23 elokuuta 2022

Perinnönjakoja ja testamentteja

 


Samoihin aikoihin kun isoisopappa ja -mummu myivät maatilan pojalleen eli isopapalleni tekivät he pariskuntana yhteisen testamentin. Heillä oli kolme lasta, joista vanhin tyttö Liisa oli jo kuollut testamentin tekoaikaan vuonna 1911.



Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme olevan, että toisen meistä kuoltua ennen toista viljelee ja hoitaa se, joka jälkeen jääpi silloin olevaa omaisuuttamme ja talouttamme kuolemaansa asti jakamatta.
    Molempain meidän kuoltuamme lankeaa silloin oleva omaisuutemme kaikkein perillistemme kesken jaettavaksi siinä järjestyksessä kuin laki ja asetukset perinnönjaosta määräävät.
    Minkä vakuutanna sitä varten kutsuttuin todistajain läsnä ollessa Pudasjärven pitäjän Kollajan kylässä 27 päivänä Kesäkuuta 1911.

Testamentin jäljennös on oikeaksi todistettu 12.4.1928 eli noin kolme kuukautta isoisomummon kuoleman jälkeen.

Isoisopapan kuoleman jälkeen vuonna 1931 omaisuus siis jaettiin isopappani sekä isoisotätini jälkeläisten kesken. Isoisotäti oli kuollut vuonna 1923 ja hänellä oli isoisomummon ja -papan kuoleman jälkeen viisi elossa olevaa lasta.


Vuoden 1948 syyskuussa isomummo ja -pappa jakoivat tilan lapsillensa. Ainoastaan Uusi asuinrakennus eli isopuoli jää vanhusten haltuun ja asuttavaksi kuolemaan asti, siis kummankin kuolemaan saakka. Jako toimitettiin seuraavasti; ensiksi mitattiin Wiljelty maa joka lohko erikseen ja mittauksen mukaan laskettuna oli viljeltyä maata yhteensä 10,1600 hh, joka arpomalla jaettiin kahteen yhtäsuureen osaan joista arpomalla tuli Alapuoli Isännän - - kuulumaan ja Kartanon ylipuoli emäntä - - kuulumaan.

Tämän jälkeen molemmat jakoivat lohkoja lapsilleen edelleen arpomalla.

Huoneet arvioitiin ensinnä hinta kaikille ja sen jälkeen päätettiin, että kaikkein yhteistä käyttöä varten jätetään seuraavat rakennukset yhteiseksi: Masiini huoneet, Sauna, Paja, Kesänavetta ja Mylly.

Huoneet eli rakennukset jaettiin sen mukaan miten rakennus sopi arvalla saatuun palstaan. Koska rakennusten hinnat oli jo aiemmin arvioitu, jokainen joko maksoi tai sai rahaa.


Isomummo jakoi omistamansa osuuden tilasta lapsilleen seuraavin ehdoin:

I    Pojat kukin erikseen maksaa minulle koko elämän ajan joka kuukausi viisisataa (500) mk eli yhteensä 3000 mk kuukaudessa, sekä sairauden sattuessa lisää maksua tarpeen mukaan.

II    (Poika) saamastaan lisäosuudesta minun kuoleman jälkeen suorittaa (tytölle) kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa ja (toiselle tytölle) samoin kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa.

III    Tila langeaa heti ostajain omistukseen kaikkine rakennuksineen muutoin, paitsi osuuteni Uudesta asuinrakennuksesta on hallussani kuolemaani asti, omistamiani maanviljelys kaluja on oikeus ostajain käyttää tarpeen mukaan.

IV    Myymääni maaosuutta ei kukaan pojistani saa vieraalle myydä eikä luovuttaa minun elämäni aikana.



Isopappa allekirjoitti testamentin vuonna 1948. Testamentissa puhutaan yleisesti kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Lopussa on mielenkiintoinen maininta:
Irtaimesta omaisuudestani on kuitenkin ensin annettava poikani U:n pojalle P:lle nykyisin omistamani ameriikkalainen taskukello.


Kello on edelleen olemassa. Siitä lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti