpalaa. Lasit olivat likaantuneet ajan saatossa, mutta putsaus auttoi hyvin.

Kameralla voi ottaa pysty- tai vaakakuvia. Kamerassa on kaksi peiliä joiden avulla kohteeseen tähdätään, mutta tähtäys ei ole tarkka vain vaan suuntaa antava. Harri vertasi peilejä periskooppiin.

Kameraan sopivaa filmiä on vielä hyvin saatavilla monessa eri hintaluokassa. Filmirullan koko on 120 ja Harrin hankkima filmi maksoi noin 7,5 euroa. Harri kertoi harrastajien käyttävän mielellään isoa filmiä, koska sitä on helpompi jälkeenpäin käsitellä eli skannata valokuviksi.

Yhdestä filmirullasta sai noin 8 kuvaa kooltaan 6x9.

Kaikki näkemäni vanhat valokuvat ovat olleet mustavalkoisia. Koska kuvan väritys riippuu ihan vain filmirullan ominaisuuksista, tälläkin 75 vuotta vanhalla kameralla on mahdollista ottaa myös värikuvia. (Näin sivisti minua oma puolisoni haastattelun aikana 😄)

Kamerassa ei ole minkäänlaista automatiikkaa, joten kaikki täytyy tehdä manuaalisesti. Yksi sellainen on filmirullan kelaaminen.

Kamerassa on pieni luukku, josta pitäisi näkyä kun edellinen kuva on siirtynyt tarpeeksi ja filmille voi taas kuvata. Tätä ei kuitenkaan näkynyt, joten Harri joutui testaamaan ensin teipin avulla, montako kierrosta filmirullaa täytyy pyörittää ennen uuden kuvan ottoa.

Tällä tavoin harjoittelemalla rullalle sai otettua sopivasti kuvia eikä mikään kuva mennyt päällekkäin.

Kuvaustilanteesta Harri kertoi, että hän ei voinut kuin arvailla kuinka pitkä on kameran suljinaika eli kuinka kauan kamera valottaa. Niinpä kuvaustilanteessa Harri käytti omaa salamalaitettaan. Hän räppäsi kuvan yhtäaikaa salaman laukaisun kanssa. Lisäksi kamera oli vakaalla alustalla pöydän päällä.

Näin tekemällä kuvista tuli tarkkoja.

Pihalla kuvatessa kuvat tärähtivät. Siihen olisi ilmeisesti auttanut kuvaaminen jalustalta.

Kamerassa on oma paikkansa jalustalle.

Ainoa säätö jonka kamerassa voi tehdä on linssin aukon koko (eli f-arvo). Kamerassa on liikuteltava levy, jossa on kaksi reikää. Aurinkoisella säällä käytössä on pienempi reikä ja pilvisemmällä suuri. Oikein aurinkoisena päivänä voi lisäksi käyttää vielä keltaista filtteriä.

Tarkennusta ei voi säätää, joten netistä saadun tiedon perusteella kuvattava kohde oli noin kolmen metrin etäisyydellä. Tämä on kuvaajankin mielestä hyvä etäisyys.

Kuva täytyy siis aina ottaa kolmen metrin päästä.

Filmirullan Harri kävi kehittämässä liikkeessä ja negatiivit hän skannasi itse valokuviksi. Yhden filmirullan (8 kuvaa) kehityksen hinnaksi tuli noin 12 euroa.

Harri kehui kovasti kameraa ja sen kuviin saatua tunnelmaa. Kameralla saa läheltä laajoja ja tarkkoja kuvia. Samanlaisia ei mitenkään saa kännyköillä eikä edes tavallisella 35mm filmikameralla.

Tässä Harrin ottamia kuvia GAP-laatikkokameralla. Kuvauskohteena siskoni Maarit.