Viime kuussa päätin vihdoin kaivaa ladossa olleet kiesit esille. Paljon jouduin latoa järjestelemään ja tavaroita siirtelemään, että kiesit näki päivänvalon.
Kiesit olivat oletettua huonommassa kunnossa. Sain keräillä kassillisen kieseihin kuuluvaa puutavaraa ladon lattialta. Ladossa kiesit ovat olleet sateelta suojassa, mutta vuosikymmenten lahoaminen on tehnyt tehtävänsä.
Kärryjen historiasta en tiedä muuta kuin sen, että tämän talon ne eivät ole. Vanhojen kuulopuheiden mukaan jo edesmennyt enoni olisi tuonut kiesit tilalle. Eno oli kiinnostunut vanhoista esineistä ja keräsi niitä talteen.
Tilalla on aikoinaan ollut hevosia ja hevoskärryjä. Eräässä vanhassa valokuvassa näkyy vain osa isopappani kärryistä. Niiden koosta tai muodosta ei saa käsitystä. Sen sijaan talvikuvia, joissa näkyy hevosia rekineen, on enemmälti.
Tälläkin hetkellä yksi tukkireki on esillä vanhassa navetassa.
Pikaisella tarkastelulla en löytänyt kieseistä mitään merkintöjä tai leimoja. Nettiä selaillessa samantyylisiä kiesejä tuli vastaan ja niiden ikäarvio oli 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun.
Yllätyin, kun huomasin korin alla olevat lehtijouset. Tiesin joissain autoissa olevan kyseisiä jousia, mutta hevoskärryissä ne olivat uusi asia. Wikipedia kertoo: Lehtijousitus on eräs vanhimmista jousitustyypeistä, sillä se on tunnettu ainakin keskiajalta lähtien.
Kirjastot.fi-sivustolla kerrotaan vielä: Jousitetuista ajelurattaista olivat ensimmäisiä 1700-luvulla lähinnä kirkko- ja kaupunkimatkoilla käytetyt kiesit, joissa jousen virkaa toimittivat nahkahihnat tai puutangot. Linjaalirattaissa (joihin nämäkin kenties lasketaan) oli 1800-luvulla metallisia lehtijousia.
Kärrynpyörät on raudoitettu umpinaisilla vanteilla. Kirjastot.fi-sivustolla kerrotaan: Rattaiden pyörät tulivat paljon käytännöllisemmiksi ja kevyemmiksi, kun ne alettiin koota kapan ympärille puolapuihin tukeutuvista kaarevista kappaleista. Tällaisia kärrynpyöriä käytettiin raudoittamattomina vielä 1800-luvun puolivälissä, jolloin kyläsepät ryhtyivät yleisesti takomaan umpinaisia rautavanteita pyörien vahvistukseksi.
Siirtäessäni kiesejä toinen vanne irtosi pois paikoiltaan. En tiedä miten saan sen takaisin..
Kiesit liikkuivat kevyesti. Vedin niitä perässäni muutaman kymmenen metrin matkan. Uskalsin tehdä sen, koska metalliosat kulkevat korista aisoihin asti, joten aisat eivät olisi voineen katketa.
Ainoa ikävä puoli siirrossa oli kuitenkin se, kun toinen vanne irtosi.
Siirsin kiesit entiseen traktorikatokseen odottamaan, mitä alan niille tekemään. Puolisoni ehdotus oli, että korjailisin niitä lauta ja pinna kerrallaan.
Yritän myös selvittää kiesien historiaa tarkemmin jos mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti