Saunan purkutöiden aloitus

 

Viime viikolla alkoi pihasaunan purkaminen. Tämä oli täysin miesten eli isän ja puolison hommaa, joten itse keskityin navetan siivoiluun ja mustaherukoiden poimintaan (sekä valokuvien ottamiseen).

Ihan ensimmäiseksi sauna täytyi tyhjentää kaikesta sinne varastoidusta tavarajätteestä. Sitähän kertyi heti talvella ensin isoltapuolen ja myöhemmin muistakin rakennuksista. Kuormaa tuli sopivasti peräkärryllinen ja se vietiin Ruskon jätekeskukseen.

Seuraavaksi puoliso poisti saunarakennuksesta kaikki sähköjohdot ja -laitteet. Saunahan on ollut sähkötön jo pidemmän aikaa, joten mitään sähkötöitä ei tarvitse tehdä.

Tämän jälkeen alkoivat purkutyöt. Pukuhuoneesta irrotettiin ikkuna. Saunasta ja pukuhuoneesta lähti kaikki seinäpaneelit. Saunan kattolevyä sorkkaraudalla koskiessa katosta tuli litrakaupalla vettä..

Pukuhuoneen ja saunan välinen seinä oli täysin hapero ja homeinen. Ei ihmekään, että saunassa on tuoksahtanut jo pidemmän aikaa. Yritän pelastaa pukuhuoneessa olleet punaisen saunapuulaatikon ja samanvärisen kaapin, mutta en vielä tiedä onnistuuko se. Ne on kuitenkin nostettu erilleen odottamaan kunnon puunausta.

Lopuksi miehet tyhjensivät vielä pukuhuoneen sisäkaton päältä eristeenä olleet muhut. Nämä muhut olivat kuivia, mutta saunan välikaton päällä olevat muhut ovat todennäköisesti hyvin märkiä.

Tähän vaiheeseen purkuhommat jäivät odottamaan.

Isonpuolen takapihaa on myös alettu raivaamaan. Siellä on useita viinimarjapensaita odottamassa poimimista.

Trimmeröinnin ja ruohonleikkauksen jälkeen marjapensaisiin pääsee nyt hyvin käsiksi.

Pikkupuolen vintin siivousta

 

Viime viikolla olimme muutaman yön pikkupuolella. Suunnitelmissa ei ollut mitään erityistä, mutta jotakin sain taas tehtyä.

Pikkupuolella on ollut pieni laukku täynnä avaimia. Lisäksi varastoista on löytynyt useampi riippulukko ilman avainta. Levitin kaikki lukot ja avaimet lattialle ja aloin vain kokeilla avaimia lukkoon. Tällä menetelmällä viisi lukkoa kahdeksasta sai uuden elämän, niihin löytyi avain. Lisäksi löysin kahteen jo käytössä olevaan lukkoon vara-avaimet. Kannatti tehdä tämäkin homma.

Pikkupuolen vintillä innostuin siistimään Lauran kamarin. Kamari on saanut nimensä mummon tädiltä joka kortteerasi toisinaan mummon ja papan luona.

Lapsena nukuin usein kesäisin Lauran kamarissa. Siihen aikaan ei ollut pimennysverhoja ja kamari oli todella valoisa. Saatoin vain tuijotella öisin ikkunasta ulos katsellen valoisaa taivasta ja kuunnella käen kukuntaa.

Kamari ei ollut erityisen likainen, mutta sinne oli tuotu paljon ylimääräistä tavaraa. Vein tavarat pois, imuroin huoneen ja järjestelin lopputavarat paikoilleen. Nyt kamarissa pystyy taas vaikka nukkumaan. Ikkunaan on jopa pimennysverho.

 

Kamarissa on uuni Porin Matti keittolevyllä. En tiedä, toimiiko uuni enää ja milloin sitä on viimeksi käytetty. Klapit on kuitenkin jääneet odottamaan seuraavaa lämmitystä.

Kirjahyllyssä on tuttuja esineitä lapsuudesta asti. Juomanlaskija-lelulla leikin jo pikkutyttönä. Ihme, että se on säilynyt ehjänä. Ainoastaan yksi malja on puuttunut aina.

Hyllyn kaksi matkakelloa ovat kulkeneet myös leikeissä mukana. Näistä saa lisää kelloprojekteja myös tulevaisuuteen.

Karhunkynnen alkuperästä ja iästä ei ole tietoa. Mielellään olisin suonut karhun pitävän kyntensä.

Vanha lankapuhelin ja luettelo vuodelta 1997 ovat nostalgisia. Luettelosta pystyy tarkistamaan, vieläkö muistan ulkoa tuttujen lankapuhelinnumeroita. Ennen muistissa oli jopa kymmenittäin puhelinnumeroita, nykyään hyvä kun oman numeron muistaa ulkoa.

Laverisänkyyn oli vierailijat jättäneet puumerkkinsä.

Kamarin vanhaa naulakkoa penkoessa löysin oveen avaimen. Se oli todellinen löytö, koska en ole aikaisemmin ajatellut, että oven edes saisi lukkoon. Piilotin avaimen takaisin löytöpaikkaan.

Kamariin voisi viedä luettavaksi löytämäni 60-luvun lehdet. Niiden parissa vierähtää sadepäivänä tunti jos toinenkin.

Vanhoja sanoja ja sanontoja

 

Juhlat on nyt juhlittu. Viime viikolla isollapuolen ja ympäristössä kävi tutustumassa sovitusti vielä muutama henkilö. Olen hulinaviikon jälkeen pitänyt vähän lomaa puolisoni kanssa, mutta en malta kuitenkaan olla kirjoittamatta viikottaista blogikirjoitusta.

Törmäsin juhlaviikolla joihinkin vanhoihin sanoihin ja sanontoihin. Minusta on ihanaa, että ihmisillä on niitä vielä muistissa. Olisi hauska osata käyttää niitä itsekkin sopivissa tilanteissa.

Puohissa on kaksi tervatynnyriä. Tynnyreissä on reikä runtti. Siksipä onkin sanonta, Mistä sitä tietää kun on tynnyrissä kasvanut ja runtin reiästä ruokaa saanut.

Verhoista puhuttiin kaartiineina ja eteisessä oli ennen kahveri eli ruokakaappi. Tyyny on polsteri ja (nahka)peitto veltti. Sisäkatto on laipio ja ruusvalli talon perusta.

Leivontapöydältä löytyy pelekka eli lyhytvartinen leipälapio.Vitriinissä on esillä rahaa eli resettä. Talosta löytyy kaksi hantuukipeittoa kommuuttien läheltä.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua henkilöön, joka käyttää sanontoja vielä jokapäiväisessä puheessa. Olen hänen luvallaan kirjoitellut niitä ylös vuosien varrella. Kyseinen henkilö on koillismaalta kotoisin, joten samoja sanontoja on voitu käyttää myös näillä seuduin.

Joku saattaa olla hurttuuven tiellä, hunsvotti, vähän muitru, puhua ku publikaani tai juosta ku hullunmylly. Voi olla myös myrskyn merkki almanakan reunassa. Ei kait siinä auta laupiaat silimätkään.

Joskus posti tuo ikävän yllätyksen ja huomaa, että kotivakuutus on noussut kuin limpputaikina. Vaikka nykyajan ihmiset elävät kyllä kuin herran pellossa.

Eräs paikkakuntalainen kuoli kun laaki löi (=halvaantui). Monikaan ihminen ei kanna liikoja lihoja. Varsinkaan jos liikkuu niinku Jerusalemin suutari.

Joskus televisiossa juostaan ku vilikkilän kissat ympäriinsä. Reuhottaa ku annakan tekijä. Monneen junnaan lähtijöitä ja rannalle jääjiä. Pitkä tukka kuin lohi lappalaisella. Sielläpähän lyyhätköön.

Viisaita sanontoja:

Oppia on ihmisen ikä kaikki.

Päivä kerrallaan, kukaan ei mee kahta.

Se oppii variksenpoika tuulessa.

Yhellä yhtä, toisella toista, jokaisella jotaki.

Aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.

Talo on niinku menneitten maja.

Lopuksi vielä vähän vieraampia sanontoja, joita olen kuitenkin kuullut usein:

Oma sika, oma taikina.

Herkut herjattomat ja ruuvat rasvaset.

Ei hätäpäivää ei kuura-aamua.

Istutaan niin kauan ku sieni ohtaan kasvaa.

Nostahan housuja, että pikemmin pyhä tullee.

Suoloja mikä sullaa, jauhoja mikä kastuu.

Juhlaviikko

 

Lyhyesti sanottuna meillä oli mahtava viikko!

Sää suosi heti maanantaista alkaen. Säätiedotuksessa oli luvattu sadetta alkavalle viikolle ja maanantaina Yli-Iihin ajettaessa vettä tuli runsaasti. Kun oltiin saatu koristelut ja kahvitukset valmiiksi ja ovet avattua sää selkeni. Heti maanantaina kävi yli 20 vierailijaa.

Tiistaikin alkoi sateisena, mutta keli kirkastui kun kello läheni 11 ja vierailuaika alkoi. Tiistai oli viikon hiljaisin päivä. Se ei haitannut yhtään sillä yksi vieraista oli kyläläinen joka osasi kertoa Hirvelästä monia mielenkiintoisia asioita. Oli hienoa, kun pystyi kuuntelemaan hänen kertomuksia melkein keskeytyksettä.

Keskiviikosta eteenpäin kiirettä piti. Onneksi rutiinit olivat jo ehtineet muodostua. Minä availin aamusta ovia, laittelin istumapaikkoja ja roskiksia kuntoon ja putsasin isonpuolen ja puohin irtoroskista. Aino laittoi pikkupuolella tarjoilut ja kahvinkeittimet valmiiksi. Maarit huolehti sekä talon että talon naisten koristelusta. Isäni ja puolisoni olivat ns. jokapaikanhöyliä.

Edelliseen liittyen tilalla on ollut useita höyliä eri käyttötarkoituksiin. Vanhimmat puuhöylät on esillä puohissa ja uudemmat varaston kätköissä. Pirtin seinältä löytyy tynnyrien tekoon tarvittava uurrehöylä. Höylien koko ja muoto vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Isopapalla on ollut käytössä jopa pieni leipähöylä jolla on saanut leivästä sopivia siivuja.

Eli jokapaikan höylää ei taida olla olemassakaan.

Vierailuaikana opastimme kävijöitä ja huolehdimme, että tarjottavaa riitti. Viikon aikana haimme kaksi kertaa lisää tarjottavaa leipomosta.

Alunperin oli tarkoitus, että minä ja siskoni opastetaan vieraita ja "ujo ja hiljainen" äitini keittää kahvia. No toisin kävi. Talossa syntynyt äitini osasi parhaiten kertoa huoneiden tarinoita. Viikon kuluessa jopa isäni veti omia kierroksia kiinnostuneille vieraille.

Meistä kaikista kehkeytyi oikein oivallisia talon oppaita viikon aikana.

Monilla vierailla oli omia muistoja ja tarinoita Hirvelästä. Jotakin sain kirjoitettua ylös, mutta paljon jäi vielä kirjoittamatta. Toivottavasti saan kuulla heitä vielä joskus uudelleen.

Monelle esineelle löytyi myös nimi. Meidän aika on mennyt täysin siihen, että olemme saaneet rakennukset esittelykuntoon. Esineet ovat jääneet toiseksi ja siksipä suurella osalla esineistä ei ole vielä nimeä saatikka tietoa sen käyttötarkoituksesta.

Onneksi saimme viikon aikana paljon tietoa myös esineistöstä.

Mukavimpia muistoja viikon ajalta tulee olemaan:

1. Sukulaisten tapaaminen. Monet muistelivat lapsuuttaan Hirvelässä ja nuoremmat olivat kiinnostuneita omista juuristaan.

2. Pirtin vanha pieni pöytä. Pöytä on samalla paikalla kun melkein 90 vuotta sitten. Kirjassa Kotini ja juureni on valokuva, jossa kylän nuorisoa on kokoontunut pöydän ääreen vuonna 1936. Saman pöydän ääressä otettiin nytkin kaverikuvia.

3. Kotimuseoon lahjaksi saatu isosetä-Niilon kirves. Vanha kirves palautui kotipaikalleen kortin kera. "Tämä kirves oli Niilo R:n käytössä ja löytyi hänen puukatostansa purettaessa lanssimaalta - - -  - - - Lukemattomat taitavat olla ne polttopuukuutiot joiden tekoon tämä kirves on Niilon käsissä ollut osallisena."

Saimme runsaasti kannustavaa palautetta. Se, että moni arvosti työtä jonka olemme tehneet, tuntuu hyvältä. Vaikka isopuoli on aina ollut mielenkiintoinen talo ja nyt parin viime vuoden ajan erityisen tärkeä paikka itselle niin se, että talo on merkityksellinen myös monelle muulle on hienoa!

Viikon aikana taloon ja ympäristöön kävi tutustumassa yli 250 vierasta. Parkkipaikat olivat välillä ruuhkaisia.

Tällaiselle tapahtumalle oli todellakin tarvetta. Kiitos kaikille kävijöille!