Kun ensimmäiset asukkaat saaapuivat tilalle vuonna 1869, ei heillä ollut käytössään minkäänlaista tietä. Tilanne ei muuttunut vuosikymmeniin. Joki oli pääkulkuväylä ja joen vieressä kulki polku kävelijöille. Talvisin isopapan perhe käytti suksia ja rekipeliä.
Isopappa kertoi Kalevan haastattelussa vuonna 1954: Kinttupolkuja risteili nykyisten maanteitten paikoilla - - - Nyt tarvitsee vain kävellä linja-autopysäkille ja ajaa hurauttaa muutamassa hetkessä Ouluun.
J.F. Hiivala kuvailee matkantekoa kirjassa Iijoen vonkamies: Iijokivarren maantie loppui silloin Siuruassa (nyk. Yli-Iin keskusta). Sieltä ylöspäin oli käveltävä polkuja jokitörmiä myöten. Kärrytietäkään ei ollut. Tavarat kuljetettiin kesäisin kantamalla tai veneellä jokea myöten - - -
Vaivalloinen oli matka, sillä lopussa oli taivallettava läpi sydänmaitten, poikki suurten vetisten soitten, kahlattava kilometreittäin polvia myöten vedessä ja samottava mutkittelevia kinttupolkuja pitkin, sillä parempia teitä ei jokivarressa silloin ollut.
En ollut tiennytkään, kuinka pitkällinen prosessi maantien teko oli, ennenkuin luin vanhoista sanomalehdistä siihen liittyviä lehtiartikkeleita. Ja niitä oli paljon.
Jo loppuvuonna 1875 Iin kuntakokouksessa oli ehdotettu tien rakentamista "Siuruanniemen, färipaikan kohdalta ylös Iijoen vartta Pudasjärven rajalle eli Koutuanniemelle, joka ylöskäsin on viimeinen talo Iin pitäjässä"
Kunnanhallitus piti tietä tarpeettomana. "Maantie olisi joutava ja tarpeeton sen puolesta nimittäin, että hankalammiltaki tiloilta - - - oli satoja vuosia päästy kulkemaan." (Ii ja Yli-Ii 1800-luvun lehdissä)
14.3.1912 Kalevassa kirjoitettiin: Kylätiekunnan tangotus. Varamaanmittari A.E. Myrberg on määrätty tangottamaan ja kartalle panemaan kylätiesuunnan Siuruan lossipaikalta Iin pitäjästä Hirvelän taloon Pudasjärven pitäjän rajalla sekä tekemään kustannusarvion tien rakentamisesta ja antamaan lausuntonsa siitä, miten tien kunnossapito sen hyötyyn nähden olisi tieosakasten kesken jaettava.
Kaiku-lehdessä 13.10.1914 oli ilmoitus:
Kylätiet. Iin kunnan Karjalan kyläläisten hakemuksen johdosta on läänin v.t. kuvernööri t.k. 8 p:nä antamallaan päätöksellä velvottanut erinäisten tilain ja kruununtorppain omistajat ja haltiat mainitusta Karjalan sekä Pudasjärven pitäjän Kollajan kylästä rakentamaan ja vastaisuudessa lainmukaisessa kunnossa pitämään 15,414 metrin pituisen ja 5 metrin levyisen kylätien Siuruan lossipaikalta Iin pitäjän Karjalan kylästä Iijoen pohjoispuolitse Hirvelän taloon Pudasjärven pitäjän Kollajan kylässä sitä suuntaa ja sen kustannusarvion ja rasitejakoehdotuksen mukaisesti, jonka varamaanmittari A.E. Myrberg siitä on laatinut.
Tästä ilmoituksesta kului melkein 10 vuotta, kun Kaiku kirjoittaa 17.8.1924:
Helmik. 28 pnä 1923 Iin pitäjän Siuruan lossipaikalta Iijoen pohjoispuolitse Pudasjärven pitäjässä sijaitsevaan Hirvelän taloon rakennettavaa paikallistietä varten Smk 35,000 :- tammik. 23 pnä 1924 on samalle paikallistielle myönnetty lisäksi Smk 25,000 :-
Kaleva 4.3.1928:
Hirvelän tie valmiiksi. Kulkulaitosministeri oli myöntänyt "Yli-Iin pitäjän Siuruan-Hirvelän paikallistien rakennustöiden loppuunsaattamista varten 175,000 mk." (Sanomia Iistä ja Yli-Iistä vuosilta 1925-1939)
Tie päättyi pitkän aikaa Hirvelän kohdalle. Minkähänlainen tie oli kulkea, kun Kaiku-lehdessä 21.6.1935 oli ilmoitus:
Tien jatkoa Hirvelästä Kipinään suunniteltiin pitkään. Jo vuonna 1926 Kaiussa (29.1) kirjoitettiin Pudasjärven kunnanvaltuuston kokouksesta, jossa todettiin Kipinän ja Hirvelän välisen maantien olevan "erittäin tarpeellinen ja tärkeä ei ainoastaan paikalliselle vaan myös yleiselle liikenteelle."
Tämä(kin) tie tuntui olevan kovan työn takana.
Kaiku 30.3.1930:
Töitten aloittamiseksi Kipinän - Hirvelän maantiellä - - - olen merkinnyt 900,000 markkaa. Tämä tie, jonka Pohjois-Suomen ja Karjalan maantiekomiteakin on asettanut toiseen kiireellisyysluokkaan, lähtee Kipinän talojen luota - - - kulkee Iijoen pohjoisrantaa ja päättyy Hirvelän taloon - - - mihin jo ennestään on tieyhteys Siuruasta.
Seuraavana vuonna Pudasjärven kunnanvaltuustossa oli päätetty kiirehtiä Kipinän - Hirvelän välisen maantien rakentamisen aloittamista ja esittää, että työ teetettäisiin varatöinä Pudasjärven kunnan työttömillä. (Liitto 20.5.1931)
26.2.1932 Pohjanmaan pienviljelijässä oli uutinen otsikolla Työttömyys Pudasjärvellä. Siinä mainittiin, miten raskaaksi Pudasjärven työttömyys on käynyt ja toivottiin hätäaputöitä paikkakunnalle järjestettäväksi. Yhtenä esimerkkinä mainittiin Hirvelä - Kipinä maantie, jota varten on jo varatkin myönnetty pari vuotta sitten, mutta kaikesta huolimatta ei vaan työtä ole käyntiin pantu.
7.9.1933 Kalevassa otsikolla Uudet maantierakennukset on kappale:
Maantien rakentamista Kipinän talon luota - - - Hirvelän taloon - - - olisi jatkettava ja sen rakentamista tärkeänä yhdystienä joudutettava. Ensi vuodeksi on merkitty 500.000 mk.
Vihdoin Kaiku tiedottaa 26.4.1934:
Viime syksynä aloitettiin maantien rakentaminen pudasjärven Kipinästä Iijoki-vartta pitkin Hirvelään Yli-Iin pitäjän rajalle. Tämä tie valmistuu myös ensi vuonna.
Liitto 24.8.1935:
Kulkuyhteydet Yli-Iissä tulevat tuntuvasti paranemaan, sillä parhaillaan rakennetaan myös Hirvelä - Kipinän yhdystietä, jonka tien - - - tietöissä olevan parikymmentä hevosta ja n. 50 miestä. Rakenteilla olevan tien pituus on 22,5 kilometriä.
Kun Siuruan - Hirvelän kylätie saadaan tämän rakenteilla olevan Hirvelän - Kipinän maantien jatkona läpikulkumaantieksi - - - tulee maantiematka Yli-Iin kirkolta Pudasjärven Kipinään olemaan 38 kilometriä.
Vuodelle 1936 Kipinä - Hirvelä maantielle myönnettiin 400.000 mk määrärahoja. (Kaiku 23.1.1936)
Tämän jälkeen päästiinkin melkein heti soranajoon (Liitto 6.3.1936):
Syksyllä 1936 Kalevassa olleen yleisöosaston kirjoituksen perusteella maantie oli edelleenkin rakenteilla:
Vihdoin Liitossa oli uutinen 11.12.1936:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti