18 helmikuuta 2025

Pienokainen Veikko Antero

 


Hirvelän vanhojen kuvien joukossa on koskettava kuva pienen pojan auki olevasta arkusta ja suruväestä hänen ympärillään. Olen pitkään yrittänyt etsiä tietoa Veikko Anterosta, mutta tulokset on olleet aika laihoja. Niinpä menen niiden pienten tiedonmurusten kanssa, joita olen kerännyt.

Veikko Antero syntyi 30. joulukuuta vuonna 1928. Elämä päättyi jo alle vuoden ikäisenä vuonna 1929. Kuvasta ei saa selville tarkkaa kuolinkuukautta.

Kävin läpi vanhoja sanomalehtiä sekä Pudasjärven, Haukiputaan ja Iin kirkonkirjat, mutta niistä ei löytynyt Veikko Anteroa vuoden 1929 kuolleista. Se minua hieman ihmetytti, että lokakuussa 1929 olisi koko Iin alueella kuollut vain yksi ihminen, kun muulloin niitä on jopa pitkälle toistakymmentä.
Eli onkohan niin, että alkuperäisistä kirjoista voisi löytyä lokakuussa 1929 kuolleista enemmän kuin yksi nimi. Ja Veikko Antero olisi niiden joukossa?

Alle sata vuotta sitten syntyneiden kirjoja ei pääse lukemaan, joten niistäkään ei ole apua tähän tutkimustyöhön.

Miksi juuri Iin kirjat kiinnostaa? Olen katsonut kuvaa hyvin tarkkaan ja huomannut, että kuvassa arkun ympärillä on mummoni äiti Aino ja hänen äitinsä Anna. Kuvasta löytyy myös mummoni Rauha nuorena tyttösenä ja Rauhan isä Nestori. Eli voisiko Veikko Antero olla jotain sukua heille ja sitä kautta minulle.




Tannila, josta mummoni perhe on lähtöisin, kuului jo vuonna 1929 Yli-Iihin, mutta Yli-iin kirkonkirjat alkavat vasta vuodesta 1933, joten siihen asti merkinnät tehtiin Iin kirjoihin.

On olemassa toinenkin kuva, mikä todistaisi että Veikko Antero olisi jopa läheistä sukua mummolleni.


Kuvassa vasemmalla on mummoni Rauha pienenä tyttönä. Hänen äitinsä Aino seisoo varsan takana pieni lapsi sylissään. Kuva on otettu vuonna 1929. Sekä Ainon että pienen lapsen päälle on piirretty risti.
Kuvan pieni lapsi voi olla Veikko Antero joka kuoli vielä samana vuonna. Aino kuoli hieman myöhemmin vuonna 1932.

Tässä edellisessä kuvassa sekä parissa samoihin aikoihin otetuissa kuvissa mummoni perheen luona on käymässä ystäväperhe. Ystäväperheelläkin on lapsien Vilman ja Veikon lisäksi pieni vauva. Vauva on tyttö ja hänen nimensä on Viivi. Eli kuvan lapsi voisi olla myös Viivi, joka on vain Ainon sylissä kuvanottohetkellä. Viivi-vauvakin ilmeisesti kuolee nuorena, koska vanhojen kuvien joukossa on valokuva, jossa lapset Vilma ja Veikko ovat kasvaneet, mutta Viiviä ei enää näy perhekuvassa.

Tunnistan Veikko Anteron kuvasta tämän ystäväperheen jäseniä. Myös he ovat lähellä arkkua. En kuitenkaan usko tämän kuolleen lapsen olevan heidän, koska heillä on jo Veikko-niminen poika.

Vielä tekee mieli laittaa yksi kuva. Kuvan takana lukee Aino J. Kuvassa on mielestäni mummoni isän Nestorin äiti Pieta jolla on sylissään vauva. Onko vauva Aino J:n lapsi eli Pietan lapsenlapsi. Mummoni Rauha oli Pietan ensimmäinen lapsenlapsi, mutta siihen aikaan Pieta itsekin oli alle 2-vuotiaan tytön äiti, joten kuvan lapsi ei voi olla Rauha. Pietan elämässä riitti varmasti vilskettä. Hänen ja Salomonin perheeseen syntyi ainakin 15 lasta, joista neljä kuoli hyvin nuorina.


Veikko Anteron tarina jää (vielä) arvoitukseksi. Kuvan asetelma vain on sellainen, että ajattelisin arkun ympärillä olleiden ihmisten olleen pienokaisen läheisiä. Erityisen surulliselta näyttää Rauhan mummo Anna, joka istuu maassa arkun päädyssä. Annan ja Jaakon perheeseen syntyi ainakin kahdeksan lasta, joista kuusi kuoli alle 3-vuoden ikäisinä. Aikuisuuteen selvisi vain mummoni äiti Aino sekä Ainon veli Iivari. Alla olevassa kuvassa on siis isomummoni Aino, hänen veljensä Iivari sekä vanhemmat Jaakko ja Anna. Kirjoituksen kaikki alkuperäiset kuvat on mustavalkoisia ja ne on väritetty AI.n avulla.




04 helmikuuta 2025

Lyyli Rauhan syntymästä 102 vuotta


Jatkona Reino-papasta kertovaan postaukseen sopii hyvin tämä muistelu mummostani Rauhasta. Mummolla ja papalla oli ikäeroa vain alle kuukausi: Reino-pappa syntyi 10.1.1923 ja Rauha-mummo 2.2.1923. Sen sijaan heidän lapsuutensa erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

Reino syntyi perheen kuopuksena kahdeksan sisaruksen keskelle, ja hänen kasvuympäristönään oli suuri maatila.

Rauha puolestaan oli perheensä ainoa lapsi. Hän asui vaatimattomassa mökissä ja menetti äitinsä jo yhdeksänvuotiaana. 


Mummon kotitalo Tannilassa.


Perhekuva

Rauha ja hänen Anna-mummo


Rauha aloitti koulun kuusivuotiaana. Koulu oli lähellä, vain joki erotti sen kotoa. Hänen mummonsa Anna opetti hänet lukemaan jo ennen kouluikää. Koulussa tarjottiin jo tuolloin ruuaksi ruis- tai kaurapuuroa.



Heti koulun päätyttyä, 12-vuotiaana, Rauha lähti kotoaan.

Rippikouluun hän meni tätinsä luota. Siellä hän tutustui erääseen ison talon tyttöön ja sai asua rippikoulun ajan tytön kotitalossa Havulassa. Rippikoulun jälkeen Rauha jäi taloon vielä piikaksi.

Talvisodan aikaan Rauha toimi kotiapulaisena maatilalla, jossa oli lehmiä, lampaita, vasikoita ja useita lapsia. Talon isä oli rintamalla ja äiti viikon synnytysreissulla, joten Rauha huolehti yksin sekä lapsista että tilan eläimistä.

1940-luvun alussa hän työskenteli Turvalla, joka oli kiireistä mutta mukavaa aikaa. Sieltä alkoi myös mummon ja papan rakkaustarina.


Vuonna 1945 Rauha saapui Hirvelään. Häntä ujostutti kovasti, mutta vastaanotto oli lämmin. Rauha muisteli, miten ystävät auttoivat järjestämään pienet häät. Vielä myöhemmällä iällä yksi ystävä ihmetteli, kuinka morsian joutui hääaamunaan lähtemään navettaan.

"Se oli siihen aikaan niin, että piti lehmä tuoda taloon, kun tuli miniäksi. Minulla ei ollut sellaista tuotavaksi."
Hirvelässä asui saman katon alla kolme miniää, Rauha viimeisimpänä. "Pari vuotta oli kolme miniää, ja kapustat on ehjinä pysyneet." Elämä oli silti sopuisaa ja Rauha piti kovasti anopistaan Matildasta.

Rauha rakasti käsitöitä. Hän kutoi sukkia, teki seinävaatteita, virkkasi sängynpeitteitä ja oli innokas kangaspuiden käyttäjä. Hän piti myös matkustelusta muiden eläkeläisten kanssa ja muisti usein läheisiään korteilla.



85-vuotiaaksi asti Rauha asui yksin kotitalossaan Hirvelän tilalla. Sitten hän halusi muuttaa lähemmäksi Yli-Iin palveluja.

Loppuvuotensa Rauha-mummo vietti Yli-Iin palvelukeskuksessa. Vielä viimeisinä aikoina kertotaulut olivat hänen muistissaan kirkkaasti. Joskus vuoteesta kuului pientä supinaa, kun mummo muisteli Isä meidän -rukousta. Sekin säilyi hänen mielessään loppuun asti.

Rauha-mummo eli pitkän elämän. Hän ehti elää yli 98-vuotiaaksi ja nukkui pois kesäkuussa 2021.

21 tammikuuta 2025

Vuoden 2025 suunnitelmia

 


Vuosi on taas lähtenyt vauhdilla käyntiin - aika tuntuu menevän niin nopeasti! Blogikin on ehtinyt täyttää jo kolme vuotta, ja on mukava välillä palata lukemaan vanhoja ensimmäisiä kirjoituksia.

Reilu kolme vuotta sitten, kun tila siirtyi äitini Ainon omistukseen, olimme täynnä intoa laittamassa paikkoja kuntoon. Matkasimme Oulun ja Yli-Iin väliä harva se viikko, eikä paukkupakkaset tai lumipyryt pysäyttäneet meitä. Se oli todella mukavaa ja antoisaa aikaa!

Ensimmäisenä vuotena saimme tehtyä niin paljon, että nykyään suurin osa vapaa-ajastamme ei enää kulu Hirvelässä. Silti siellä käyminen on aina yhtä ihanaa. Aina kun käymme lämmittämässä pikkupuolen uuneja, täytyy Isonpuolenkin ovi avata ja hetki hengähtää vanhan ajan tunnelmissa.
Museorakennus on todellinen aarre.



Vuonna 2025 tärkein tavoitteemme on saada navetan katto kuntoon. Tarvikkeet on jo hankittu, ja hyvä suunnitelma on valmiina. Tänä kesänä on tarkoitus toteuttaa se!

Tulevalle kesälle on luvassa myös muita tapahtumia, kuten vanhojen koululaulujen yhteislaulutilaisuus ja perinteiset avoimet ovet. Näiden tarkemmat ajankohdat selviävät lähempänä kesää, mutta alustavasti avoimet ovet on suunniteltu Yli-Iin pitäjäpäivien yhteyteen - mikäli sellaiset tänä vuonna järjestetään.

Otamme mielellämme vastaan myös vierailijaryhmiä! 
Myös rantamökki on jälleen tulevana kesänä vuokrattavissa Airbnb:n kautta.

06 tammikuuta 2025

Reino-pappa muistoissa - 102 vuotta syntymästä

 


Tänä vuonna 10. tammikuuta tulee kuluneeksi 102 vuotta Reino-pappani syntymästä. Reino Arvid syntyi 10.1.1923 Hirvelän tilalla perheen kuopuksena. Hän jatkoi tilanpitoa kolmannessa polvessa ja eli koko elämänsä rakkaalla kotitilallaan. Isopuoli, lukuun ottamatta kamareita, oli juuri valmistunut edellisenä vuonna.

Reinon syntyessä Matilda-äiti oli 39-vuotias ja Frans-isä 46-vuotias. Reinolla oli kahdeksan vanhempaa sisarusta ja lisäksi tilalla asuivat Fransin vanhemmat Juho ja Brita.

Pudasjärvi syntyneet 1912-1925

Papan lapsuudesta ja nuoruudesta löytyy jonkin verran kuvia. Moni niistä on ollut jo esillä, mutta keskitytään nyt Reino-pappaan. Kaikki mustavalkokuvat on väritetty tekoälyn avulla.

Varhaisin kuva on kesältä 1924, jolloin Reino on 1,5 vuotta. Hirvelässä oli kuvanottoaikaan käymässä vieraita. Kuvassa on kivasti monta sukupolvea eli pappani Reino, hänen vanhempansa Frans ja Matilda sekä Fransin vanhemmat Juho ja Brita.

Reino-pappa nuorimmaisena kuvan keskellä. Hänen takana Frans-isä. Fransin vieressä Matilda.
Kuvasta katsottuna Fransin oikealla puolella Juho ja Brita.


Seuraavassa perhekuvassa vuodelta 1928 Reino on 5,5-vuotias.

Vasemmalta oikealle: Uuno, Frans jr, Frans, Väinö, Reino, Niilo, Matilda, Mari, Katri, Kaarlo.


Tämä kuva löytyy kirjasta Perinnealbumi. Kuva on vuodelta 1931 ja siinä pappa on 8-vuotias.


Tähän kolmen pojan kuvaan ei ole merkattu vuosilukua, mutta olisiko papalla päällään jo rippipuku eli ikää ainakin 15 vuotta. Pappa istuu kuvassa keskellä.


Kirjasta Kotini ja juureni löytyy kuva, jossa on karjanhoitokurssilaisia Hirvelässä. 5-viikkoiset kurssit pidettiin alkuvuonna 1939 eli pappa on juuri täyttänyt 16 vuotta. Reino-pappa istuu isänsä Fransin vieressä.



Hirvelän papereista löytyy papan vanhoja todistuksia vuosilta 1937-1939. Hän kävi Pahkalan kansakoulua. Oli mielenkiintoista huomata arvosteluista, että tuohon aikaan oppilaita ei liikaa kehuttu. Arvosanat 10 ja 9 olivat hyviä (nykyään erinomainen ja kiitettävä) 8 ja 7 tyydyttäviä (nykyään 8 hyvä).

Todistuksista huomaa, että pappa on ollut hyvä piirustuksessa, urheilussa ja laulamisessa. Paitsi juuri kansakoulun viimeisen luokan todistuksessa laulamisen arvosana on laskenut numeroon 4. Arvostelu on ollut aika ankara, kun oletan papalla olleen juuri äänenmurros tuohon aikaan ja laulu on kuitenkin arvosteltu päättötodistukseen.


Kansakoulun päättötodistuksen Reino sai 24.5.1939. Tämän jälkeen odottivat maatilan työt kotitilalla.

Reinon nuoruusvuodet eivät olleet huolettomia. Talvisota syttyi jo samana vuonna kansakoulun päättymisen jälkeen. Vaikka Reino ei vielä ollut tarpeeksi vanha rintamalle, kaikki hänen veljensä lähtivät sotimaan. Reino liittyi suojeluskuntaan ja toimi siellä vuosina 1939-1942.


Tammikuussa 1942, juuri täytettyään 19 vuotta, Reino astui sotapalvelukseen jatkosodassa. Hänen palvelusaikansa kesti yli kaksi ja puoli vuotta. Sodan aikana Reino toimi lääkintämiehenä, ja hänet kotiutettiin marraskuussa 1944.

Kuva kirjasta Kotiseutuni, Pohjois-Pohjanmaa

Kuva vuodelta 2020

Yli-Iin kirkonkylällä eli keskustassa sijaitsi Osuusliike Turvan myymälä. Myymälän yhteydessä oli kahvila, jonka myyjätär jäi pysyvästi Reinon mieleen.

Rauha-mummo kuvassa oikealla

Lokakuussa 1945 Reino ja Rauha menivät naimisiin. 


Perhe kasvoi kahdeksalla lapsella, joista yksi kuoli vauvana.
Reino-pappa elätti perhettään kirvesmiehenä sekä maanviljelyksellä, karjanpidolla ja savottatöillä. Myöhemmin hän teki pitkän uran Pohjolan Voima Oy:llä Iijoen voimalaitosten rakennustöissä vuosina 1959-1970.


Reino oli urheilullinen ja kannusti lapsiakin liikkumaan. Mummoni muisteli, kuinka kylän lapset tulivat Hirvelään hiihtämään kilpaa. Joskus ajanottokellokin saattoi unohtua pois päältä, mutta se ei ollut niin nuukaa. Jokainen osallistuja sai aina palkinnon.

Pappa oli ystävällinen kaikille kulkijoille ja yösija löytyi Hirvelästä niin kuin isänsä Fransin aikanakin.

1970-luvulla mummolle ja papalle alkoi syntymään lastenlapsia. Pikkuhiljaa karjanpito loppui ja eläkepäivät lähenivät.
Vapaa-aikaansa Reino käytti urheillen, kalastaen ja metsästäen. Pappa toimi myös Kollajanseudun väestönsuojelutehtävissä sekä koulun johtokunnassa.


Omista muistoistani Reino-papasta nousee esiin kuva rauhallisesta ja lempeästä miehestä. Muistan hänet usein pihalla odottamassa Pike-koiran kanssa, kun tulimme mummolaan.
Yksi muisto minulla on pikkupuolen pirtistä. Papalla oli rasia, jossa oli sätkäntekovehkeet. Oli niin hienoa katsella, kun pappa käytti savukkeenkäärijää ja asetteli valmiit sätkät tarkasti hienoon savukerasiaan.
Pappa kehotti minua välttämään tupakanpolttoa, ja olenkin noudattanut tuota ohjetta.

Syksyllä 1988 pappa oli juuri syönyt vatsan täyteen ruokaa. Ruoka oli ollut todella hyvää ja hän pyysi saada lisää. Ruuan syötyä papan sydän petti 65-vuotiaana. Pappaa kaipaamaan jäivät puoliso, seitsemän lasta ja yhdeksän lastenlasta sekä laaja sukulais- ja tuttavapiiri.

Papan kuoleman jälkeen lähetin mummolleni kirjeen, jonka löysin Hirvelän papereiden joukosta.