Matildan ja Fransin yhteiselämän alku

Maaliskuun 11. päivä vuonna 1904 oli isomummoni Matildan ja isopappani Fransin hääpäivä. Siitä on kulunut 120 vuotta!

Matildan ja Fransin kohtaamisesta olen kuullut parikin ihanaa tarinaa. Yksityiskohtana on mainittu, että Kipinän kautta kulkija oli käynyt Hirvelässä kertomassa Särkelästä löytyvän Fransille emäntä. Kosiomatkalla hevosella oli valkoinen liina (kun taas hautajaissaatossa musta). Matilda on kahden sisaruksensa kanssa miettinyt kenethän Frans valitsee ja valinta oli osunut Matildaan. Kihlat oli vaihdettu heti ja morsian on haettu myöhemmin emännäksi Hirvelään.

Toisen kertomuksen mukaan eräänä talvipäivänä vuonna 1904 oli joelta alkanut kuulua aisakellon helinää. Kolme tytärtä olivat nähneet ikkunasta, että taloa lähestyy hevonen jonka kyydissä kirkkoreessä istuu pyhäpukineisiin sonnustautunut mies ja toinen mies. Kammarissa tyttäret odottavat kenet mies valitsee ja valinta osuu Matildaan. Matilda saa kihlalahjaksi silkkihuivin, kihlakellon ja sormuksen Fransilta, jonka hän ensimmäisen kerran elämässään näkee.

Noin puolen vuoden päästä Frans saapuu veneellä hakemaan Matildan vaimokseen vihittäväksi ja Hirvelään emännäksi.

Asia on kiinnostanut minua, joten otin selvää mitä kirkonkirjat ja Oulun läänin henkikirjat asiasta tietävät.

Pudasjärvi, kuulutetut, 1902-1923

Ensimmäisenä aloin etsimään Pudasjärven kirkonkirjasta pariskunnan kuulutuksia. Ne löytyivät heti vuoden 1904 alkusivuilta: Ylkä: Talokkaan poika, nuorimies Juho Frans Juhonpoika Räinä l. Hirvelä ja Morsian: Edesm. talokkaan tytär Matilda Kallentr Särkelä, molemmat Kollajan kylästä. Puhemies: Tal. Antti K. Todistajat: Palvelijat: Hilma M. ja Priita H. Aviok. antoi E. Thauvón.

Kuulutukset on annettu 31/1, 7/2 ja 14/2 (1904).

Kuulutuksien yhteyteen on merkitty myös vihkiminen, joka tapahtui perjantaina 11.3.1904. Pariskunta vihittiin (Pudasjärven) pappilassa ja vihkijänä toimi rovasti E. Thauvón.

Pudasjärvi, vihityt, 1896-1910

Pudasjärven vihkikirjassa on muuten samat vihkimiseen liittyneet asiat, mutta siinä mainitaan vielä puolisoiden iät. Frans 26 vuotta ja Matilda 19 vuotta.

Tässä vaiheessa jo luulen, että toinen tarinoista liittyy vihkipäivän tapahtumiin. Maaliskuisena talvipäivänä vuonna 1904 Frans on reellä tullut hakemaan morsiamensa vihittäväksi. Ylkä eli sulhanen on tietenkin pukeutunut parhaimpiinsa ja kirkkorekikin on vuorattu porontaljoilla. Hirvelästä Pudasjärven pappilaan on ollut matkaa noin 50 kilometriä.

Kertomuksen loppuosa voisi olla kihlajaisajalta. Frans on kihlannut Matildan kesäaikaan, joten veneellä saapuva tuleva sulhanen on jäänyt kertojalla mieleen.

Vanhan navetan seinässä on kirjoitus: Tämä saatiin naitetuksi 19 päivä kesä kuuta 1903.

Fransin molemmat siskot olivat jo tuohon aikaan naimisissa. En keksi ketään muuta kuin Fransin jolle kirjoitus kuuluu ja joka olisi uskaltanut vuoden vanhoihin seinähirsiin kirjoitella. Vieläpä kun Pudasjärven vihkikirjasta selviää ettei kyseisenä päivänä vihitty ketään, ajattelisin tekstin olevan merkki kihlautumisesta eli lupaus avioliitosta.

Entäpä molemmissa kertomuksissa esiintynyt asia, että morsian olisi nähnyt tulevan sulhasensa vasta kihlautumisen yhteydessä?

Tähän sain tietoa vanhoista Oulun läänin henkikirjoista. Tutkin Hirvelän asukkaita vuosina 1901-1904 ja yllätyksekseni Hirvelässä on ollut vuosina 1902 ja 1903 piikana Tilda Särkelä eli Matilda.

Oulun läänin henkikirja 1902

Matildan isä kuoli vuonna 1888, kun Matilda ja kaksoissiskonsa Pieta olivat neljän vuoden ikäisiä. Heillä oli myös vuotta nuorempi pikkusisko. Rahasta on varmasti ollut tiukkaa eikä tyttöjen äiti mennyt uudelleen naimisiin. Siskosten on pitänyt luultavasti työskennellä jo nuoresta alkaen.

Matilda ehti tutustua kaksi vuotta tulevaan mieheensä ja hänen perheeseen ennen kihlausta ja avioliittoa. Tämä oli jotenkin helpottava tieto itselle kun olin aina luullut, että isomummo meni vain suoraan emännäksi uppo-oudolle aviomiehelle.

Varmaan isopappakin näki näinä vuosina miten hyvän emännän hän Matildasta itselleen saapi.

Häätilaisuudesta ei ole muuta tietoa kuin se, että Matilda ja Frans vihittiin pappilassa.

Hääjuhlan vieraslistaakin voi vain arvailla, mutta tehdäänpä niin.

Matildan puolelta häissä oli hänen leskiäitinsä Kaisa ja ehkä Kaisan ainoa elossa oleva veli Sakari, jonka perheen kanssa Kaisa asui. Matildan kaksoissisko Pieta Augusta asui vielä Suomessa, joten hänkin sekä pikkusisko Helmi Katariina olivat todennäköisesti paikalla.

Fransin puolelta häissä olivat hänen isänsä ja äitinsä Juho ja Brita. Fransin siskot Liisa ja Maria olivat myös paikalla puolisoineen sekä Liisan poika Väinö Johannes (s.1899) ja Marian tytär Hilja (s.1902).

Miten postauksen alkukuva liittyy aiheeseen?

Häistä on jäljellä yksi esine joka on omistajilleen todellinen aarre. Sukulaisella on lautanen joka oli isomummon ja -papan häälahja-astiastossa. Sukulainen sai sen häälahjaksi vanhemmiltaan ja hän on edelleen antanut sen häälahjaksi omalle lapselleen.

Ihana että tämmöinen aarre on vielä olemassa ja sitä pidetään arvossa!

Maija ja Maijan ompelukone

 

Kirjoitin blogiin yli kaksi vuotta sitten Hirvelän vanhoista poljettavista ompelukoneista. Silloin yksi ompelukone oli vielä tutkimatta, koska se sijaitsi pikkupuolella ja sen päällä oli paljon tavaraa.

Ompelukone on vanha Singer. Koneen tarina on kiinnostava. Törmäsin aikoinaan sattumalta erääseen Rantapohjan lehtileikkeeseen. Leikkeessä oli kuva mummostani, joka nojasi vanhaan ompelukoneeseen. Kuvatekstistä selvisi, että mummo nojasi siinä isoäitinsä äidin Singeriin.

Ompelukone kuului siis minun äidinäidinäidinäidin äitille Marialle eli Maijalle. Maija eli vuosina 1833-1933. Hän ei ihan ehtinyt täyttää sataa vuotta.

Maija (Pulkkinen) syntyi 19.11.1833 Tannilassa, joka silloin kuului Iihin. Hän meni naimisiin kymmenen vuotta vanhemman miehen Heikin kanssa. Maija ja Heikki saivat kuusi lasta: Kaisa (s.1861), Lisa (s.1863), Anna (s.1866), Johan (s.1869), Saara (s.1872) ja Karl (s.1875), joista kolme kuoli pienokaisina. Kolmanneksi vanhin lapsi Anna on minun esiäiti.

Seuraavassa kuvassa Maijan ja Heikin tytär Anna sekä Annan tytär Aino (s.1899).

Maijan ja Heikin perhe asui Oijärvellä Ruoholan kruununtorpassa. Kirkonkirjoissa tilasta on käytetty lisäksi nimiä Ruoho´aho ja Ruoho´apaja.

Vanhat sanomalehdet netissä ovat todellisia aarteita. Niistä löytyi juttuja Maijastakin.

Kaiku-lehdessä 26.10.1900 on Maijan miehen Heikin kuolinilmoitus.

Liitto 20.4.1927 kirjoittaa Kuivaniemen vanhimmista asukkaista:

Ja vielä kaksi vuotta myöhemmin Maija oli esimerkkinä äänestysinnokkuudesta. Googlasin sen verran, että kyseessä olivat ilmeisesti Suomen 13. eduskuntavaalit, jotka järjestettiin 1.-2. heinäkuuta 1929.

Liitto 5.7.1929.

Mitä sain selville Maijan ompelukoneesta? Se on kaunis ja todella vanha. Netissä on sivusto, josta saa selville vanhan Singerin iän. 

Maijan Singer on vain ongelmallinen, koska sen mallinumeron alussa on A-kirjain (A2369782). Taulukossa ei ole A:lla alkavia vuosilukuja. Jos kirjaimen jättää pois ja katsoo pelkkiä numeroita, kone on vuodelta 1874 eli 150 vuotta vanha. Tämä passais hyvin esiäitini Maijan ikään nähden.

Vaikka ompelukone on vanha, on se vielä täydessä toimintakunnossa. Sillä mummokin ompeli vielä Hirvelässä asuessaan. Koneessa oli lanka ja neula paikoillaan ja kaikki osat toimi ja pyöri, kun otin sen esiin kuvia varten. Tässä olisi esimerkkiä nykylaitteiden kestävyydelle!

Tilusten pieneneminen

 

Kuva: MML ilmakuva vuodelta 1950

Tätä kirjoitusta tehdessä törmäsin vanhaan pinta-alamerkintään tynnyrinala. Vanhat maanmittausasiakirjat ovat ruotsiksi ja niissä käytetään pinta-alatermiä tunneland eli tynnyrinala.

Wikipedia selventää: Tynnyrinala on vanha pinta-alamitta, joka on ollut käytössä Pohjoismaissa. Alkujaan tynnyrinala oli peltoala, jolle kylvettiin tynnyrillinen viljaa - - - vuoteen 1688 mennessä mitta oli vakiintunut 56 000 neliöjalaksi, joka vastasi - - - noin 0,49 hehtaaria.

Kun Hirvelän tilan ensimmäiset asukkaat muuttivat tilalle, oli se kooltaan useita satoja hehtaareja. Isojaon aikaisessa kartassa näkyy hyvin tilusten koot (K 86). Ne ei mahdu edes samalle kartalle.

Kun isoisopappa ja -mummo Juho ja Brita ostivat Hirvelän tilan vuonna 1892, oli se luultavasti alkuperäisen kokoinen. Kovin tarkkaa kokoa ei muistanut isopappakaan, kun hän Kalevan haastattelussa vuonna 1956 kertoo tilan olleen yli 500 hehtaaria.

Hirvelän asiakirjoista löytyy jäljennös jakokirjasta vuodelta 1864. Jakokirjassa on tarkkaan mitattuna tilan alkuperäiset maat. Ongelma vain on se, etten ymmärrä jakokirjan lukuja. En tiedä onko ne hehtaareja, tynnyrinaloja vai kapanaloja..

Tilan manttaaliluku on kuitenkin 1/8 eli 0,1250.

Isopappa ja -mummo Frans ja Matilda ostivat tilan itselleen vuonna 1911. Lainhuuto tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin alkaen 3.3.1917. Toinen lainhuuto oli 3.9.1917 ja lopullinen kolmas 18.1.1918. Ja kun moitetta tätä lainhuudatusta vastaan ei ole ilmaantunut, vaikka ensimmäisestä huudatuksesta on annettu tieto yleisölle Oikeuden istuntohuoneen ovelle naulatulla ja käräjäkunnan kirkoissa julistetulla kuulutuksella, niin säännösten mukaan ja Kuninkaallisessa asetuksessa maan lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta maalla - - - julistetaan tällä avonaisella kiinnekirjalla edellä mainittu maansaanti vahvaksi ja pysyväksi - - -

Ensimmäinen selkeä paperi tilan pinta-alasta on vuodelta 1934 oleva Maarekisteriote. Siinä kerrotaan tilusalat hehtaareissa: Viljeltyä maata 4,07 ha, Viljelyskelpoista maata 38,36 ha, Varsinaista metsämaata 294,82 ha, joutomaata 136,11 ha eli yhteensä 473,36 ha.

Vuodelta 1916 löytyy kauppakirja, jossa isoisopappa Juho osti noin hehtaarin suuruisen Korpiniitty -nimisen palstan Annanpalon perintötilaan kuuluneesta tilasta. Irrallinen Korpiniitty -palsta sijaitsi Hirvelän naapurissa ja suht kaukana Annanpalon tilasta.

Palstan hinta oli 250 mk (745 e).

Ensimmäinen pieni tilanjako tehtiin vuonna 1939. Maaliskuun lopussa Frans ja Matilda lohkoivat osan tilasta toiseksi vanhimmalle pojalle ja hänen vaimolleen. Kaiku-lehdessä on asiasta pieni ilmoitus ja siinä kerrotaan myyntihinnan olleen 3000 mk (1276 e).

Tilan manttaali väheni 0,0048.

Vuonna 1944 Pohjolan Voima Oy alkoi lunastamaan Iijoen koski- ja vesialueita. Hirvelän tilaan kuuluneiden koski- ja vesialueiden kaupat tehtiin 4.3.1944 (aika tarkalleen 80 vuotta sitten). Kauppahinta oli 14,500 mk (3109 e).

Tilan manttaali väheni tämän kaupan myötä 0,0012.

Nämä kaksi edellämainittua kauppaa vähensivät tilan pinta-alaa yhteensä noin 10 hehtaaria.

Ensimmäinen suurempi jako jälkeläisten kesken tehtiin vuonna 1948. Kyseessä oli reilu 10 hehtaarin viljelty alue. Ensin alue arvottiin kahteen yhtä suureen osaan ja tämän jälkeen osat arvottiin isomummo Matildan ja isopappa Fransin kesken. Frans luovutti omasta osastaan 1/3-osan yhdelle pojalle ja piti itse loput. Matilda jakoi oman osansa seitsemään yhtä suureen osaan, joista yhden osan kooksi tuli 0,72 hehtaaria. Osat arvottiin poikien kesken.

Tyttäret mainitaan tässä jaossa siten, että heille määrättiin maksettavaksi Matildan kuoleman jälkeen kummallekkin 30 000 mk (1645 e vuonna 1948 ja 960 e vuonna 1957).

Vuodesta 1948 lähtien isopappa ja -mummo myivät osuuksia tilastaan pojillensa. Osassa kauppakirjoista on ehto suorittaa tietty rahasumma tyttärille vanhempien kuoleman jälkeen.

Vuonna 1955 tilan pinta-ala oli 463,060 ha, josta Viljeltyä maata 9,215 ha, Luonnonniittyä 6 ha, Metsämaata 302,210 ha, Raiviota 17,525 ha ja Joutomaata 128,110 ha.

Matildan kuoleman jälkeen vuosien 1958-1959 aikana tilasta suoritettiin halkominen veljesten kesken. Toimitus aloitettiin 13.6.1958 ja se saatiin päätökseen reilu vuotta myöhemmin 8.7.1959.

Kuva: MML halkomiskartta v 1958

Nuorin veljeksistä eli minun pappa jäi Hirvelän isännäksi.  Manttaaliosuus oli enää 0,0248 ja se sisälsi:

Peltoa 2,490 ha

Niittyä 0,930 ha

Viljelyskelpoista maata 0,505 ha

Metsämaata 57,760 ha

Joutomaata 37 ha

Yht. 98,684 ha

Pappa kuoli vuonna 1988. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin leski ja lapset jakoivat papan osuuden. Lopullinen jako suoritettiin vuonna 2021 mummon kuoleman jälkeen.

Satojen hehtaarien tilasta on jäljellä reilu 3 ha:n palsta. Hirvelän omistajalla Ainolla on lisäksi metsää ja rantakiinteistö alkuperäisen tilan mailta, mutta itse maatila on kutistunut sadan vuoden aikana vajaasta 500 hehtaarista 3,08 hehtaariin.

Gobeliini

 

Viime reissulla Hirvelään pengoin Niilon kamarin kaappia ja löysin sieltä vanhan gobeliinin. Gobeliini on ollut pikkupuolen vintin kamarin seinällä koko lapsuuteni ajan, mutta jossain vaiheessa se on otettu pois seinältä ja laitettu säilöön.

Otin seinävaatteen kotiini lähempää tarkastelua varten.

Kansanperinteen sanakirja kertoo: Gobeliini on käsin kudottu kuvallinen seinäverho. Nimitys johtuu ransk. Gobelin-suvusta, jonka jäsenet harjoittivat jo 1400-luvulla värjärinammattia. Kutominen suoritetaan taiteilijoiden valmistamien värikarttojen mukaan.

Tuohon aikaan gobeliineja tehtiin käsityönä ja ne olivat hyvin arvokkaita.

Wikipedia jatkaa: Myöhemmin gobeliini-nimeä on käytetty myös muista pystykangaspuissa ns. gobeliinitekniikalla kudotuista kuvakudoksista. Nykyään gobeliinia jäljitteleviä kudonnaisia (mm. kankaita) valmistetaan myös koneellisesti.

Hirvelän gobeliinin aiheena on joutsenet.

Aivan ensimmäiseksi käytin seinävaatteen ulkona tuulettumassa. Näkyvää likaa siinä ei ole, mutta ulkona sattui olemaan nätti keli niin tein seinävaatteelle pienen lumipesun ja -harjauksen.

Olohuoneen lattialla pääsin mittaamaan tekstiilin. Leveys on noin 168cm ja korkeus 63cm.

Gobeliini on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi nurkka repsottaa ja yläosassa on naulan reikiä (eli se on ollut seinässä kiinni nauloilla..). Värit ovat säilyneet hyvinä.

Kuva on kaunis ja siinä on rauhallinen tunnelma. Se tuo mieleen lapsuuden kesäyöt mummolan vintillä. Valoisaan aikaan en aina saanut unta niin tuijottelin joko seinällä olevaa kuvaa tai ikkunasta näkyvää kesäyön maisemaa.

Gobeliinin ikää on hankala arvioida. Samantyylisiä ja -aiheisia löytyy netistä 1940-luvulta alkaen. Katselin Isonpuolen tavaroiden huutokauppavihkoa läpi, mutta en löytänyt sieltä gobeliinia. Muita seinävaatteita ja tekstiilejä isoisovanhemmilta kyllä jäi perinnöksi suuri määrä.

Eräältä Facebook-sivulta löytyi vanha Anttilan postimyyntimainos 1960-luvun alkupuolelta:

Yläkuvassa on hyvin samantyylinen joutsen-aiheinen gobeliini. Se on vain paljon pienempi kooltaan ja siinä on hapsut.

16.4.2020 Meillä kotona -lehdessä kirjoitettiin: Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kesämökkien, maalaistalojen ja kaupunkikotien kamareja koristivat nukkapintaiset seinätekstiilit eli gobeliinit. Iso osa Suomeen tulleista gobeliineista valmistettiin DDR:n tekstiilitehtaissa. Nyt näyttävät retroaarteet ovat nousemassa uuteen suosioon.

En osaa sanoa onko gobeliinien suosio pitänyt vielä vuonna 2024, mutta kyllä niitä löytyy netin myyntipalstoilta edelleen.

Toivottavasti kaunis joutsen-gobeliini löytää paikkansa jostain Hirvelän rakennuksen seinältä.