Isosetä Kaarlo

 

Reilu viikko sitten tein mukavan löydön isonpuolen vintin lattialankkujen alta. Siksipä tässä postauksessa keskitytään tilan esikoispoikaan Kaarloon eli Kalleen.

Viime talvena löysin samojen lattialankkujen alta maalipurkkeja, suksivoiteen, paperipussin ja apteekkipulloja. Tällä kertaa huomasin, että lankkujen alla on kirja tai vihko. Aloin kaiveleen sitä kättä pidemmän kanssa esiin. 

Jouduin hakemaan sahan ja tekemään aukosta sen verran isomman, että sain käteni mahtumaan kolosta.

Lattialankkujen alta tuli esiin mustakantinen vihko, pölyinen, mutta hyvin säilynyt.

 

Ensimmäisellä sivulla on teksti:

Lauluja ja Muistoja

Kaartissa olo ajalta

    Wuosilta

19. 10./6. 25.    19. 2./6. 26.

Kaartilainen

    Kaarlo

    Pudasjärvi

Minulla oli jo joitain tiedonmuruja isosedästä, mutta tämä vihko avasi silmiä melkein sata vuotta sitten eläneen nuoren miehen sielunmaisemaan sekä sen aikaiseen musiikkiin.

Kaarlolla oli myös äärettömän hieno käsiala samoin kuin isällään ja isoisällään.

Olen googlannut vihkon sanoja ja päässyt sen myötä kuuntelemaan vanhoja jo unohdettuja lauluja.

Laulut ovat kenties olleet oman aikansa listahittejä. Esimerkkeinä Italian pojan valssi, Posetiiviveisu Suomesta ja Herra Petteri

Suurinta osaa vihkon 36:sta laulusta ja 23:sta muistosta google ei löytänyt, joten arvoitukseksi jää onko osa niistä Kaarlon itsensä keksimiä.

Monen tekstin jälkeen on päivämäärä, kirjoituspaikka ja allekirjoituksena Kaart R. Eli Kaarlon lempinimi ainakin Viipurissa oli Kaart.

Kaarlo Kustaa syntyi 26.6.1905 perheen ensimmäiseksi lapseksi. Vanhaisä ja -äiti (Juho ja Brita) olivat juuri samana keväänä menettäneet ensimmäisen lapsenlapsensa 6-vuotiaan Väinön (ja puoli vuotta aiemmin vanhimman tyttärensä Liisan) sekä nuoremman tyttären Marin vuoden ikäisen pojan Frans Aleksanterin. Kaarlon syntymä oli todennäköisesti hyvin iloinen perhetapahtuma kaiken surun jälkeen.

Perhe asui samalla tilalla isovanhempien kanssa. Tilan omisti vielä Juho ja Brita. Pihapiirissä oli 1-2 vanhempaa asuinrakennusta, entisiä savupirttejä. Juho oli vuosisadan vaihteessa rakentanut upouuden asunnon (nykyinen pikkupuoli), jossa oli useita huoneita. Oletan kaikkien asuneen tässä talossa.

Kaarlo oli perheen ainokainen melkein päivälleen kolme vuotta. 25.6.1908 hänestä tuli isoveli kaksospojille. Sisaruksia Kaarlolle syntyi kaikkiaan 8.

20 vuoden ikäisenä Kaarlo suoritti vuoden kestäneen asepalveluksen Viipurissa. Postauksen alkukuva on siltä ajalta samoin kuin löytämäni laulu- ja muistovihko.

Kallen ammatteja olivat uittotyömies, maanviljelijä sekä kirvesmies. Isonpuolen pirtissä on useita Kallelle kuuluneita työkaluja. Siviilisäädyltään Kaarlo oli naimaton.

9.4.1937 Kaarlo hyväksyttiin lossimieheksi Kipinän lossiin. Hän ilmeisesti asui lossituvassa. Pudasjärven historiasta käy ilmi, että Kipinän lossitupa rakennettiin vuonna 1920. Lossi toimi Kipinässä aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sen jälkeen joen ylitykseen käytettiin siltaa.

Täysin nuhteettomasti ei Kaarlo elämäänsä elänyt. Hänen sotilaskantakorteista käy ilmi, että Kaarlo oli tuomittu metsävarkaudesta ensikertalaisena 4kk:n vankeuteen 29.9.1938. Samassa kortissa lukee, Vap. vank:sta täysin kärsineenä 24.10.1938. Eli vain kuukauden päästä tuomiosta.

Tästä vuosi eteenpäin marraskuussa 1939 syttyi sota. Kaarlo joutui rintamalle 15.12.1939 ja osallistui Talin taisteluun. Kaarlo lomautettiin 23.4.1940.

Ennen jatkosotaa Kaarlo työskenteli kirvesmiehenä Suomussalmen kunnalle. Vanhojen papereiden joukossa on Vakuutusyhtiö Auran maksama tapaturmakorvaus. Kesällä 1941 Kaarlo loukkaantui työssään ja joutui olemaan kolme päivää sairaalassa.

Samojen papereiden joukossa on 17.1.1942 päivätty kirje, jossa rakennusmestari V.A toivoo Kaarlon tulevan taas pian rakentamaan uuden talon.

Toisin kävi. Kutsu sotapalvelukseen saapui ja Kaarlo määrättiin rintamalle 15.3.1942. Tältä ajalta on yksi muisto isonpuolen seinällä. Kaarlo osallistui mottitalkoisiin ja ansaitsi siitä kultakirveen.

20.9.1943 Kaarlo kuoli etanolimyrkytykseen matkalla sotasairaalaan 53.

Tasan viikon päästä Kaarlon kuolemasta tulee kuluneeksi 79 vuotta.

Löytämieni vanhojen adressien joukossa on tämä Kaarlolle omistettu:

Silmäsi loiste haihdu ei meiltä.

Sinua muistamme kaipauksen tuntein.

Kiitos sinulle kaikesta Kaarlo

Paljon on muistoja sinulta meillä.

        Parhaalle työ toverilleni

Pihasauna purettu - roska silmässä

 

Viikonlopun työt meni aikalailla samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Miehet purki pihasaunaa, Aino rappasi ja maalasi ikkunoita ja minä siivoilin.

Purkutyöt sujuivat tehokkaasti ja pihasaunasta on jäljellä enää lattiavalu.

Aluksi miehet purkivat katolta huovat. Sen jälkeen laudoituksen ja kattotuolit. Sitten he siirtyivät seinien kimppuun. Yksi kerrallaan seinät kaatuivat ympäriltä sähkösahan ja moukarin turvin kunnes jäljellä oli enää perustus, piippu ja tiiliseinät.

Saunasta löytyi vielä vanha Jenkki-purkkapakkaus jossa oli sisällä keräilykuva.

Seuraavana päivänä moukaroinnin tuloksena kaatuivat niin piippu kuin tiiliseinätkin.

Siivoamisessa meni oma aikansa, mutta nyt sauna on purettu.

Keväällä kirjoitin saunasta näin:

Muistan hyvin lapsuuden saunareissut mummolassa. Saunan tuoksun. Pienet kylpytakit, jotka puettiin saunan jälkeen päälle kun piti kipaista muutaman kymmenen metrin matka saunasta sisätiloihin. Nuo kylpytakit roikkuvat vieläkin saunan pukuhuoneen seinällä. Punainen halkolaatikko ja ritilät betonisen lattian päällä. Ritilöiden päällä oli pieni kylpyamme, jossa sai loiskutella vettä. Ihania lapsuuden muistoja.

Saunaan liittyi monia muistoja, esineitä ja jopa tuoksuja. Yksi osa mummolaa on nyt kadonnut.

Minulla meni roska silmään, ihan kirjaimellisesti. Olin katsellut sivusta, kun puolisoni teki purkutöitä välillä ilman suojalaseja. Itse en edes tehnyt mitään, kun silmääni lensi roska navetan vintillä.

Aluksi yritin vain räpytellä roskaa pois. Sitten menin vesihanan alle ja huuhtelin. Laitoin silmätippoja ja pidin silmää kiinni. Jonkun ajan päästä huuhtelin lisää. Mikään ei auttanut.

Laittelin lisää silmätippoja ja pidin vain silmää kiinni. Lopulta useamman tunnin jälkeen huomasin, että pystyn taas pitämään molempia silmiä auki. Sitkeä roska oli vihdoin irronnut. Onneksi ei tarvinnut mökiltä asti lähteä mihinkään poistattamaan roskaa silmästä.

Aino jatkoi tuplaikkunoiden maalauksen parissa. Navetassa oli hyvä kuivattaa maalattuja ikkunoita. Pirttiin on hankittu uudet verhot talveksi ja niitäkin Aino mallaili ja ompeli sopivan pituisiksi pattereita ajatellen.

Vielä tällä reissulla pattereita ei kytketty päälle vaan pikkupuolella lämmitettiin pirtin ja kamarin uuneja. Ainoastaan uuden osan lattialämmitys jätettiin nyt päälle.

Minä siivoilin edelleen pikkupuolen vinttiä. Kävin kurkistamassa ensimmäistä kertaa myös navetan vintille. Siellä oli paljon lisää tavaraa eli siivottavaa..

Tilan siivoustöissä iskee runsaudenpula eikä välillä tiedä mihin keskittyisi. Niinpä suuntasin isonpuolen takapihalle leikkaamaan herukkapensaita. Ne on saaneet vuosikausia kasvaa ja levitä vapaasti, joten työtä riittää niissäkin. Sain siistittyä ehkä kolmasosan pensaista yhden päivän aikana.

Elokuun viimeinen viikonloppu.

 

Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan mökille. Koska perjantaiksi oli luvattu mukava sää, pidimme samana iltana venetsialaiset. Mökkikausi meillä kyllä vielä jatkuu, mutta venetsialaisten vietto on ollut perinteenä jo useamman vuoden ajan pienellä porukalla.

Ohjelmassa oli ruokaa, räiskäleitä ja nokipannukahvit hyviä juttuja unohtamatta.

Lauantai sujui leppoisasti työhommissa. Miehet jatkoivat saunan purkua. He saivat loput muhut välikatosta pois ja samalla koko laipio tuli puretuksi. Sisäseinätkin tuli purettua.

Saunan sisäseinistä löytyi useampi "piilopullo". Osa oli ehjiä ja osa sirpaleina.

Rakenteista löytyi myös vanha tulitikkuaski. Askissa mainostetaan Gala pesukonetta. Finna.fi-sivuston mukaan askia on valmistettu vuosien 1960-1969 välissä.

Aino rappasi pikkupuolen tuplaikkunat. Ne on tarkoitus maalata vielä tälle syksyä ja asentaa paikoilleen ennen talven tuloa.

Minä jatkoin pikkupuolen vintin siivousta. Se on melkoinen savotta, kun tavaraa on paljon ja kaikki mahdollinen on säästetty kymmenien vuosien aikana mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Useampi säkki vaatteita on nyt lajiteltu. Suurin osa menee Ruskoon poistotekstiileihin, joitain pusseja vaatekeräykseen ja muutama puku saa jäädä jatkokäyttöön. 

Kuvassa on asut joihin pukeuduimme juhlaviikon jälkeisiin kolmen hengen rääppiäisiin. Löysimme siskoni kanssa pikkupuolen vintiltä hienot mekot, niihin sopivat kengät ja laukut sekä rintakorut.

 

Perinnönjakoja ja testamentteja

 

Samoihin aikoihin kun isoisopappa ja -mummu myivät maatilan pojalleen eli isopapalleni tekivät he pariskuntana yhteisen testamentin. Heillä oli kolme lasta, joista vanhin tyttö Liisa oli jo kuollut testamentin tekoaikaan vuonna 1911.

Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme olevan, että toisen meistä kuoltua ennen toista viljelee ja hoitaa se, joka jälkeen jääpi silloin olevaa omaisuuttamme ja talouttamme kuolemaansa asti jakamatta.

    Molempain meidän kuoltuamme lankeaa silloin oleva omaisuutemme kaikkein perillistemme kesken jaettavaksi siinä järjestyksessä kuin laki ja asetukset perinnönjaosta määräävät.

    Minkä vakuutanna sitä varten kutsuttuin todistajain läsnä ollessa Pudasjärven pitäjän Kollajan kylässä 27 päivänä Kesäkuuta 1911.

Testamentin jäljennös on oikeaksi todistettu 12.4.1928 eli noin kolme kuukautta isoisomummon kuoleman jälkeen.

Isoisopapan kuoleman jälkeen vuonna 1931 omaisuus siis jaettiin isopappani sekä isoisotätini jälkeläisten kesken. Isoisotäti oli kuollut vuonna 1923 ja hänellä oli isoisomummon ja -papan kuoleman jälkeen viisi elossa olevaa lasta.

Vuoden 1948 syyskuussa isomummo ja -pappa jakoivat tilan lapsillensa. Ainoastaan Uusi asuinrakennus eli isopuoli jää vanhusten haltuun ja asuttavaksi kuolemaan asti, siis kummankin kuolemaan saakka. Jako toimitettiin seuraavasti; ensiksi mitattiin Wiljelty maa joka lohko erikseen ja mittauksen mukaan laskettuna oli viljeltyä maata yhteensä 10,1600 hh, joka arpomalla jaettiin kahteen yhtäsuureen osaan joista arpomalla tuli Alapuoli Isännän - - kuulumaan ja Kartanon ylipuoli emäntä - - kuulumaan.

Tämän jälkeen molemmat jakoivat lohkoja lapsilleen edelleen arpomalla.

Huoneet arvioitiin ensinnä hinta kaikille ja sen jälkeen päätettiin, että kaikkein yhteistä käyttöä varten jätetään seuraavat rakennukset yhteiseksi: Masiini huoneet, Sauna, Paja, Kesänavetta ja Mylly.

Huoneet eli rakennukset jaettiin sen mukaan miten rakennus sopi arvalla saatuun palstaan. Koska rakennusten hinnat oli jo aiemmin arvioitu, jokainen joko maksoi tai sai rahaa.

Isomummo jakoi omistamansa osuuden tilasta lapsilleen seuraavin ehdoin:

I    Pojat kukin erikseen maksaa minulle koko elämän ajan joka kuukausi viisisataa (500) mk eli yhteensä 3000 mk kuukaudessa, sekä sairauden sattuessa lisää maksua tarpeen mukaan.

II    (Poika) saamastaan lisäosuudesta minun kuoleman jälkeen suorittaa (tytölle) kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa ja (toiselle tytölle) samoin kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa.

III    Tila langeaa heti ostajain omistukseen kaikkine rakennuksineen muutoin, paitsi osuuteni Uudesta asuinrakennuksesta on hallussani kuolemaani asti, omistamiani maanviljelys kaluja on oikeus ostajain käyttää tarpeen mukaan.

IV    Myymääni maaosuutta ei kukaan pojistani saa vieraalle myydä eikä luovuttaa minun elämäni aikana.

Isopappa allekirjoitti testamentin vuonna 1948. Testamentissa puhutaan yleisesti kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Lopussa on mielenkiintoinen maininta:

Irtaimesta omaisuudestani on kuitenkin ensin annettava poikani U:n pojalle P:lle nykyisin omistamani ameriikkalainen taskukello.

Kello on edelleen olemassa. Siitä lisää myöhemmin.