Keittiö

 

Talon keittiöön ei ole tulossa suurempia muutoksia. Ainoastaan kattovalaisimen paikkaa siirretään hieman ja hankitaan vanhan talon tyyliin sopiva valaisin. Lisäksi (hellan ympäristön) tavaramäärää karsitaan niin, että osa tavaroista laitetaan varastoon. Kuvissa tavaroita ei ole vielä karsittu.

Keittiön katto on maalattu vaaleaksi ja seiniin on jossain vaiheessa laitettu seinäpahvit ja puolipanelointi. Nämä saavat jäädä. Keittiö on vaaleudessaan mukavan valoisa.

Kalustuksena köökissä on iso tupakaappi, sänky, pöytä ja tuolit, pieni seinähylly sekä kommuutti eli pesukaappi. Talossa on kaksi pesukommuuttia. Keittiön kommuuttia joudutaan välillä siirtämään jääkaapin tieltä, koska siinä paikalla on pistorasia.

Hellalla ja hellan ympärillä on erilaisia ruoanlaittoon liittyviä esineitä. Hellalla on kuumennettu aikoinaan myös silitysrautoja ja hiuskäherrintä.

Hellalta löytyy rännäri ja kahvimylly. Rännärissä kahvipavut ensin paahdettiin, sitten ne jauhettiin kahvimyllyssä.Tämän jälkeen pystyi keittämään pannukahvit. Hellan reunalla oleva pussukka kertoo, että kahviin on lisätty kahvinselvikettä.

 

Keittiössä on myös maidon käsittelyyn liittyviä esineitä. Kirnuja löytyy kolmenlaisia: perinteinen puukirnu, veivikirnu ja Alfa-Laval pyörivä teräskirnu. Keittiön nurkassa on Milka-separaattori. 

  

Keittiöstä löytyvästä maitosiivilästä talossa syntynyt Aino kertoo: Maitosiivilään laitettiin siivilävanu. Maito kaadettiin tonkkaan siivilän läpi, joten roskat jäi siivilään. Roskia tuli, kun käsin lypsettiin ja lehmä saattoi heinätuppo suussa heilauttaa päätä. Lehmästäkin irtosi roskia, esimerkiksi silloin kun se lypsettäessä heilautti häntää. 

Karjakeittiön ulkoseinällä on tonkkateline, jossa maitotonkkia säilytettiin. Haemme sieltä tonkan, jonka päälle maitosiivilä laitetaan esille. Toivottavasti löydämme jostakin vielä paketin siivilävanua.

Seinän pienellä hyllyllä on erilaisia astioita, mm voirasia ja isosedän veistämä yli 100-vuotta vanha kulho. Astiat, kapustat ja survimet on tehty itse.

Keittiön ja pirtin välisellä seinällä on naulakko, jonka koukuissa on hienot yksityiskohdat. Luulin niitä aluksi leijonanpäiksi. Asiaa tarkemmin tutkailtua opin, että kyseessä on hyvin vanha naulakko- ja koukkumalli. Naulakkoa kutsutaan ukonpäänaulakoksi tai joidenkin mielestä pirunpäänaulakoksi miehen päästä lähtevien koukkujen eli sarvien vuoksi.

 

Seiniltä poimittua

 

Koska Pohjois-Suomessa paukkuu pakkanen, en ole päässyt jatkamaan siivoustöitä pirtissä. Onneksi pystyn tekemään jotain kotonakin. Olen kasannut seiniltä vanhoja valokuvia, kunniatauluja ja muita kunnostusta kaipaavia esineitä ja tuonut ne kotiini. Taulut ovat olleet seinillä vuosikymmeniä, joten niihin on kertynyt paljon pölyä. Kotoa käsin pystyn putsaamaan tauluja ja hankkimaan uusia kehyksiä rikkoutuneiden tai puuttuvien tilalle.

Isopapan kamarissa on tilan vanhin muotokuva. Kuvassa on isopappani isä Juho. Hän eli vuosina 1853-1931. Hänestä on muutama valokuva iäkkäänä, mutta tämä pahville maalattu muotokuva esittää paljon nuorempaa Juhoa.

Postikamarin seinällä on kunniakirja tasavallan presidentin myöntämästä mitalista postipysäkin hoitajana toimineelle isopapalle. Finna.fi-sivustolla mainitaan, että mitali voidaan myöntää siviilihenkilölle vähintään 10 vuoden valtion palveluksesta. Tähän liittyvä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan II luokan mitali ei ole tallessa.

Pirtin seinältä löytyy eräänlainen jäsentaulu. Siinä isoisopappa kutsutaan Oulun läänin talousseuran maksavaksi jäseneksi heinäkuussa 1898. Taulussa on kehykset, mutta niistä puuttuu kokonaan lasi. Jäsenkirja täytyy laittaa lasin alle suojaan, koska yli 120-vuotias paperi on jo aika hauraan tuntoista.

Seinällä on kehyksissä myös ylipäällikön päiväkäsky, joka on omistettu kaikille Suomen äideille toukokuun 10. päivänä 1942. Perheen kaikki seitsemän poikaa olivat sodassa, yksi heistä ei palannut.

Isosedän todistus osallistumisesta mottitalkoisiin vuonna 1943. Wikipediassa kerrotaan näin: Mottitalkoot oli jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja. - - - Suorituksesta mottitalkoissa sai todistuksen ja tietyn mottimäärän saavuttamisesta vastaavan mottikirvesmerkin. Merkkejä oli eritasoisia: rautakirveeseen oikeutti jo yksi motti, hopeakirves edellytti neljän ja kultakirves 16:n motin hakkaamista.

Pirtin seinällä on sotaan liittyviä kunniakirjoja: Isosedälle myönnetty sodan 1941-1945 muistomitali. Papalle vuonna 1944 myönnetty II luokan vapaudenmitali.

 

Lopuksi vielä kaksi mitalia, joihin liittyy tarina.

Siskoni Maarit oli n. 5-6 -vuotias, kun hän oli leikkimässä vanhan talon vintillä. Maarit kaiveli puukepillä muhaa (vintti oli siihen aikaan täynnä hiekansekaista sahanpurua, sammalta ja turvetta) ja syvältä kaiken sen purun ja hiekan keskeltä hän oli löytänyt useita vanhoja patruunarasioita ja pienen paikkaustarvikerasian. Rasiassa oli kunniamerkkejä ja joitain muita esineitä. Rasia annettiin mummolle ja hän laittoi sen talteen. Rasia oli vuosikymmeniä tallessa pirtin pöydän laatikossa.

Siitä, miksi rasia ja patruunat aikoinaan piilotettiin vintin muhaan, ei ole tietoa. Eräässä lehtileikkeessä mummoni mainitsee vain, että nyt (isopapan) vanhat kunniamerkit on kaivettu esiin ullakon pimennoista.

Molemmat piilosta löydetyt mitalit kuuluivat siis isopapalle. Toinen on jääkäriaktivistimitali, Viribus Pro patria Unitis.

 

Ja toinen on vapaussodan muistomitali.

 

Vanhat poljettavat ompelukoneet

 

Talossa on useampi vanha poljettava ompelukone, kaksi niistä löytyy pirtistä. Vanhoilla ompelukoneilla ei näytä olevan kovin paljoa rahallista arvoa, kun katsoo netin myyntipalstoja. Mutta kauniita ne ovat ja ilmeisen kestävää tekoa. Osassa ompelukoneista oli neula ja lanka paikoillaan, kuin odottamassa ompelutaitoista ihmistä istahtamaan työhön.

Ensimmäinen kone on Husqvarna. Koneesta löytyy sarjanumero, ja koneen ikää voisi sen perusteella tiedustella Husqvarnan nettisivujen kautta. Sen verran tiedän koneen historiasta, että sen kultamaalaukset on uusittu.

 

Toinen kone on Suomalainen Tikka. Wikipedian mukaan Oy Tikkakoski Ab valmisti poljettavia ompelukoneita vuosina 1946-1964. Tikka-ompelukone erottuu muista yksinkertaisuudellaan. Sen ulkonäkö on hyvin vaatimaton sekä pöydän että telineen osalta.

 

Kolmas kone löytyy entisestä postikamarista. Sekin on merkiltään Husqvarna. Tämä kone on yksinkertaisempi väritykseltään kuin pirtin kone, syvän vihreä, eikä siitä löydy sarjanumeroa. Ompelukoneessa on merkinnät "12" ja 705. Ompelukonepöydän laatikossa on alkuperäinen pahvinen tarvikerasia.

Neljäskin kone löytyy postikamarista. Merkkinä on Gritzner. Tätä konetta ei saa pöydän sisään piiloon, vaan koneen suojana on laatikko. Laatikon avaamiseen tarvitaan vieläpä avain. Onneksi avain on tallessa sivulaatikossa. Tämän talon koneista Gritzner on kaunein ja taidokkaimmin koristeltu. Koneen iän voi selvittää netistä sarjanumeron perusteella. Ompelukone on valmistettu vuonna 1905.

 

Viides kone löytyi pirtin eteisestä. Siirsin sen pirttiin kahden muun koneen joukkoon. Kyseessä on vanha Singer. Tätäkään konetta ei saa piiloon pöydän sisään. Singerin esiin saaminen tuotti kovasti päänvaivaa, suojalaatikko ei auennut millään. Onneksi puoliso tiesi, mitä tehdä. Hänen mummolassa on ollut samanlainen kone. Ompelukonepöydän sivulaatikko piti irrottaa kokonaan, jotta suojalaatikon sai pois koneen päältä. Koneen sarjanumerosta selviää, että Singer on valmistettu vuonna 1894.

Maatilan kuudes kone on myös Singer. Siitä minulla ei vielä ole kuvaa eikä sarjanumeroa. Tiedän vain, että kone on vanha. Kävin vierailulla sukulaisen luona, ja näin siellä Rantapohjasta leikatun lehtileikkeen. Lehdessä on kuva mummostani, joka nojaa vanhaan Singeriin. Kuvatekstissä mummo mainitsee koneen kuuluneen hänen isoäitinsä äidille. Kuvassa on mummoni isoäidin äiti Maria eli Maija. Hän eli vuosina 1833-1933. Hänen vanha ompelukone on tallessa.

Pirtti

 

Pirtti on iso. Sen pinta-ala on yli 50m2. Sadan vuoden aikana pirtin lattiolla on kulkenut lukemattoman paljon ihmisiä.

Isopapan perheeseen kuului 11 henkilöä ja isopapan vanhemmat mukaan lukien 13. Kun osa perheen pojista meni naimisiin, talossa asui pari vuotta yhtä aikaa parhaimillaan kolme miniää. Pihapiirissä oli paljon lapsia.

Vanhoista valokuvista näkee, että pirtissä on kokoontunut naapureita ja kyläläisiä.

Pirtissä on yöpynyt kesäisin uittomiehiä ja talvella savottamiehiä. Siellä on järjestetty seuroja ja muita tapahtumia, kastettu useampi lapsi kerralla ja pidetty kursseja. Kutomakurssien aikana pirtissä on ollut jopa 12 kangaspuut kerralla.

Talossa on ollut useita vuokralaisia varsinkin silloin, kun Iijoen voimalaitoksia rakennettiin.

Noin 1990-luvun jälkeen, kun talo ei enää ole ollut asuttuna, pirtissä on vieraillut lukuisa määrä sukulaisia, koulu- ja eläkeläisryhmiä ja muita kiinnostuneita.

  

Pirttiä on myllätty nyt urakalla. Kaikki esineet on otettu pois seiniltä ja kattohirsien päältä. Uunin edusta on tyhjennetty siinä roikkuneista kengistä ja muista tavaroista.

Ensimmäisenä uuteen paikkaan siirrettiin kangaspuut, koska ne peittivät osan pirtin seinustoilla olevista kiinteistä penkeistä. Kangaspuut siirrettiin sille pirtin nurkalle, jossa istuinpenkkejä ei ole.

Suutarin työvälineet saivat oman nurkkauksen uunin vierestä.

Yhdellä pirtin seinällä on vanhoja työkaluja. Kaikki työkalut kerättiin laatikoihin ja seinä imuroitiin. Seinän vieressä ollut vanha olkipatjainen sänky pääsi uuteen paikkaan lähemmäs pirtin uunia. Seinän putsauksen jälkeen työkalut aseteltiin takaisin. Nyt puiset työkalupakit eli korpelot on paremmin esillä ja kaikki työkalut löytyy samalta seinustalta.

Jokaiselle esineelle löytyy varmasti paikkansa jos ei pirtistä, niin muualta tilan rakennuksista. Tarkoitus olisi, että siivouksen jälkeen pirtin esineistö olisi esillä aihepiireittäin, ei sikin sokin siellä täällä.