Juhlat on nyt juhlittu. Viime viikolla isollapuolen ja ympäristössä kävi tutustumassa sovitusti vielä muutama henkilö. Olen hulinaviikon jälkeen pitänyt vähän lomaa puolisoni kanssa, mutta en malta kuitenkaan olla kirjoittamatta viikottaista blogikirjoitusta.
Törmäsin juhlaviikolla joihinkin vanhoihin sanoihin ja sanontoihin. Minusta on ihanaa, että ihmisillä on niitä vielä muistissa. Olisi hauska osata käyttää niitä itsekkin sopivissa tilanteissa.
Puohissa on kaksi tervatynnyriä. Tynnyreissä on reikä runtti. Siksipä onkin sanonta, Mistä sitä tietää kun on tynnyrissä kasvanut ja runtin reiästä ruokaa saanut.
Verhoista puhuttiin kaartiineina ja eteisessä oli ennen kahveri eli ruokakaappi. Tyyny on polsteri ja (nahka)peitto veltti. Sisäkatto on laipio ja ruusvalli talon perusta.
Leivontapöydältä löytyy pelekka eli lyhytvartinen leipälapio.Vitriinissä on esillä rahaa eli resettä. Talosta löytyy kaksi hantuukipeittoa kommuuttien läheltä.
Minulla on ollut mahdollisuus tutustua henkilöön, joka käyttää sanontoja vielä jokapäiväisessä puheessa. Olen hänen luvallaan kirjoitellut niitä ylös vuosien varrella. Kyseinen henkilö on koillismaalta kotoisin, joten samoja sanontoja on voitu käyttää myös näillä seuduin.
Joku saattaa olla hurttuuven tiellä, hunsvotti, vähän muitru, puhua ku publikaani tai juosta ku hullunmylly. Voi olla myös myrskyn merkki almanakan reunassa. Ei kait siinä auta laupiaat silimätkään.
Joskus posti tuo ikävän yllätyksen ja huomaa, että kotivakuutus on noussut kuin limpputaikina. Vaikka nykyajan ihmiset elävät kyllä kuin herran pellossa.
Eräs paikkakuntalainen kuoli kun laaki löi (=halvaantui). Monikaan ihminen ei kanna liikoja lihoja. Varsinkaan jos liikkuu niinku Jerusalemin suutari.
Joskus televisiossa juostaan ku vilikkilän kissat ympäriinsä. Reuhottaa ku annakan tekijä. Monneen junnaan lähtijöitä ja rannalle jääjiä. Pitkä tukka kuin lohi lappalaisella. Sielläpähän lyyhätköön.
Oppia on ihmisen ikä kaikki.
Päivä kerrallaan, kukaan ei mee kahta.
Se oppii variksenpoika tuulessa.
Yhellä yhtä, toisella toista, jokaisella jotaki.
Aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.
Talo on niinku menneitten maja.
Lopuksi vielä vähän vieraampia sanontoja, joita olen kuitenkin kuullut usein:
Oma sika, oma taikina.
Herkut herjattomat ja ruuvat rasvaset.
Ei hätäpäivää ei kuura-aamua.
Istutaan niin kauan ku sieni ohtaan kasvaa.
Nostahan housuja, että pikemmin pyhä tullee.
Suoloja mikä sullaa, jauhoja mikä kastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti